Verbit ja substantiivit – tarkistelussa Officen muotoilusivellin

Toimenpiteet voidaan suorittaa niin, että ensin valitaan kohde ja sitten, mitä tehdään. Tai päinvastaisesti niin, että ensin valitaan, mitä tehdään ja vasta sitten, mille. Ensimmäistä kutsutaan noun–verb-vuorovaikutukseksi, jälkimmäistä vastaavasti verb–nouniksi [kukaan ei arvatenkaan puhu verbeistä ja substantiiveista, vai?].

Näistä ensimmäinen on suositeltavampi, ja siihen pyritään aina kun mahdollista [jopa Microsoft on sanonut tekevänsä näin]. Valitaan esimerkiksi tiedosto tiedostoselaimessa ja annetaan komento tee kopio. Tai vastaavasti hoidetaan homma suoraan raahaamalla. Huomataan, ettei jälkimmäinen olisi edes mahdollista verb–noun-tapauksessa. Ihmisillä on tapana käsitellä asioita vasta otettuaan ne käteensä, siksi noun–verb-järjestys on usein luonnollisempi.

Verb–nounin haittana on myös, että se tuo systeemin tilan, moodin. Eri tiloissahan tietty toiminto tuottaa eri lopputuloksen, mikä on sekavaa ja tuottaa ns. moodivirheitä [tyypillisenä esimerkkinä päälle lipsahtanut capslock-nappula, kuten historian syövereihin häipyneessä tekstissä kirjoitin].

Joissain tilanteissa verb–noun-interaktio on kuitenkin ainoa järkevä mahdollisuus. Erilaisissa piirrosohjelmissa valitaan ensin työkalu [verb] ja maalataan sillä sitten kuten halutaan [noun]. Jos sama haluttaisiin tehdä päinvastoin, voitaisiin toki ensin piirtää viiva [noun] ja sitten valita haluttu työkalu [verb], mutta tällöin menetettäisiin tosiajassa saatava palaute, joka on tietenkin tällä kertaa tärkeämpi tavoite.

***

sivellinHankalaksi asiat menevät, kun malleja aletaan sotkea. Microsoftin Office-paketin muotoilusivellin on kätevä työkalu, jolla tietyn objektin muotoilut voidaan kopioida suoraan toiselle objektille. Moni ei sittenkään osaa käyttää sitä, ja minunkin oli pitkään vaikea muistaa, kuinka se toimii, kun olin ollut käyttämättä Officea vähän aikaa.

Mietin asiaa, ja huomasin, että muotoilusivellin käyttää kummallista mallia, jota voisi ehkä kutsua noun-verb-noun:ksi. Esimerkiksi Wordissa valitaan ensin lähdemuotoilu klikkaamalla tekstikursori halutusti muotoillun sanan keskelle [noun]. Tämän jälkeen klikataan työkalun symbolia [verb]. Seuraavaksi klikataan haluttua kohdetta [noun].

Tavallisesti käyttäjät eivät keksi, että heidän pitäisi valita teksti jo ennen työkalun valitsemista [tai siis ne käyttäjät, jotka eivät luule työkalua maalaussiveltimeksi, kuten kuvake antaa ymmärtää]. He aloittavat sen sijaan valitsemalla työkalun ja kuvittelevat sen jälkeen, että ensimmäinen klikkaus valitsisi halutun lähdetyylin ja toinen kohdeobjektin. Mutta sepä ei toimi noin.

Officen valikkopalkin nappulat eivät tietenkään yleisemminkään mitenkään kerro, ovatko ne verb–noun- vai noun–verb-tyyppiä. Lihavoinnin ja leikkaamisen tapauksessa valtaosa pitää ilmiselvänä, että kyse on noun–verbistä, mutta osaan oikotienapeista liittyykin päinvastainen malli. Ilmeisimpänä esimerkkinä piirtotyökalu.

Jos vertailukohdaksi ottaa vaikka Phoshopin hivenen vastaavaa tehtävää hoitavan kloonaustyökalun, huomaa, kuinka asian voisi toteuttaa paremmin. Kloonityökalu valitaan ensin. Tämän jälkeen kohde valitaan klikkaamalla optio pohjassa. Seuraavaksi jokainen sivallus kopioi kohdealueen pikseleitä klikkauskohtaan.

Toki optio pohjassa klikkaaminen on arveluttavaa, sillä tätä ei voi keksiä mistään. Onneksi Photoshop sentään kertoo oikean toimintatavan, jos maalausaluetta erehtyy ensimmäisellä kerralla painamaan ilman optiota.

Officen muotoilusiveltimeen voitaisiin nähdäkseni, öh, kloonata Photoshopin työkalun toiminta liki sellaisenaan. Samalla se mahdollistaisi yhden tyyliin kopioimisen nopeasti moneen paikkaan. Nykyisellään lähteen, työkalun, ja kohteen joutuu [ymmärtääkseni] valitsemaan joka kerta erikseen, jolloin jokaikinen muotoilu vaatii kolme klikkausta kun se Photoshopin tekniikalla vaatisi alkuperäisen lähteen määrittelyn jälkeen vain yhden.

Kommentoin asiaa Jensen Harrisin Office-blogissa aiemmin tänä vuonna, mutta enpä pidättäisi hengitystä…

3 kommenttia artikkeliin ”Verbit ja substantiivit – tarkistelussa Officen muotoilusivellin

  1. Jos muotoilusivellintä klikkaa kerran, sitä voi käyttää kerran. Jos sitä tuplaklikkaa, se ”jää pohjaan” ja sitä sitä voi käyttää useita kertoja. Kun muotoilun kopioinnin haluaa lopettaa, pitää pensseliä klikata vielä kerran, että se vapautuu pohjasta. Äh, olipa sekavasti sanottu! Mutta pointti siis on, että muotoilusivellintä voi kyllä käyttää useissa kohteissa valitsematta sitä joka kerta uudestaan.

  2. Vau, tuo on sitten aivan uusi interaktiomalli! Tuplaklikkaushan on kaikkiaan ongelmallinen asia, sillä siitä ei voi ikinä oikein tietää, mihin sitä voisi soveltaa eikä toisaalta, mitä seurauksia sillä on.

    Näköjään muotoilusivellin näyttää samalta klikattuna kuin tuplaklikattuna, joten mistään ei voi tietää, kummalla tavalla se on pohjassa ennen kuin kokeilee. Kokeilinpa huvikseni myös tuplaklikata lihavointipainiketta, mutta sepä meni vain pohjaan ja nousi sieltä sitten takaisin.

  3. Huh, koskaan en ollut moiseen siveltimeen edes koskusnut, vaan kokeilinpa käytännössä. Aika järkyttävä, etenkin tuplaklikkauksen kera. Miksi ihmeessä se ei näytä tuplaklikattuna edes erilaiselta?! Melkoisiin mokiin sitä Microsoft pystyy.

    Hämmentäväähän vielä on että käsitemallina on sivellin, jonka todellinen vastine pitää kuitenkin ensin kastaa siihen mitä sillä halutaan levittää. Ja miksei sitä aluetta josta muotoilu otetaan korosteta jotenkin? Se auttaisi tajuamaan toiminnallisuuden jopa nykyisen kaltaisessa toiminnallisuudessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s