En halua punnita hedelmiä

Suomalaisissa kaupoissa on tapana teettää hedelmien punnitus asiakkaalla. Tämä joutuu etsimään tuotteeseen liittyvän vaakanumeron, painamaan sen mieleensä ja tämän jälkeen oikeaa nappulaa. En ole aivan varma tämän tarpeellisuudesta.

Saksassa esimerkiksi on tapana, että tuotteet punnitaan kassalla. Näin asiakkaat eivät epähuomiossa erehdy painikkeesta eivätkä pääse huijaamaan. Koko kassajono ei myöskään seiso sillä aikaa, kun joku onneton punnituksen unohtanut kävelee puoli kilometriä selvittämään kurkkunsa vaakanumeroa.

Kassatilanne ei sittenkään hidastu merkittävästi, sillä saksalaisten Aldien ja Lidlien työntekijät lappavat ostokset sellaista tahtia lukijan lävitse, että aloittelijan on vaikeaa pakata niitä samaa tahtia edes kärryyn [tämän tarkoituksenmukaisuudesta keskustelu on oma aiheensa]. Osaltaan nopeuteen auttavat pakkauksien koko kyljen mittaiset viivakodit, osaltaan kyse lienee asenteesta.

Belgialaisessa Delhaize-ketjussa punnitus teetetään Suomen tapaan asiakkaalla, mutta vaa’at olivat ainakin ensituntumalla täkäläisiä miellyttävämmät. Niissä oli selkeä kosketusnäyttö suurin värikuvin numeropainikkeiden sijaan. Suomessakin käytettiin ennen vanhaan kuvitusta painikkeissa, nykyään on siirrytty pääasiassa numeroihin. Ilmeisesti kuvat vaikeuttivat ylläpitoa ja numeroiden oletettiin riittävän. Ovathan pienet kuvat vähän suttuisia, mutta jo pelkkä väri auttaa välttämään virhepainalluksia tomaattien ja banaanien välillä.

[Jos olisin ehdolla vaaleissa, ostaisin oman numeroni mukaisia painikkeita kauppojen vaaoista ja liimaisin niihin tarrani.]

8 kommenttia artikkeliin ”En halua punnita hedelmiä

  1. Paluuviite: Kulutusjuhla » Blog Archive » Hedelmäpunnitukset kassoille

  2. Muistan lukeneeni jostain takavuosien Pirkasta, kuinka irlantilainen ruokakauppa-alan järjestöpomo tms. oli Suomessa käydessään ihastunut täkäläiseen punnitussysteemiin ja pitänyt sitä kerrassaan mainiona ideana. Tiedä sitten, kuinka touhu on siellä hoidettu.

  3. Irlannissa touhu hoidetaan varmaan paunoissa, joten ei ihme, että näyttää järkevältä…

    Kai se ruoho vain vihertää muualla, mutta itse yllätyin joskus 90-luvun lopussa törmätessäni Suomessa ensimmäistä kertaa kauppaan, jossa punnitusta ei tarvinnut tehdä itse ja se kävi kassalla niin nopeasti, ettei sitä edes huomannut. Kauppa oli jossain Espoossa, olisiko senn nimi ollut Super-Vexi.

  4. Mä olen kanssa miettinyt tota vaakojen suunnittelua. Luulisi, että siinä ainakin jonkinlainen informaatioajattelu toimisi: siis vanahan 80/20-suhteen mukaan pistettäisi espanjalaisille tomaateille, kotimaiselle kurkulle ja muutamalle muulle pysyvälle top 10 -tuotteelle isot kuvalliset nappulat ja luomuavokadoille ja passionhedelmille sitten pienemmät numeronappulat. Toimisiko?

  5. Kommentoidaan sen verran kuitenkin että ainakin tuossa naapurin pikku-Delhaizessa punnitus tapahtuu kassalla. Parin sadan metrin päässä oleva marketti sitten hoidattaakin homman asiakkailla (tosin esim. hedelmät ovat usein jo valmiissa kilon pakkauksissa).

    Täkäläisestä ruokakauppakulttuurista ei kyllä kannata ottaa mallia, suomen marketteja on kova ikävä jonon madellessa eteenpäin…

  6. Ilu, ok, se sitten vaihtelee. Tosiaan, valmiit pakkaukset unohdin mainita. Eilen ärsytti Lidlissä, kun halusin ostaa yhden sitruunan ja myivät vain kiloittain.

    En tiedä, mistä tuo jonojen nopeusero eri ketjujen välillä johtuu. Oma kokemukseni Saksassa oli, että Delhaizen jonot olivat aika neutraalin nopeuksisia, Aldi ja Lidl hyvin nopeita ja Plus raivostuttavan hidas.

  7. Mustan että joskus viitisenvuotta sitten Oulussa lähelleni rakennettiin uuden uutukainen K-kauppa, jossa hedelmät ja vihannekset punnittiin kassoilla. Fiksuina olivat pistäneet asiaikkiden saataville vielä tarkistusvaa’an jotta ostosten hinta ei tulisi yllätyksenä.

    Noin puolen vuoden jälkeen siirryttiin kuitnekin asiakaspunnitukseen. Käsittääkseni punnituksen kassalla katsottiin vievän liikaa aikaa, eikä kassaneiti osannut pussin läpi hahmottaa, olivatko asiakkaan omenat golden deliciouseja vai mitä ihmettä.

    Sam hahmotusongelma tulee vastaan myös hedelmävaakojen kuvissa; Kun vaihtoehtoina olivat banaani, vihreä omena, punainen omena ja tomaatti, virheitä tapahtui paljon. Mutta miten erottaa kuvasta vihreä omena, toisenlainen vihreä omena, luomuomena ja kotimainen vihreä omena?

  8. Yksi puoli asiaa on, että kassahenkilö on tehtävässä asiantuntija, asiakas periaatteessa aloittelija, joten voisi kuvitella kassahenkilön suoriutuvan asiakasta paremmin. Totta toisaalta, että pussin läpi voi olla hankalaa tietää, mistä lajikkeesta on kyse.

    [Sama pätee toisaalta myös tilanteeseen, jossa asiakas punnitsee itse omenansa ja voi helposti huijata halvemman lajikkeen hinnan tarraansa ja kiinni jäädessäänkin vedota näppäilyvirheeseen. Ei sillä, että olisin kokeillut…]

    Vihreiden omenoiden tapauksessa on taidettu yleensä käyttää samaa vihreän omenen kuvaa eri vaihtoehdoissa, joten numeroa tarvitaan myös. Sittenkin tämä vaikeuttaa vihreän omenan sekoittamista tomaattiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s