Käyttöjärjestelmien kiinnostamattomuus ja missä säilöä sälänsä

Vistan menestys ei ole ollut valtaisaa; ihmiset eivät tunnu innostuvan uudesta käyttöjärjestelmästä. Hyvä kysymys kuuluu, miksi kenenkään tulisi piitata käyttöjärjestelmistä.

Norman totetaa mm. The Invisible Computerissa, että useimmat ihmiset eivät halua käyttää tietokoneita. He haluavat saada luotuja dokumentteja ja pidettyä yhteyttä toisiinsa, mutta vain omistautuneimmat puuhastelijat haluavat itseisarvoisesti käyttää tietokoneita.

Tuossa 90-luvun lopun kirjassa Norman löytää ratkaisuksi henkilökohtaisen tietokoneen ongelmiin tiettyä tehtävää varten tarkasti rajatusti suunnitellut, tarpeen mukaan yhteistyössä muiden kanssa toimivat laitteet, joita hän nimittää yleisesti information applianceiksi. Tulevaisuuden lukija ihmettelee, miksei hän mainitse iPodia nimeltä, kun sellaista kerran kuvaa, mutta muistaa kohta, että iPod keksittiin vasta pari vuotta myöhemmin.

Ikuinen vastarannan kiiski Jef Raskin määritteli vastaavasti käyttöjärjestelmän seuraavasti vuosituhannen vaihteen The Humane Interfacessaan [tiivistelmäni kirjasta] ja näemmä jo Wiredin 90-luvun alun haastattelussa:

An operating system, even the saccharine Mac or Windows desktop, is the program you have to hassle with before you get to hassle with the application. It does nothing for you, wastes your time, is unnecessary.

***

Applen kehutuissa iOhjelmissa on Normanin information appliancen henkeä, vaikka kyse onkin laitteen sijasta ohjelmista. Kukin keskittyy omaan alueeseensa eikä rönsyile toisten tontille. Toisaalta ne toimivat tehokkaasti yhteen tarvittaessa: iMovie-projektin taustalle on helppoa selata musiikkia iTunesin kirjastosta.

Huomioitavaa on, että käytetty terminologia ja metaforat liittyvät ohjelmien sovellusalueeseen ja ovat käyttäjän kannalta merkittäviä. Sen paremmin iTunesissa kuin iPhotossa ei puhuta tiedostoista tai kansioista, vaan tilanteen mukaan valokuvista ja albumeista, kappaleista ja soittolistoista.

Käyttöjärjestelmän näkyvä osa, surullisenkuuluisa Finder, on oma tarinansa. Sen mielestä kohteet ovat yhä merkityksestään riippumatta pelkkiä tiedostoja. 80-luvulla oli edistyksellistä tuoda konttorimaailman käsitteistö kansioineen kaikkineen tietokoneisiin, mutta nykyisellään Finder ei kovin hyvin vastaa käyttäjänsä maailmaa. Ihminen ei tiedä tarvitsevansa tiedostoselainta ennen kuin hänelle sanotaan, että sellainen liittyy tietokoneen käyttämiseen.

Valokuville ja musiikille on omat paikkansa, mutta internetin myötä yhä runsaammaksi ja moninaisemmaksi käyneen satunnaissälän arkistointia varten ei tarjota kuin Finder, jota ei ole tähän varta vasten suunniteltu. Ei ole sattumaa, että erilaisia informaationkeruuohjelmia alkaa olla joka sormelle. Yojimbo! lienee tunnetuin ja monipuolisin, <a href=”http://www.dCaboodle ja DEVONThink kuuluvat samaan sarjaan. Yep keskittyy vastaavasti pdf-tiedostoihin.

yojimbo

Nähtäväksi jää, joko Apple Leopardin myötä korjaisi Finderin ja uudistaisi Spotlightin niin, että sillä voisi etsimisen lisäksi myös selata kohteita. Brian Kerr on koonnut linkkejä Finderia ruotiviin artikkeleihin. Tällainenkin mock-up tuli vastaan. Kiinnostava sinänsä, mutta suhtaudun yhä vähän epäillen koko ruudun käyttöliittymiin.

[Sinänsä mainiota, kuinka tiedostonhallinta, jossa kaikki kohteet sullotaan surutta omaan kotikansioon ja etsitään sisällön perusteella Spotlightilla, muistuttaa kovasti Raskinin ajatusta, jossa tiedostonimistä ja jopa tiedoston käsitteestä luovuttiin kokonaan.]

Advertisements

7 kommenttia artikkeliin ”Käyttöjärjestelmien kiinnostamattomuus ja missä säilöä sälänsä

  1. Kohtelias tervehdys,

    Niin. Oikeastihan järjestelmiin, ohjelmiin ja ”tietokoneiksi” luokiteltaviin laitteisiin liittyen olisi luotu yhtenäinen, standardeihin perustuva käyttöliittymä ja yhteydenpito sen Enteriä-painavan-kanssa jo aikoja sitten, jos se olisi palvellut markkinavoimia.

    Yhtenäinen siis edes jollakin tasolla. Kuten vaikkapa ajamissamme autoissa.

    Autoissakin käyttöliittymät takertelevat surkeasti eri merkkien yhtenäisyyden osalta [jotta missä ne lasinpyyhkijät, nopeustasaaja, eri vaihdenopeudet sun muut oikein luuraavat].

    Mutta oikeasti, mööpeleiden käyttäminen muodostui vuosien saatossa melkein yhtä tärkeäksi kuin autolla ajaminen. Ja tässä sitä ollaan.

    Olisiko pitänyt lähteä yhteisistä standardeista jo aiemmin. Noin niinkuin käyttäjän näkökulmasta. Laite ja ohjelmisto -toimittajien taholta tehtynä.

    Mutta jokainen insinööri ajatteli tietävänsä paremmin ja erilaisesti. Innovatiivisesti.

    Lisäksi kehityksen tulos pohjautuu aina vain itsepäisesti siihen, että on ”tiedostoja”, ”formaatteja”, ”erilaisia medioita ja tallennevälineitä”, ”Käskyjä ja komentoja” sekä tietoteknisiä taitoja.

    Ei ehkä ole opittu sitä, että jospa lähdettäisiin ihmislähtöisesti vaikkapa siitä, että ”haluan valokuvat paperille”, ”haluan varmistaa kaiken tietämykseni johonkin jopa päivä tekemättä mitään” tai ”minua ei kiinnosta vähääkään, osaako koneeni lukea pdf -tiedostoja, haluan vain tämän mielenkiintoisen asiakirjan luettavakseni”.

    Niin. Silloin lähtökohdat käyttöliittymissä, sanastossa, ohjeissa ja käyttäjän kynnyksessä tehdä jotakin virtuaalisesti olisivat aivan toisella tasolla. Luulisin:)

    Myös käyttiksien osalta.

  2. tämä nyt ei asiaan millään tavalla liity, mutta toisaalta harvoin juttuni liittyvätkään

    tuli vaan vanhana macistinä (system 1.6 ja macintoshPlus on oikeasti paras kombinaatio ikinä) tässä töissä mieleen… että osaatko sanoa jotain softaa jolla tuosta osX:stä tahi edes Safari-selaimesta saisi jotenkuten käytettävän vekottimen?

    Näin kolmen viikon käytöllä olen vain huomannut, että hirveästi osÄksässä on graafisia kikkoja mutta käytettävyydeltään se on silti huonompi kuin win95. Tai jos ilkeästi haluaa sanoa, Os9

  3. -äS, System 1.6:een taisivat olla selaimet vähissä… Voitko hieman täsmentää, miikä tökkii? Jonkin verran sellaisia ohjelmia on saatavilla, joiden avulla kympin saa jäljittelemään vanhoja käyttöjärjestelmiä.

  4. joku tuommoinen jäljittelysofta voisi hyvinkin hoitaa homman. pääongelmana on lähinnä se, että osX viistottaa noilta käyttöominaisuuksiltaan. tuntuu, että esmes vanha seiskakäyttis oli paljon, voisiko sanoa käyttötehokkaampi.

    Ehkä kyse on siitä, ettei vanha koira opi uusia temppuja mutta esmes koko Dockin ajatus ei oikein iske. Vanha softien vaihtaminen yläpalkin oikeasta reunasta (en nyt muista mikä symboli siinä oli, oisko ollut tietokone) oli enemmän semmoinen mikä jäi lihasmuistiin. Dock tuntuu jotenkin tukkoiselta kun on enemmän kamaa auki.

    btw, onko noilla f9-f11 näppäimillä oikeasti mitään käyttöä? Pitkään olen miettinyt että ovatko ne vain jonkinlainen ”boss-key” jolla piilottaa pasianssi.

    Safarin ongelmana on taasen se, että kun nettiyhteys menee noin kolmensadan palomuurin ja filtterin ja pornosuotimen läpi, niin esmes webmailin avaaminen vie kymmenminuuttisen. HS:fin latautuessa ennättää hyvin käydä syömässä. Eli nettisurffaukseen pitäisi saada joku ominaisuuksiltaan täysinkarsittu macciselain (en edes aloita puhumaan koneelta myös löytyvästä Explorer for macistä). Tai edes saada Safariin ad-block, mutta kun applen sivut kaataa koko selaimen

    tässä ensimmäinen vuodatus, olipas pitkä

  5. Mac OS X:stä saa kovin tehokkaan muutamilla lisäohjelmilla. Oleellisimpana Quicksilver. Olen kirjoittanut näistä aiemmin. Exposé-toiminto (F9–F11-napit) on varsin kätevä, jos sen yhdistää kohteiden raahaamiseen ohjelmasta toiseen. En itse käytä F9-toimintoa juurikaan, sillä ikkunoita on niinpaljon, ettei niistä saa selvää käyttämälläni vaatimattomahkolla resoluutiolla.

    Dockia en käytä juuri muuhun kuin jumittavien ohjelmien tappamiseen. Käynnistän ohjelmat Quicksilverillä ja vaihdan ohjelmaa komento + sarkain -yhdistelmällä. Jos ikävöit vanhaa ohjelmanvaihdinta, kannattaa hakea ilmainen X-Assist.

    Safari ei ole minullakaan yhtä nopea kuin vaikka Firefox. Uudella Macbookilla se on masentavan nopea. Itselläkin tosin tilanne hieman parani edellisen 10.4.9-päivityksen jälkeen.

  6. Kirjoitit ”uudistaisi Spotlightin niin, että sillä voisi etsimisen lisäksi myös selata kohteita” Ehkä kellonaika tekee tepposet mutta mitä oikein tarkoitat selaamisella tuossa yhteydessä?

    Ei hierarkinen tiedostonhallinta jossa tavara sullotaan ”arkistoon” ja etsitään jonkinlaisella hakutyökalulla on ollut oma unelmani jo vuosikausia, mutta sellainen voi toimia vain silloin kun tiedostot on merkattu tavalla tai toisella laajasti ja kattavasti. Se taasen ei ole helppoa eikä nopeaa. Ja tietenkin asiaan liittyy monia ongelmia sekä teoriassa että varsinkin käytännössä.

    Selainten nopeuksiin vaikuttaa moni seikka, mutta -äs:n kuvaamaa tilannetta ei kyllä ole tullut vastaan, kuulostaa aika pitkälti ongelmasta webbiyhteydessä. Jos Safari kuitenkin paljastuu pääsyylliseksi niin Camino tai Firefox testiin. Tietenkin Webkitin uudempaakin versiota voi koettaa, jos Safarin käyttöliittymä on jostakin syystä erityisen mieleinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s