Kollaboratiivinen tietokone

Sanotaan, että työhuoneessa ollaan vielä valmiita taistelemaan Windowsin kanssa, mutta olohuoneeseen ei tätä riesaa haluta – ja sen vuoksi PC ei sinne tietään löydä. Minusta tuntuu sittenkin, ettei kyse ole vain teknisestä toimivuudesta.

Olohuoneessa ollaan harvemmin yksin, joten olohuoneeseen ei myöskään kaivata henkilökohtaista tietokonetta. Olohuoneeseen halutaan kollaboratiivinen tietokone. Olohuoneisiin jo kauan sitten tiensä löytäneet pelikonsolit on paitsi toteutettu it just works -mentaliteetilla, myös suunniteltu tilanteeseen, jossa käyttäjiä on useita. Tietokoneet sitä vastoin tukevat kömpelösti useita ohjauslaitteita, ja sisältö on suunniteltu niin, että yhteistoiminta tapahtuu verkon ylitse. Isäntä voi näyttää lomakuviaan ja soittaa musiikkiaan, mutta vieraiden on vaikeaa kytkeä kannettaviaan, ipodejaan ja kännyköitään ja jakaa omaa sisältöään.

Pelaamissovelluksia voi tietenkin miettiä vaikka millä mitalla, mutta olen ajoittain pohtinut, voisiko web-surffailun toteuttaa jotenkin sujuvasti monen käyttäjän versiona. Jos vaikka istuu iltaa kahden ihmisten luona ja tekemisen puutteessa miettii, että tässä tilanteessa voisi istua tunnin tai pari sohvalla ja katsoa televisiota ennen kuin menee nukkumaan. Mutta näillä ihmisillä ei satu olemaan televisiota, eikä television katsominen nyt sanottavammin kiinnosta muutenkaan [ei ole sattumaa, ettei sitä ole]. Jos olisi yksin kotona, selaisi muutaman tunnin nettiä, mutta moinen nyt olisi vähän erakkomaista toisen seurassa.

Jos olisikin iso näyttö, jolla useampi käyttäjä voisi liikuttaa omaa kursoriaan ja selailla nettiä ja näyttää löytönsä toiselle saman tien. Vai sellaisiinko sitä pienemmillä päätteillä sylissä ja jaettaisiin nappia painamalla isolla ruudulla tois(t)en kanssa. En tiedä, mutta tulipahan mieleen.

***

Vielä herttainen lapsuusmuisto. Meillä oli tapana ahtautua yhden näppäimistön ääreen tahkoamaan Wolfenstein 3d:tä. Yksi ohjasi hahmoa nuolinapeilla, yksi ampui, yksi avasi ovia ja neljäs suoritti kaikkein tärkeintä tehtävää: hän hakkasi aina ajoittain M-, L- ja I-nappeja, salakoodia, joka antoi pelaajalle täydet aseet, ammukset ja terveyden.

(Koulukunnat vaihtelevat; koska nappeja painettiin pohjaan yhtä aikaa, joidenkuiden mielestä yhdistelmä oli MIL, toisten taas LIM. Meidän porukassamme se oli itseoikeutetusti äm äl ii.)

[Tämä merkintä on palautettu varmuuskopiolta tietokantahaaksirikon jälkeen, joten kommentit ovat kadonneet.]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s