E65 kahden päivän jälkeen

[Merkinnästä puuttuu linkkejä. On näemmä mahdollista, että verkkoyhteyden jumahtaminen kesken muutoksien tallentamisen johtaa siihen, että alkuperäinen postaus katoaa WordPressin tietokannasta, mutta uudesta tallentuu vain yksi viidennes. Oli erittäin hyvää tuuria, että alkuperäinen teksti oli sentään kopioitavissa talteen toisesta selainikkunasta, mutta html-tagit katosivat operaatiossa.]

Seuraavassa eilen lupaamiani kommentteja kahden päivän E65-puhelimen käytön ja manuaalin selailevan lukemisen jälkeen.

e65

Ensivaikutelma

E65 oli Nokian puhelimista ainoa jollain lailla puhutellut. S60-pohjainen sen kai pitää olla, jotta missään olisi mitään järkeä ja tämä oli olemukseltaan sentään varsin siro ja jämäkkä. Jossain sanottiinkin, että E65 on ensimmäinen S60-puhelin, jonka kehtaa nolostumatta ottaa taskustaan naisen edessä.

Punainen olisi mätsännyt paremmin skootterini kanssa, mutta tarjolla oli vain ruskeaa mallia. Tämä saattaa olla sikäli turvallista, että potentiaaliset varkaat luulevat sitä Zuneksi ja jättävät rauhaan.

Kuten kerroin, olen vain kerran ostanut puhelimen uutena, joten kokemukseni puhelinpakkauksista on rajallinen. Benefon Q:n laatikkoon oli aikoinaan panostettu applemaiseen tyyliin ja puhelin makasi korulaatikoista tutulla keinoveralla.

E65:n pakkauksen sisusmateriaali on tylsää kierrätyspahvia. Kenties tämä on se hinta, joka maksetaan siitä, että Nokia pärjää Greenpeacen vertailuissa.

(N95:ssä näemmä avauskokemukseen on pyritty luomaan ripaus enemmän elämyksellisyyttä. Copywriterin sanavalinnat ihmetyttävät hieman. Uskon, että moni ostaa N95:n jotta pääsisi tekemään sillä monenmoisia hienoja juttuja, mutta arvelen, että joukko, jonka motiivina on päästä tutkimusmatkailemaan juuri Nseries-maailmaan, on kohtuullisen rajoittunut.)

Takakansi irtoaa helposti, ja SIM-kortti asetetaan paikalleen sivistyneesti työntämällä se koloon ilman kynsien telomista salpoihin. Ilmeisesti SIM-kortit sijaitsevat niin, että vaihto edellyttää akun irrottamista, jotta virta tulisi varmasti katkaistua vaihdon ajaksi, mutta hieman rasittavalta moinen tuntuu. Muistikorttipaikka löytyy helposti ja toimii, kuten voisi olettaa.

Kosketus käyttöliittymään

E65:n teema on tummasävyinen ja tyylikkäämpi kuin S60:n kamalan räikeä sinisävyinen oletusteema. Alkunäyttö on nimeltään hupsusti aktiivinen valmiustila. Olemassa on myös ei-aktiivinen valmiustila, mutta en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi käyttää sitä. On typerää, että jos ei-aktiivisen valmiustilan valitsee sitä testatakseen, puhelin palaa alkunäkymään ja valinnan peruuttaakseen on seikkailtava uudestaan valikkoviidakon lävitse. Kaikkiaan näyttää, että paluupainike palaa satunnaisesti useamma askeleen taaksepäin, mikä ei ole hyvä idea.

Aktiivisessa valmiustilassa muokattavien oikotiekuvakkeiden alla [kaipaisin niitä muutaman lisää] listataan tulossa olevia kalenterimerkintöjä, menetettyjä puheluita, löydettyjä wlan-verkkoja ja sen sellaisia. Kyseessä on kuin globaali inboxi, mikä on varsin kätevää, mitä nyt symbolit ovat vähän karuja.
Listauksessa kehotettiin huomaavaisesti ilmoittamaan puhelinvastaajan numero. Tein sen ja huomasin näppäilleeni numeron verran väärin. En tovin etsinnällä löytänyt, mistä numeron voisi asettaa uudestaan, joten katsoin manuaalista. Hakemiston mukaan tämä kerrotaan sivulla 21, mutta oikeasti se sijaitsi sivulla 32.

(En ole koskaan ymmärtänyt, miksi asetukset löytyvät Työkalut-nimisen otsikon alta. Mistä lähtien vaikka profiilit ovat olleet työkaluja? Toki myös joissain Windows-ohjelmissa on Tools-valikko, jonka alla sijaitsevat Preferences, mutten ymmärrä tätäkään.)

Kaikkiaan ohjekirja on surkea. Ensimmäinen turhautuminen tapahtuu, kun arvaa väärin, kumpi ulkoisesti identtisistä kirjasista on suomen- ja kumpi ruotsinkielinen. Hakemistoa selatessani kiinnostuin silmään osuneesta kopioi ja liitä -toiminnosta. Ohjekirja kertoi, että tämä tapahtuu painamalla pohjaan muokkausnappi ja liikuttamalla kohdistinta sivulle. Se ei sitä vastoin kertonut, mikä on muokkausnappi. Koko ohjekirjassa ei ole ainoatakaan kuvaa, vaan käyttäjän pitää päätellä itse, mikä nappi on mikin. [Kommenteissa täsmennys tähän].

Puhelimessa itsessään on animaatioita käyttävä ohjetoiminto, joka etenee tuskaisen hitaasti. Eteenpäinnuolen painaminen hyppää sittenkin näytettävän ohjeen yli, joten nopeuteen ei voi vaikuttaa. Ohjekirjan valikkonäppäin on tässä ohjeessa muuttunut navinäppäimeksi. Puhelimen erikoispainikkeiden toiminta luvataan esitellä tarkemmin puhelutoiminnoissa, mutta todellisuudessa osion nimi on soittotoiminnot.

Kopioi ja liitä olisi kaikkiaan tervetullut toiminto, jos sitä voisi käyttää missä vain. Gmail-ohjelmasta kopioiminen ei kuitenkaan onnistunut sen paremmin kuin verkkoselaimestakaan, joten hyöty jää kyseenalaiseksi.

Näppäimet toimivat hyvin ja vaste on ripeä. Periaatteessa Motorolan ennakoiva tekstintunnistus on ajatukseltaan parempi, mutta toimii käytännössä T9:ää huonommin.

www-selailu

Selain on periaatteessa hieno. Se toimii sikäli iPhonen selaimen tavoin, että antaa katsoa sivun yleiskuvaa tai zoomata lähelle tiettyyn kohtaan. Etenkin graafisesti oivasti toteutettu paluutoiminto on kehujen arvoinen ja kirjanmerkkeille tarjotaan kätevästi sivun otsikkoa nimeksi.

En sittenkään löytänyt, kuinka sivun lataamisen voi keskeyttää. Kohdeosoitetta ei myöskään kaiketi pääse syöttämään ennen kuin ensimmäinen sivu on latautunut, joten aloitussivuksi kannattaa valita kevyt sivu.

Selaimen käyttöön tiivistyy laitteen suurin surullisuus. Koska kyseessä on E-sarjan malli, se on suunniteltu enterprise-ihmisille. Minusta vain tuntuu, että positioinnin on tehnyt markkinointi- eikä käytettävyysväki. Verkkosivun selailu onnistuisi mainiosti luukku kiinni, mutta sivun zoomaamiseen tarkoitetut napit (* ja #) jäävät tällöin piiloon. Luukku kiinni puhelimessa on kaikkiaan kokonaista 20 painiketta, mutta yksikään niistä ei tee tehtävän kannalta relevanttia asiaa.

Koska kyseessä on yrityspuhelin, minulla on sitä vastoin koska tahansa mahdollisuus aloittaa uusi konferenssipuhelu vain yhtä nappulaa painamalla. Tai mykistää mikrofoni, vaikkei puhelu kesken olekaan. Tai painaa kyljen äänenvoimakkuuspainikkeita, jotka eivät tee yhtään mitään, vaikka voisivat mieluusti vierittää sivua. Tai aloittaa uusi maksimissaan 60 sekunnin pituinen nauhoitus. Tätä voisi pitää huvittavana, ellei se sattuisi osumaan omalle kohdalle.
Kaipaisin selaimeen myös tabulaattorin kaltaista painiketta, jolla liikkua lomakkeen kentästä toiseen. Kursorilla tämä on ikävää, jos kohteet eivät sijatse allekkain. Esimerkiksi kirjautumisen yhteydessä vastaan tulevia Muista minut -luukkuja on kurja tähytä. Olisi myös mukavaa kyetä vierittämään useampi rivi yhdellä painalluksella. Pahitteeksi ei olisi sekään, jos valittu tekstinsyöttöluukku korostettaisiin niin, että sen näkisi paremmin.

Urlia kirjoittaessani saattaisin haluta kirjoittaa /-merkin hieman useammin kuin sulut tai heittomerkin, mutta 1-napin takaa löytyvien erikoismerkkien järjestys ei mitenkään mukaudu tehtäväkohtaisesti.

Tämäntyyppisellä kursoriratkaisulla selatessaan huomaa jälleen korostuneesti, että joidenkin blogien teaseritekstit, joissa koko teksti toimii linkkinä, ovat huono idea. Lukeminen on vaivalloista, kun teksti muuttuu alleviivatuksi eikä kursoria voi ottaa poiskaan tekstin päältä, sillä näyttö seuraa mukana.

[Opera minin uudessa betassa moni juttu toimii vähän paremmin.]

Sinänsä hupaisasti valokuvissa zoomaamiseen käytetäänkin painikkeita 0 ja 8. Real Player -videotoistimessa äänenvoimakkuutta säädetään vasen- ja oikea-napeilla toisin kuin maailman kaikissa muissa soittimissa, joissa näin kelataan eteen- ja taaksepäin ja äänenvoimakkuus hoidetaan ylös- ja alasnapeilla. Syynä lienee, ettei tässä videosoittimessa voi ensinkään kelata mihinkään suuntaan. Osaako joku neuvoa kelvollisemman vaihtoehdon?

On periaatteessa hyvä, että laitteessa on tiedostoselain- ja rakenne. Flickr:iinkin voi ladata kuvia web-selaimen kautta. Mutta aivan pakkoko iTunesista tuodut videot on haudata niin syvälle kansiorakenteen uumeniin ja miksi tämä polku täytyy käydä läpi joka ainoa kerta.

tietokoneyhteensopivuus

Nokian Media Transfer toimii tosiaan nykyään myös E-puhelinten kanssa, ja vaikuttaa siltä, että pystyn siirtämään videopodcasteja sen avulla. iPod nanoni kun ei niitä toista. Musiikia ei tulisi mieleenkään koettaa tällä puhelimella toistaa. Jo siksi, etten saa siihen kiinni kuulokkeitani.
Radio olisi mukava olemassa, mutta eipä meillä enterprise-ihmisillä tietenkään ole aikaa moiselle.

Myös soittimen käyttöliittymä on hankala, sillä toiminnoille ei ole dedikoitu omia painikkeitaan, vaan aktiivista nappulaa saa vaihtaa nuolilla ja vahvistaa valikko-/navinäppäimellä. Sama vaivaa laskinta. Motorolassahan laskin toimi tältä osin viisaasti. Vanhassa Benefonissakin se avusti siirtymällä jokseenkin järkevästi =-merkin kohdalle, kun sitä oletettavasti tarvittiin.
iSync ei toimi suoraan, vaan Macille joutuu asentamaan Nokian sivuilta saatavan laajennuksen. Tämän jälkeen kalenterimerkinnät ja yhteystiedot siirtyvät. Mukavana yksityiskohtana myös Macin osoitekirjaan tallennetut ihmisten valokuvat synkronoituvat.

Googlen ohjelmista hain gmailin ja karttaohjelman, jotka toimivat hyvin, mitä nyt kumpikin kysyy aina käynnistettäessä, saako nyt varmasti käynnistyä ja pyytää vielä erikseen valitsemaan, mitä verkkoa halutaan käyttää.

Fringin hain Skype-yhteensopivuuden vuoksi. Kokeilin ensin osoitetta fring.com, josta päädyin rekisteröintisivulle. Syötin puhelinnumeron, kuten pyydettiin, ja palvelu ilmoitti siltä istumalta, että puhelintani ei tueta. Lopulta löysin tieni sivulle fring.com/download/, ja sittenpä kaikki toimikin.

Skypeen kirjautuminen ei ollut ensin onnistua, mutta päästyäni läpi soittaminen kävi nappia painamalla. Äänenlaatu oli tavallista puhelua heikompi, mutta vaivattomuus häkellytti.
Salling Clicker toimi mainiosti, jahka kävin antamassa asetuksista sille luvan asentua.
Työkoneen kanssa en yrittänyt yhteyttä muodostaa, sillä oletettavasti minulla ei ole kuitenkaan moiseen oikeuksia. Push-sähköposti asentui varsin sujuvasti, ja täytyy myöntää, että Exchange-järjestelmässä on puolensa, kun tapahtumat ja viestit virtaavat puhelimeen suoraan. Saumattomuudesta kirjoitettiin hiljattain hyvin. Huvittavana yksityiskohtana kirjautuessani ensimmäistä kertaa sähköpostiini, järjestelmä sanoi Tervetuloa takaisin ja antoi vaihtoehdot Kyllä ja En.

vielä muutama hajahuomio

Muutenkin osa sanavalinnoista on hupsuja. Yrityspuhelin kun on kyseessä, kaikki tapaamiset kalenterissa ovat nimeltään palavereja. Kun palaveri sitten lähestyy ja puhelin hälyttää aiheesta, painikkeen nimi on Torku.

Kun suoritettavaa tehtävää tarkastelleessan painaa Valmis, tämä ei merkitse tehtävän statusta valmiiksi, vaan palaa valikossa takaisinpäin.

WLAN-verkkoon yhdistettäessä puhelin pyytää syöttämään esijaetun salasanan [tai jotain sen suuntaista, en voi tarkistaa, kun puhelin muistaa sen jo].

Sivulla 62 ohjekirjassa kerrotaan, että puhelin osaa näyttää Excel-, Word- ja Powerpoint-tiedostoja. Erikseen mainitaan, että Apple Macintosh -tukea ei ole. Aivan kuin olisi olemassa Apple Macintosh -tiedostoja.

Ohjeissa kerrotaan, että nollaa painamalla pääsee web-selaimeen, mutta todellisuudessa tämä avaa wap-selaimen. Kahden erillisen selaimen arvelisi hämmentävän käyttäjiä, mutta näköjään se hämmentää ohjeiden laatijoitakin.

Ohjelmat tuntuvat sammuilevan itsekseen. Välillä puhelin kertoo, että muisti on vähissä, mutta en tiedä, mistä sen tilaa pääsisi tarkkailemaan.

Tässä puhelimessa ei ole perinteistä näppäinlukkoa, joten ikuinen purnaus toiminnon täydellisestä piilottamisesta ei ole tarpeen. Sittenkin on merkillepantavaa, kuinka Nokia ei tarjoa selitteitä näytöllä, vaan käyttäjän tulee tietää, että c-näppäin tuhoaa asioita tai punainen luuri katkoo puheluita.

Puhelin kysyy aina kantta suljettaessa, halutaanko näppäimet lukita. Olisi hyvä, jos tämän voisi ohittaa pitämällä jotain nappia pohjassa kantta kiinni liu’utettaessa.

Minulla on ikävä SLVR:n USB-liittimellistä laturia. Omituista, että E65 ja E70 käyttävät erilaisia
latauspistokkeita.

Nyman kirjoitti vastikään oivaltavasti kokemuksen kautta oppimisesta.

Pitäiskö push-emailia kutsua suomeksi puskumeiliksi?

Kuinka hurmastuttava onkaan tekstiviestipohja, jossa sanotaan Valit. en voi auttaa.

yhteenveto

Kaikkiaan E65 on hyvä yritys ja herättää jämäkällä olemuksellaan hipelöimisen halua, mutta lopputulos kaatuu ohjelmiston hiomattomuuteen. Pienellä viilaamisella tästä saisi merkittävästi käyttökelpoisemman laitteen. Toivoa sopii, että Nokialla riittää intoa parantaa ohjelmistoa.

[Tämä merkintä on palautettu varmuuskopiolta tietokantahaaksirikon jälkeen, joten kommentit ovat kadonneet.]

Yksi kommentti artikkeliin ”E65 kahden päivän jälkeen

  1. Paluuviite: Wow-kokemuksia vuosien varrelta | Köyttöliittymä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s