Tulostintuskaa

Voi, kuinka vihaankaan joskus tulostimia.

Tappelin jälleen viime viikonloppuna tulostimen kanssa, joka ei mitenkään reagoinut tulostuskäskyihini eikä indikoinut ongelmista muuten kuin jättämällä tekemättä mitään. Olisi nyt edes vilkuttanut morsekoodia oranssilla valollaan, kuten tulostimet tavallisesti kommunikoivat.

Tuskin on sattumaa, että käyttöliittymäsuunnittelun kursseilla näytetään aina esimerkkinä huonosta käyttöliittymästä vanhaa tulostusdialogin kuvakaappausta arvatenkin 80-luvun Macintoshista. Minua suututtaa aina, kun näen sen kuvan, että nyt ne ihmiset luulevat, että Macit näyttävät yhä tuolta.

Sitten muistan, että tulostusdialogit ovat Macilläkin yhä vallan karseita. Windowsilla toki yleisesti ottaen vielä huonompia. Töissä halutessani tulostaa kaksipuoleisen dokumentin, menen tulostusdialogista Properties-napin takaa löytyvästä ikkunasta Finishing-välilehdelle. Jos taas haluan useamman sivun yhdelle arkille, menen loogisemmin Page Setup -välilehdelle. Jossain toisessa tulostimessa toimin jotenkin toisin.

Hallinnan tunne on yksi tärkeimmistä lähtökohdista hyvään käyttökokemukseen, ja juuri tuo puuttuu tulostamisesta. Ok-napin painamisen jälkeen voi tapahtua jotain tai olla tapahtumatta. Jokin ohjelma tietokoneella voi kertoa jotain relevanttia tai olla kertomatta. Käyttäjällä voi olla oikeus avata oma tulostusjononsa, jopa hallita sitä – tai sitten ei.

Tulostimet eivät pääsääntöisesti kerro tietokoneelle, milloin työ on valmis. Käyttäjän kuuluu itse kävellä laitteelle ja selata koko toimistosiiven tulostekasaa ja mahdollisesti löytää omansa seasta.

Joskus laittaa monikymmensivuisen dokumentin tulostumaan Wordista ja poistuu koneen äärestä odottelemaan toisaalle. Takaisin palatessaan näkee, että Word on dokumentin alkuosan spoolaamisen jälkeen huomannut, että sectionin 3 alamarginaali ei välttämättä mahdu sivulle ja pyytää käyttäjää ottamaan syyn niskoilleen OK-napilla ennen kuin aloittaa tulostuksen.

Tulostimet eivät myöskään mitenkään ilmoita, milloin kokevat tarvetta tuottaa testisivuja. Voi olla, että koneeseen on asettanut euron arvoisen valokuvapaperin, kun laite päättää hetken oikusta tuhota sen testikuviolla. Tai, että käyttäjä on miettinyt tarkasti mielessään, kuinka päin paperi tulee asettaa laitteeseen, jotta taustapuolen jälki tulostuu oikein päin. Ja tulostinpa päättää imaista paperin sisäänsä omistuskirjoitusta varten.

Oma taiteenlajinsa on musteen ostaminen. Pedanteilla ihmisillä on taatusti laitteen mallinumero tallennettuna kännykkään, mutta jos näin ei satu olemaan, todennäköisyys oikean kasetin löytämiseen on olematon. Kaupoissa ei tietenkään ole tarjolla kuvastoa, jossa olisi esitetty tulostimet suurin kuvin ja kerrottu, mikä kasettityyppi käy mihinkin. Kasettityyppejä tarvitaan paljon, koska suuria määriä rinnakkaisia tuotteita on helppoa valmista sekä hallinnoida ja oikean vaihtoehdon etsiminen on asiakkaan näkökulmasta mielenkiintoista.

Muistin, että mallinumero alkaa viitosella, mutta se ei vielä johtanut minnekään. Kirjoitanpa tähän itselleni muistiin, että se on 5010.

Jostain syystä edes kasetin asettamista laitteeseen ei ole onnistuttu toteuttamaan hyvin. Joissain malleissa kasetin mukana tulevat tarrat tulee repiä irti. Kotikotona olevassa Epsonissa tämä taas on kielletty, sillä moinen tekee kalliin kasetin käyttökelvottomaksi. Merkistä riippumatta kasetin työntäminen koneeseen tuntuu toteutetun yhtä natisevasti, epämääräisesti ja hankalasti.

***

Minun tulostinongelmani takana oli siirtyminen uuteen koneeseen ja sen myötä Intel-aikaan. Olin tuonut vanhan järjestelmän edellisestä koneestani, ja sepäs siirtyi dokumentteineen, ohjelmineen ja asetuksineen upean sulavasti. Jopa niin sulavasti, että asensi ilmeisesti vanhan PowerPC-pohjaisen tulostinajurin.

Tämä ei herjannut ongelmista, mutta yrittäessäni ottaa tulostinta käyttöön puhtaalta pöydältä, neuvoi, että ei kannata, sillä tuo tulostin on jo otettu käyttöön. Kesti hetki ennen kuin osasin olla uskomatta tuota, sillä pilalle paapottuna mäcistinä olen tottunut luottamaan koneen kertomiin tietoihin.

Loppu liki hyvin siis. Ainoa mysteeri on, miksi tulosteen värillinen valokuva toistuu paperille ongelmitta, mutta yksittäinen vihreä alue tulostuu harmaa-magentana kohinana.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tulostintuskaa

  1. Paluuviite: Kulutusjuhla » Blog Archive » Tulostin- ja mustetuskaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s