Hajahuomioita hiiristä

Käyn parhaillaan yhtä ergonomian kurssia, jolla saimme tehtäväksemme suunnitella mahdollisimman hyvin omaan käteemme soveltuvan hiiren mallin styroksista. En ollut paikalla tunnilla, jolla tehtävä annettiin, ja niinpä väsäsin oman tekeleeni äskettäin laiskanläksynä.

Hiiriin liittyy muutama asia, joita ei tule välttämättä heti huomanneeksi, mutta jotka häiritsevät suuresti, jos ne sattuvat olemaan pielessä. Apple mainosti aikoinaan, että sen hiiri, jossa koko selkämys toimii painikkeena, sopii mainiosti kaiken kokoisille käsille. Äkkiseltään tämä tuntuu järkevältä, kunnes sattuu törmäämään vaikkapa Photoshopissa lassovalintaa tehdessään – tai yleisemmin kesken raahausoperaation – hiirimaton tai pöydän reunaan ja yrittää nostaa hiirtä nappi pohjassa. Ellei hiiressä ole kunnon otekohtia muille sormille, painallukselle ei synny enää tukivoimaa pöydän tuen hävitessä, eikä painaminen onnistu. Yksi Applen nykyhiirten hankaluuksista onkin sivun otekohtien pienuus, tosin niihinkin harjaantuu käytössä.

Toinen asia, jota ymmärtää arvostaa vasta, kun se ei toimi oikein, on hiiren liikkuminen suhteessa itseensä eikä alustaan. Wacomin piirtolevyjen päällä käytettävä hiiri on liki käyttökelvoton, sillä se liikuttaa kursoria piirtopöydän mukaan hiiren asennosta piittaamatta. Jos hiiren vaikkapa kääntää tasan poikittain ja liikuttaa hiireen nähden vasemmalle, kohdistin ei liikukaan vasemmalle, vaan ylöspäin. Koska kättä tulee helposti pitäneeksi hieman vinossa alustaan nähden, koordinaatio katoaa tällaisella hiirellä helposti.

Kaikkiaan hiiren muodon tulisi olla sellainen, että siitä on helppoa hahmottaa, minne päin se liikkuu. Pohjan symmetrinen muoto auttaa myös suoraan kulkemisessa. Alkuperäinsen iMacin mukana tullutta pullahiirtä on tavattu haukkua suuntatunnottomuudesta, mutta minun käyttötapaani hiiri toimi varsin mainiosti. Etenkin toisen sukupolven malli, jossa napin päällä oli pieni ura. Aivan ensimmäisestä mallista suuntaa oli tosiaan hankala tietää.

puck mouse

Hiirtä kun voi käyttää kahdella tapaa. Joko sormenpäillä niin, että ranne nojautuu pöytään tai koko kättä hiiren päällä pitäen, jolloin liikuttamiseen käytetään käsivartta. Kaikkiaan näyttää siltä, että on hyväksi, että hiiren päältä ylettää koskemaan pöytää muutamalla sormella, sillä tämä tuo tukevuutta ja hallinnan tunnetta hiiren käsittelyyn.

Vierittämispyöriinkin liittyy muutamia huomattavia seikkoja. Tavallisella pyörällä joutuu liikuttamaan sormeaan vaivalloisesti edestakaisin. Ennen kuin Apple julkaisi Mighty Mousen jokunen vuosi sitten, käytiin keskustelua patenttihakemuksesta [löytämäni linkki oli rikki], jossa Apple valitteli juuri tätä hankaluutta perinteisissä ratkaisuissa ja tarjosi lääkkeeksi iPod-henkistä vierityspyörää:

the user must scroll, pick up a finger, scroll, pick up a finger, etc. This takes time and can be an annoyance to a user. In addition, because a portion of the wheel protrudes above the top surface of the mouse, inadvertent or accidental scrolling may occur when one of the two buttons is activated.

Tuollaista hiirtä ei valitettavasti koskaan nähty. Yksi syy lienee, että moinen pyörä vie paljon tilaa eikä peukalo pääse liikkumaan hiiressä yhtä luontevasti kuin iPodissa. Myöskään horisontaalisen vierittämisen toteuttaminen ei tuolla tavalla onnistu, kuten Applen lopulta valitsemassa vierityspallossa (, joka toimii sinällään hyvin, ellei likaantumisesta seuraavaa jumittumista oteta lukuun).

Toinen vierityspyörähaaste on pyörän toteuttaminen niin, että sen klikkaaminen on helppoa ilman tahatonta pyörittämistä. Tähänkin iPod-henkinen toteutus tarjoaa helpon ratkaisun, sillä nappi voidaan sijoittaa pyörän keskelle, jolloin sitä ei tule painaneeksi vahingossa.

Pyörien naksumisesta vieritettäessä on tehty monenlaisia variaatioita. Logitechin pelaamiseen tarkoitetut hiiret reagoivat mielenkiintoisesti pyöritysnopeuteen ja alkavat toimia portaattomasti tietyn nopeuden jälkeen.

***

Suunnittelin oman hiireni rullauspyörän ympärille. Koska peukalo tarvitsee tilaa pyörän operoimiseen, hiirestä tuli väkisinkin varsin korkea. Päätin noudattaa muotoilussa Applen vanhan hiiren mallia: sekin näyttää kulmikkaalta, mutta tuntuu yllättävän mukavalta kädessä.

adb-mouse

Lopputuloksena arvelisin, ettei hiireni ole kovin järkevä ajatus. Haluan kyetä käyttämään hiirtä sormenpäilläni, ja vierityspyörä tuntuu vievän väkisin sen verran tilaa, että hiirestä tulee väistämättä liian suuri tähän tarkoitukseen. Tulipa nyt kokeilluksi kuitenkin. Varsin rentouttavaa oikeastaan väkertää styroksipalasen kanssa. Etenkin painikkeiden ja pyörän urien painelu oli miellyttävää.

2 kommenttia artikkeliin ”Hajahuomioita hiiristä

  1. Käytössäni on ollut Macin alkuperäinen G3-koneen mukana tullut pullahiiri ihan viimeaikoihin asti. Jos hiirtä yritti pitää sormenpäillä tuntuman ylläpitämiseksi, asento rasitti yllättävän paljon rannetta. Niinpä hiiri ajautui yleensä syvälle kämmenkuopaan, jolloin sen nosto muuttui täysin mahdottomaksi. Hiiri vaihtui uuteen kakkosnäppäimen puutteen takia, mutta sen mukana tullut mininäppis on edelleen käytössä ja vertaansa vailla. Mitä nyt näppiksen USB ei enää osaa käsitellä nykyisen kokoisia musititikkuja.

  2. Kappas, minä en koskaan oikein pitänyt tuosta mininäppäimistöstä. Minun sormiani hiiri ei pahemmin rasittanut, ja vielä paremman siitä sai, kun irrotti värillisen osan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s