Kaasukahvoja

Hyvä säädin mahdollistaa paitsi säätämisen, kertoo myös luontevasti järjestelmän nykytilasta.

Olen pitkään ollut aikeissa kirjoittaa vessojen ovista, mutta en arvannut, että lopullinen yllyke ryhtyä puuhaan tulisi koulusta. Ergonomian kurssillani pyydettiin suunnittelemaan wc-kopin kahva. Sen tulisi tehdä avaaminen ja sulkeminen ilmeiseksi ja kertoa lisäksi, onko ovi lukittu vai ei.

Opettaja sanoi, että tämä on tärkeää, koska vanhus saattaa unohtaa lukita oven tai hätääntyä ja luulla lukittuneensa ja saada sydänkohtauksen. Minusta asia on tärkeä, sillä minä en välttämättä aina muista ovien lukitsemisen kaltaisia trivialiteetteja. Kohta huomaan istuvani pöntöllä pohtien, tuliko ovi kiinni vai ei. Ovi saattaa sijaita suoraan vilkkaasti liikennöidyn käytävän varrella niin, että sen voi avata tuosta vain, varoittamatta. Ja mietin, että jos nyt lähden kurkottamaan kohti ovea, ja olen juuri puolimatkassa housuineni ja siinä vaiheessa joku tulee sisään, tilanne vaikuttaa omituiselta, ehkä jopa vaivaannuttavalta.

Siksi on tärkeää, että kahva kommunikoi luotettavasti oven tilasta. Kampin julkisissa vessoissa lukitusmekanismi on muuten aivan kamala. En tarkkaan muista kuinka, eikä budjettiini sopinut tällä kertaa maksaa kokonaista euroa asian selvittämisestä, joten jätetään tämä lukijan harjoitukseksi.

Tavanomaisella kahvalla ja erillisillä lukitsinosalla varustettuja ovia on kahta päätyyppiä. Toisessa lukitseminen lukittaa koko kahvan ja estää sen liikkeen. Toisessa kahva liikkuu edelleen, mutta lukitus irrottaa sen kielestä eikä liike näin tee mitään. Minä luotan enemmän jälkimmäisen malliseen lukitukseen. Alitajuisesti kuvittelen, että ensimmäisen kahvan saa helpommin auki brute force -hyökkäyksellä.

Joku toinen taas saattaa pelätä kielen irrottavaa lukitusta, koska tällöin on periaatteessa mahdollista, että jokin menee vikaan eikä kahva enää koskaan avaakaan ovea.

Tehtävänannossamme kiellettiin eksplisiittisesti ratkaisut, joissa kahva ja lukko ovat erikseen. Tämä jättää aika vähän vaihtoehtoja. Kahvan piti kääntyä, joten hakanenkaan ei kelpaa, joten varsinaisesti jäljelle jää usein etenkin halvemmissa wc-koppitoteutuksissa suosittu malli, jossa lukitus on hoidettu kääntyvällä metallikielellä.

Tämä on omakin suosikkini, sillä siinä on Normanin periaatteiden mukaisesti tehty systeemistä mahdollisimman näkyvä. Käyttäjän mielessään luoma systeemikuva ei voi juuri mitenkään poiketa todellisesta. Lisäksi systeemin tila on ilmeinen jatkuvasti eikä ole mahdollista, että vaikkapa punainen varattua osoittava värikiekko pyörähtää vuosien saatossa väärään asentoon ja välittää virheellistä informaatiota.

Oven ulkopuolinen indikaattori ei kuulunut tehtävänantoon, mutta sellainen on syytä olla. Pelkkä kokeilemalla lukituksi todettava ovi on epämiellyttävä niin koppiin pyrkijän kuin kopissa istujan kannalta. Yksi ajoittain vastaan tuleva vaihtoehto on ovi, joka ei pysy kiinni-asennossa kuin lukittuna, mutta koska ihmiset eivät ole tottuneet tällaisiin, he käyvät kiskomassa kahvoja turhaan, joten yksin tämäkään ei riitä indikaattoriksi.

Kuvan kahva tuli vastaan Myyrmäessä, mutta löytyy näitä lähempääkin.

***

Toisena tehtävä oli suunnitella merkinnät kaasuhellan katkaisijaan siten, että ne ovat luettavissa ylhäältä päin. Merkinnöistä tulee selvitä hellan tila sekä suunta, jonne päin kääntämällä päästään haluttuun lopputulokseen.

Valmiiksi oli päätetty, että hellan pois päältä -asennosta seuraavaan asentoon on 90 asteen turva-alue. Tämän jälkeen kaasunsyöttö on suurimmassa arvossaan ja vaimenee siitä seuraavan 90 asteen aikana säästöliekille. Lisäksi sanottiin, että kaasua avattaessa nuppia pitää painaa ennen kääntämistä.

En tiedä varsinaista syytä tuohon kaasuliesien omituiseen säätämiseen. Minusta olisi intuitiivisempaa, jos se toimisi kuin matkaradio: offin jälkeen vipua kääntämällä äänenvoimakkuus kasvaa. Luultavasti siihen liittyy jokin turvanäkökohta tai perinteisen teknisen toteutuksen aiheuttama rajoitus, mutten äkkiä keksi, kumpi. Ehkä ajatus on, että kaasu on aina sytytettäessä täysillä, joten on hyväksi, että tähän tilanteeseen pääsee suoraan.

Tässä kuvassa on perinteiseen toteutukseen verrattuna kaksi pientä parannusta. Vipuun piirretty nuoli vihjaa, että sitä pitää painaa ennen kuin kääntäminen onnistuu. Ajatuksena on, että vipu uppoaa sen verran sisäänpäin, että nuoli peittyy näkyvistä.

Kun kaasu on täysillä, näkyviin jäävä katkoviiva taas vihjaa, että sinne päin kääntämällä vastaan tulee jotain. Näin nollakohdan löytymisen suuntaa ei joudu arvuuttelemaan.

Tehtävässä ei suoraan sanottu, onko säästöliekkiasennosta kääntää edelleen puoli kierrosta vastapäivään nollaan asti vai tuleeko tällöin palata taaksepäin. Jos liikkuminen on sallittua, siihenkin voisi piirtää vastaavan katkoviivan. Muuten taas nuppi ei varmaankaan käänny sen pidemmälle, joten ainoa vaihtoehto on palata taaksepäin.

8 kommenttia artikkeliin ”Kaasukahvoja

  1. Vessan ovessahan voisi olla samanlainen metallikieleke molemmilla puolilla. Tällöin indikaatio olisi varsin selvä, ja sama tulkinta kelpaisi sekä asioijalle että vuoroaan odottavalle. Lisäbonuksena ovi voisi aueta heilurityyppisesti kumpaan suuntaan tahansa.

    Kaasulieden nollasta täysille -käytännölle tulee äkkiseltään mieleen kaksi hyvää syytä: Sytyttäminen on helpointa ja turvallisinta, kun kaasua tulee riittävällä vauhdilla. Lisäksi virran äkillinen muutos kaasua suljettaessa on hyvä indikaatio siitä, että kaasu tosiaan meni pois päältä, eikä jäänyt vähän auki. On myös kätevää, ettei kaasua saa vahingossa käännettyä pois päältä kun tekee säätöä pienessä päässä. Turvallisuuden lisäksi turha uudelleensytyttämistyö olisi merkittävä epämukavuustekijä.

  2. Ilkka mietin tuollaista kielijuttua. Jos oletetaan, että ovia aukeaa suomalaisittain ulospäin, tuo kieli viestisi, että ovi aukeaisikin sisäänpäin. Tuohon toki vastaisi tuo heiluriajatus.

    Ovien aukeamissuunta on oma juttunsa. Olen joskus kirjoitellut jossakin saksalaisista vessanovista, jotka aukeava sisäänpäin ja joilla on näin vaikeampi kolhia ohikulkijoita.

    Olen käyttänyt kaasuliettä niin olemattoman vähän, ettei minulla ole kokemusta, mutta tosiaan, jos tuo säästöliekkipään minimi on mitoitettu niin, että liekki ei kuitenkaan sammu, se on hyvä juttu. Matkaradioasteikolla tarvittaisiin vähintään selvä naksahdus sammuttamiskynnyksen ylittymisen yhteyteen [jollainen tosin radioissa tapaa ollakin].

  3. Kielestä voisi myös hieman liian helposti hermostuksissaan avata lukituksen ulkopuolelta. Vrt. kännistä kähinää baarin vessassa aamuyöllä.

  4. Jäin miettimään noita nuolia. Minusta on hieman epäselvää jos yksi nuoli osoittaa paikan ja toinen kehoittaa työntämään. Nyt näyttää vain siltä, että säätimessä oleva nuoli on vain korostaakseen kumpaa puolta namiskassa täytyy tarkkailla.

    Olisiko jotenkin selkeämpää, että ylempi nuoli olisi pelkkä ohut viiva ja namiskassa olevassa nuoli ilmaisisi selkeämmin liikettä – esim. se olisi tuplana (kuten videosoittimen kelausnappi) tai siinä olisi varsi?

  5. Tulipa vielä mieleen, että tuon kuvan kaltaiset ovaalit ovenkahvat ovat mukavampia kuin yleisemmin nähdyt pyöreät. Ovaalin saa auki pienemmällä voimalla, mikä on mukavuuskysymys myös psykologisesti – mitä vähemmän minun täytyy puristaa esinettä, jota ihmiset koskettelevat vessassa käynnin jälkeen, sitä parempi.

  6. Erkka, joo nuo nuolet ovat vähän hätäisiä ja tehty tekniikan ehdoilla, kun väsäsin kuvan kiireessä. Musta nuoli voisi mieluummin kenties olla vain viiva tms, jotta nuoli voitaisiin säästää kuvaamaan liikettä.

    Kun ei aina jaksa ajatella, saati korjata kaikkea, syntyy illuusio iteratiivisuudesta…

    Ovaaliuspointti on hyvä. Jenkkiläinen pyöreä kahva on tältä osin hankalampi. Minun silmääni tosin esteettisesti miellyttävämpi.

  7. Mielenkiintoinen blogi sinulla. Enkä nyt tarkoita vain tätä vessan kahvaa.🙂

    Kahvasta jäi kuitenkin mietityttämään ulkopuolinen indikaattori. Se tosiaan on syytä olla. Varsinkin, koska kuvan mukaisissa kahvoissa on usein ongelmana, että kieli valahtaa painovoiman vaikutuksesta alas jos/kun joku tulee kokeilemaan kahvaa ulkoapäin ja rynkyttää ovea –> hop, ovi on pois lukosta! Useinhan kielen alasvalahtaminen on estetty stopperi-ruuvilla, mutta se ei ole kovin kestävä eikä ergonominen ratkaisu.

    Ratkaisuehdotukseni:
    – Ulkopuolella olevaan kahvaan tehdään ”punainen täppä” -indikaattori osoittamaan oven olevan lukossa.
    – Sisäpuolelle tehdään lukituskielelle vastakappale, joka kestää.

  8. Jatkoa.. Kuvassa stopperi-ruuvia ei ole, joten oletan, että kielen valahtaminen on estetty kahvamekanismin sisällä olevalla rakentaalla. Eli kahvan toimintaperiaate ei ole täysin näkyvä Normanin periaatteiden mukaisesti. Tämä herättää ihmisissä epävarmuutta, koska useilla meistä on kokemuksia samannäköisistä kahvoista, joissa kieli voi valahtaa alas. Eli suosittelen lukituskielelle näkyvää ja kestävää vastakappaletta, joka absoluuttisesti estää sen alasvalahtamisen. Mitä massiivisempi, sitä parempi psykologisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s