Ajatuksia rautatieasemalla

Decode-blogin Tikkurilan asema -merkinnän myötä sain yllykkeen kirjoittaa jo ammoin aikomani ajatuksen. Silläkin uhalla, että olen purnannut VR:stä aiemminkin.

Asemilla on tällaisia kelloja. Ne kertovat kellonajan analogisella näytöllä ja junan lähtöajan digitaalisesti. Näiden vertailu edellyttää ajattelemista, ja on vähän epäkohteliasta vaatia ihmisiä ajattelemaan, jos tehtävä ei oikeasti moista vaadi.

Tuollaisesta näytöstä on kiiressä kovin vaivalloista lukea, kuinka pitkä aika junan lähtöön on. Teen tuota aika usein, sillä tapaan matkata rautatieasemalta Pasilaan, jolloin minulle kelpaa mikä tahansa seuraavaksi lähtövuorossa oleva paikallisjuna.

Metroissa tuo on tehty helpommaksi. Digitaalinäyttö kertoo, kuinka monta minuuttia junan lähtöön on jäljellä. Tarjolla on myös analogikello kellonajan selvittämiseksi, mutta pääkysymys selviää yhdellä katsomisella.

[En löytänyt kuvaa verkosta, joten rajasin suttuisesta kännykuvastani. Muuten vain mainioita metrokuvia sentään löysin.]

Digitaalisella ja analogisella kellolla on paikkansa siinä missä taulukoilla ja kuvaajilla. Toisesta näkee suhteita ja suurusluokkia, toisesta tarkkoja arvoja. Tehtävästä riippuu, kumpi kello on parempi.

Kuulemani mukaan Pendolinojen ohjaamoihin oli alun perin suunniteltu analogikello, mutta se korvattiin digitaalisella, sill sen avulla kuljettajan oli helpompi lähteä liikkeelle aikataulun mukaisesti. Matkustajat saavat sen sijaan yhä vaivata päätään ja siristellä silmiään.

***

Matkustin hiljattain jälleen kauemmaksi junalla ja ihmettelin muutamaa seikkaa. Kun laiturialueelle saapuu asemarakennuksesta päin, kuten useimmat kai saapuvat, laiturien numerot kasvavat hämäävästi oikealta vasemmalle. Luulisi kuitenkin, että numerot kiinnostavat nimenomaan lähteviä matkustajia, jolloin olisi järkevää numeroida raiteet toisin päin.

Junien vaunujen laskeminen sentään aloitetaan lopusta päin, jolloin ne ovat käyttäjän kannalta luontevassa järjestyksessä. Paitsi kaikilla muilla kuin Helsingin asemalla, jolloin veturi on laiturilla seisovalle matkustajalle luonteva kiinnepiste eikä junan peräpäätä välttämättä edes näe kunnolla.

Matkustin Vaasaan. Lipussani luki Helsinki–Seinäjoki, aikataulunäytöllä taas Helsinki–Oulu. Lippu ei ole tähän hätään käsillä, mutta olen aika varma, että siinä ei mainittu Oulusta mitään. Satuin tietämään, että nuo junat tapaavat mennä Ouluun, mutta tarkistin asian vielä junan lähtöajan perusteella.

Sittemmin mieleeni tuli, että lipussa oli varmaan myös jonkinlainen vuoronumero. Ehkä se olisi lukenut taulullakin, mutta en ollut kiinnittänyt huomiota siihen, sillä vertasin ennemmin lukujonoja, joilla oli minulle jokin semanttinen merkitys.

Kaiken järjen mukaan laiturin olisi kuulunut lukea lipussani, seisoihan juna jo paikallaan lippua ostaessani.

***

No, selvisin junaan, ja muistutan itselleni, että jonkinmoista kyvykkyyttä ajatteluun on kai lupa olettaa aikuisilta ihmisiltä. Kaikkiaan tämä on sittenkin kelpo esimerkki siitä, kuinka palveluiden käytettävyys on laajempi asia kuin Junamaatin käyttöliittymä, johon en tällä kertaa paneudu sen enempää. Myönnän, että oli hilpeää havaita Soininvaaran taannoisesen junamerkinnän kommenteissa, että PC-paikan varaaminen on tosiaan onnistuttu piilottamaan niin hyvin, että moni ei tiennyt se olevan lainkaan mahdollista.

Minä en ole toistaiseksi onnistunut keksimään, kuinka voisin varata Junamaatilla vierekkäiset liput matkatovereiden kanssa, jos oletetaan, että kukin maksaa oman matkansa. Kone kun tuntuu arpovan paikkoja varsin satunnaisesti, vaikka vaunussa näyttäisi lopulta olevan vierekkäisiäkin paikkoja.

[Törmäsinpä tässä samalla vielä yhteen kauhukertomukseen epäloogisen numeroinnin seurauksista ja yhteen riemastuttavan tarkasti dokumentoituun junamatkaan.]

6 kommenttia artikkeliin ”Ajatuksia rautatieasemalla

  1. Heh, hauskaa jos on riemastuttanut, tosin nykyisin en enää jaksa ihan näin tarkasti junamatkoista raportoida. Ja nykyisin junakalustokin on tylsempää, kun vanhempi, harvinainen kalusto on poistunut ja korvattu IC-junilla.

    Mutta PC-pistokepaikan varaaminen junamaatilla on kuitenkin mahdollista, Soininvaaran blogissa kun asiaa kyseltiin, kävin testaamassa ja kirjoitin toimintaohjeet ( http://rautatiet.blogspot.com/2008/02/pc-pistokepaikan-varaaminen.html ). Joskin hieman kätevämpää varmaan olisi, jos erikoispaikkoja tarjottaisiin myös pikavalintojen kautta eikä kenenkään tarvitsisi niiden varaamista blogimerkinnöistä tai kommenteista asti selvittää.

  2. Kappas, se oli sinun kirjoittamasi juttu, jopas saattui. Kiinnostavaa tosiaan nähdä se pieteetti, jolla jotkut osaavat havainnoida junia.

    Mutta satutko tietämään, onnistuuko kaipaamani kaltainen lippujen ostaminen, ja mikä mahtaa olla raiteiden numeroinnin takana? Mietin sittemmin, että samoin päin ne kiskot ovat Pasilassakin ja sielläkin oikealta vasemmalle kulkusuuntaan nähden. Mahtaako olla jokin käytäntö, että raiteet numeroidaan idästä länteen tms.

  3. Tuohon ongelmaan ei taida junamaatista ratkaisua löytyä, vierekkäisiä paikkoja saadakseen liput pitäisi kaiketi ostaa lipunmyynnistä. Automaatti nollannee kaiken aiempaan tapahtumaan liittyvän tiedon, kun ostaja vaihtuu.

    Raiteet numeroidaan yleensä niin, että asemaa lähinnä on raide 1 jne. Tässä kuitenkin liikenteenohjaus on tietääkseni pääroolissa, eli raiteiden numerot pysyvät samassa logiikassa koko rataosalla, vaikka asema sattuisi olemaan ns. väärällä puolella raiteita. Pääradallahan suurin osa asemista on radan länsipuolella, jolloin numerotkin yleensä kasvavat asemasta kauemmas mentäessä.

    Helsinki ja Pasila taitavat olla poikkeustapauksia, näiden numeroissa on ehkä ennakoitu raiteiden lisääntymistä. Kun viime vuosina on lisätty raiteita radan länsireunalle, ei kaikkia laitureita ole tarvinnut numeroida uudestaan. Itäpuolellehan kummassakaan ei oikein lisää kiskoja mahtuisikaan. Tästä tosin ei itselläni ole varmempaa tietoa, mutta tämä olisi ainakin looginen syy. Pasilassahan numerot eivät edes mene raiteiden mukaan, vaan varikkoraiteet on hypätty yli ja liikenteenohjaus käyttänee siellä omaa numerointisysteemiään.

  4. Joo tota kelloasiaa olen miettinyt itsekin. Tosin ei taida olla VR:n hallussa noitten näyttötaulujen muotoilu vastaavasti kuin Finnairkaan ei vastaa Helsinki-Vantaan näyttötauluista.

  5. Muutama ajatus kellonajoista:

    Jos laiturin näyttötaulussa sekä nykyinen kellonaika että junan lähtöaika olisi esitetty samalla tavalla (analogisella tai digitaalisella kellolla) niin matkustaja voisi helpommin erehtyä siinä kumpi on kumpi. Analogisen kellon mieltää varmasti helpommin ajankulua kuvaavaksi. Kellojen sijoittelulla taulussa tätä virhemahdollisuutta voi toki vähentää, mutta kumminkin…

    Aikatauluissa junien lähtöajat ovat aina numeroina. Digitaalisesta lähtöajasta laiturilla on helppo nähdä että kyseessä on juuri se juna jolle olen menossa -kuten itsekin olit tehnyt (on niillä junilla vuoronumerotkin, myös siinä lipussa, mutta lähtöaika on helpompi muistaa). Jos aika olisi analoginen, niin se vaatisi taas ”turhaa ajattelua” siltä joka on etukäteen katsonut aikataulusta sopivan junan, ja useimmiten ostanut siihen lipunkin.

    Metrossa matkustava taas harvemmin katsoo tarkkaa lähtöaikaa etukäteen, koska junia kulkee muutaman minuutin välein. Ja kun laitureitakin on vain yksi kumpaankin suuntaan, niin oikean etsimiseen ei juuri tarvitse energiaa tuhlata. Silloin tuo ”x minuuttia seuraavaan junaan” on hyödyllisin näyttö.

    Uskon siis, että ei näitä ratkaisuja ihan arpomalla ole valittu🙂

  6. Seppo, on ihan relevantti pointti, että jos taulussa lukisi metron tapaan lähtöön kestävä aika, missään ei olisi suoraan nähtävillä lipussa lukevaa lähtöaikaa. En tullut tuota ajatelleeksi.

    Kun nyt katson tuota päärautatieasemalta ottamaani kellokuvaa, siinä analogikellosta saa sentään jossain määrin kelvollisesti selvää. Hiljattain katselin kelloa Pasilassa, ja taitaa olla, että viisarit ovat siellä kärjeltään kapeampia, jolloin ajan lukeminen on vielä vaikeampaa.

    Kaikkiaan on syytä ymmärtää, että pohjimmiltaan kaukojunan ja paikallisjunan etsimiseen liittyvissä tehtävissä on eroja, mutta molempiin tarjotaan ratkaisuksi samaa taulua. Paikallisjunahan vastaa tässä tilanteessa lähinnä metroesimerkkiä.

    Arpomisesta tuli mieleeni hiljattain asemalla näkemäni selitysjuliste siitä, miten näyttöjen vaunuinformaatiota kuuluu tulkita. Kuvassa matkustetaan Tampereen kautta Vaasaan, vaikka ymmärtääkseni tuollaista suoraa junayhteyttä ei ole olemassa. Semminkään sähköjunalla, vaikka kuvaan on sellainen piirretty. Utopistista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s