Esimerkkejä kuluttajatuotteiden invaasiosta

Pomo iteroi aikoja kehityskeskusteluille tekemällä lukujärjestyspohjan Exceliin, laittamalla sen verkkolevylle ja lähettämällä polun sähköpostilla.

Luettuani sähköpostin puhelimella jouduin kaivamaan työkoneen kaapista ja kirjautumaan sisälle. Kopioin osoitteen sähköpostista, sillä Outlook tykkää rikkoa linkit usealle riville niin, että ne eivät aukea klikkaamalla. Kone ilmoitti, ettei polkua ole olemassa.

Hetken päästä ymmärsin tämän johtuvan siitä, ettei minulla ollut oikeutta päästä käsiksi kansioon C593. Verkkolevyllämme hyödynnetään ymmärtääkseni nimeämiskäytäntöä, jossa ensimmäinen merkki on satunnainen kirjain ja kolme seuraavaa satunnaisia numeroita.

Pyysin päästä työkaverin koneelle, hän kun pääsi käsiksi kansioon. Yritin avata Excel-tiedoston, mutta sain ilmoituksen, että toinen käyttäjä käyttää sitä. Odotin pari minuuttia, ja koska tiedosto oli edelleen auki, oletin, että se oli unohdettu sulkea. Soitin käyttäjälle ja pyysin sulkemaan dokumentin.

Sain tiedoston auki, ja varasin aikani kirjoittamalla nimeni soluun.

***

Google docsin tai Doodlen tai jonkin muun avulla olisin päässyt käsiksi dokumenttiin suoraan julkisessa verkossa kiinni olevalta koneelta ilman sähläämistä. Niin kuin Norman sanoo: mahdollisen monimutkaisuuden tulisi olla tehtävän monimutkaisuutta – ei työkalun. Kuluttajatuotteiden vallankaappauksesta, consumerization, on puhuttu paljon. Ilmiö on minusta hyvä osoitus siitä, että lopputulokset ovat paljon parempia, kun ne suunnitellaan asiakkaiden sijasta käyttäjille.

Syyskuussa Igglon Mikko Ranin kertoi Elkom-messujen puheenvuorossaan, kuinka heidän talokuvilleen on löytynyt yllättävä uusi käyttäjäryhmä: palomiehet. Tänään uutisissa kerrotaan, että yhteistyö on virallistettu. Jälleen kuluttajille luotu järjestelmä osoittautui joltain osin ylivoimaiseksi viralliseen järjestelmään verrattuna.

Samalla palokuntaesimerkki muistuttaa, että asiat eivät ole yksinkertaisia. Jos firman IT-hallinnon tietoturvavouhotus vielä tuntuukin abstraktilta paranoialta, harva kuitenkaan haluaisi laskea palokuntaa täysin kuluttajajärjestelmien varaan.

PS Niin, kalenterivarauksia voi tehdä Outlookillakin. En tiedä, miksi pomo halusi tehdä sen noin. Ehkä hän ei pääse kiinni Outlookiin omalta Maciltään. Enkä tiedä, miksei meidän neuvotteluhuoneidemme yhteydessä ole päätettä, jossa näkisi huoneiden varaustilanteen ja voisi varata vapaan huoneen itselleen kätevästi. Nykyinen best practice on kyykistyä lattialle sähläämään läppärin kanssa.]

PPS Omituista muuten, ettei Doodlesta tai hieman suppeammasta Sumplista ole olemassa Facebook-versiota. Facebookin kautta on kätevää luoda tapahtumia, joihin ihmisten on helppo ilmoittautua. Vielä kätevämpää olisi kyetä iteroimaan aikataulut samassa ympäristössä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Esimerkkejä kuluttajatuotteiden invaasiosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s