Konvergenssi ja divergenssi tappelivat – kumpi voittikaan?

Yksi yleislaite kaikkea varten vai oma laite joka tarkoitukseen. Tästä kiisteltiin jokunen vuosi sitten vuolaasti, kun kännyköihin kyettiin yhtäkkiä toteuttamaan kaikki mistä oli aina haaveiltu. Kirjoitin tuolloin nuoruuden innossani näin:

Olen hieman sillä kannalla, että konvergenssilla saa aikaan mainioita linkkuveitsiä, mutta puukot on silti syytä pitää erillään.

army knife

Tuo kuulostaa fiksulta edelleen. Seuraavasta olen sittenkin nyttemmin eri mieltä.

Minusta olisi järkevää, että musiikkisoitin ja puhelin osaisivat kommunikoida keskenään – soitin menisi vaikka paussille puhelun tullessa – mutta niitä ei ole välttämättä syytä tunkea samaan laitteeseen.

Tuolloin iPhonea ei ollut vielä julkaistu, ja kunnon fanipoikana ajattelin, että koska Apple ei ole tehnyt sitä, se ei voi olla hyvä ajatus. Oikeasti olin guruni Don Normanin pauloissa. Hän oli vakuuttanut minut visiollaan keskenään kommunikoivista tiettyyn tarkoitukseen suunnitelluista informaatiokodinkoneista (information appliance).

Talouselämän uutiskommentissa linkattiin blogiini [olin otettu] ja todettiin tulossa olleen Nokian N95-mallin näyttävän että pikkuhiljaa konvergenssi voittaa, ja yksi laite tekee kaiken.

N95 osoittautui tietenkin menestykseksi. [Joku voisi sanoa, että segmentissään Nokian toistaiseksi viimeiseksi sellaiseksi.] Myöhemmin iPhone osoitti, että konvergenssi todella oli oikea suunta. Viimeistään kosketusnäytön myötä yhdellä laitteella voidaan tehdä kaikki mahdollinen ja mitä ei voida – there’s an app for that.

***

Aivan näin yksinkertainen tilanne ei sentään ole. Kaikessa hiljaisuudessa keskuuteemme on kuin onkin saapunut divergenssin hengessä yhteen tarkoitukseen tarkoitettuja laitteita. Autoihin ostetaan erillisiä navigaattoreita, vaikka saman voisi tehdä hyvin kännykällä. Ihmiset ostavat sähkökirjanlukijoita, lukeakseen jotain niinkin banaalia kuin tekstiä – vaikkei niihin saa edes värinäyttöä. Sähköisiä valokuvakehyksiäkin halutaan, vaikkei niiden kanssa voi edes vuorovaikuttaa.

Tietokoneen lisäksi myös kaiken maailman tv-laitteet kytkeytyvät internettiin [alkuperäisessä jutussani kerroin myös Nokian silloisesta ajatuksesta säilöä elokuvakirjasto kännykällä]. Kännykkä ei kelvannut edes kannettavan modeemiksi, vaan siihenkin haluttiin oma laitteensa ennen kuin mobiililaajakaista lähti liikkeelle. Luultavasti parissa vuodessa kodeissa on yhä enemmän erinäköisiä pikku näyttöjä, joilla hallita juttuja.

Ehkä kännykästä ei ollutkaan aivan kaikkeen. Divergenssilläkin on tilauksensa.

***

Ja sitten tuli iPad. Ehkä kännyköiden ja kannettavien väliin mahtuukin oma tuotesegmenttinsä. Divergenssiä tämäkin.

Ja yhtä aikaa konvergenssiä. Haluavatko ihmiset sittenkään erillistä lukulaitetta, matkatietokonetta ja elokuvatoistinta? Eikö olisi parempi, että kaikki olisi yhdessä laitteessa? Sähköinen muste on mukavaa luettava, mutta onko se niin paljon parempi, että puukko voittaisi linkkuveitsen?

Tällä kertaa voisin veikata konvergenssin puolesta.

9 kommenttia artikkeliin ”Konvergenssi ja divergenssi tappelivat – kumpi voittikaan?

  1. Tervehdys Matias, hyvä postaus jälleen.

    Eräs ulottuvuus jonka kautta konvergenssiä ja divergenssiä voi myöskin tarkastella on median (informaation) kuluttamisen ja tuottamisen välinen ero.

    Ihan heittona, ehkäpä ajan henki on että tuotantopuolella divergenssi rullaa (”työväline tarkoituksen mukaan”) kun taas kuluttamiseen sopii paremmin yksi konvergoitunut laite?

    Terveisin, Jussi

  2. Hyvä näkökulma. Luin ajatuksesi ensin vahingossa toisin päin ja olin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Että mediaa voidaan kuluttaa spesifeillä niche-laitteilla, kuten Kindlellä, mutta tuottamiseen soveltuu yksi kaikkeen pystyvä tietokone. Mutta voihan se olla toisinkin päin…

    Mobiilius on tietty myös yksi ulottuvuus. Reissussa kantaa mieluummin mukana sitä linkkaria, vaikka kotona olisikin ruuvimeisselit ja sakset erikseen.

  3. Meh. Kirjoituksessasi tulit sanoneeksi, että ihmiset hankkivat e-kirjan lukijoita. Olen nähnyt suomessa yhden. Mutta läppäreitä olen nähnyt miljuuna. Läppäri on se e-kirjanlukija, ja läppäristä luettava teksti on web.

    Toisaalta. Kindlellä voi lukea ja kirjoittaa sähköpostinsa. Ja selailla Köyttistä ja muita blogeja. Ja siis myös kommentoida. Amazon julkaisi vähän aikaa sitten kehitystyökalut Kindlelle. Kindle on siis läppäri, ja niin on iPadkin.

  4. Mace, kyllä niitä Ameriikassa hankitaan, vaikkei Amazon ole lukuja julkaissutkaan. Ei kai viime aikojen elektroniikkamessuilla juuri ole muusta puhuttukaan.

    Se, ettei niitä näe Suomessa, kertoo paljolti siitä, etteivät pelkät laitteet jaksa innostaa. Tarvitaan palvelu eikä Suomessa ole nykyisellään helppoa hankkia sisältöä sähkökirjaansa, vaikka olisi laitteen hommannutkin.

    Sikäli kiinnostavaa, että Helsingin seudun kirjastoista sähkökirjoja voi lainata, vaikka valikoimat suppeat ovatkin. (Ks. Helmetin etusivu.)

    E-kirjat ovat jännä juttu siinä mielessä, että pääkohderyhmä on muualla kuin hc-nörteissä (jotka eivät pidä läppäriltä lukemista ongelmana). Tekniset innovaatiot toisaalta harvoin leviävät suoraan valtavirtaan nörtit ohittaen.

  5. ”… median (informaation) kuluttamisen ja tuottamisen välinen ero.”

    Erinomainen huomio! Voisi sanoa ”vähemmän on enemmän” (tai ”enemmän on vähemmän”).

    Eli informaatiolla kyllästetyssä yhteiskunnassa on jatkossa ratkaisevaa miten helposti sisältö on tuotavissa kuluttamisen piiriin, ei ehkä niinkään se kuinka tehokasta tuotanto on – tuottajia on aina vähemmän kuin kuluttajia. Käsittääkseni iPad lupaa nimenomaan tehdä helpoksi median hyödyntämisen, ei niinkään median tuottamisen tai käsittelyn.

    Toisaalta tämmöinen skenaario mietityttää, sillä monet ovat kuitenkin sekä informaation tuottajia että kuluttajia. Ja kuka haluaa käyttää kahta erilaista ympäristöä tai laitetta?

    Mutta ehkä informaation tuottaminen on menossa spesialisoidumpaan suuntaan. Toisaalta ovat ne jotka luovat alustoja informaation välittämiseen, toisaalta ne jotka luovat sisältöä näiden alustojen puitteissa. Ja iPadin tyyppiset laitteet voivat hyvinkin riittää jälkimmäisen tyyppiseen ”sisällöntuotantoon”.

    • Janne, kiitos vinkistä. Tuossa tosiaan avataan hyvin Jussin mainitsemaa ajatusta siitä, että valtaosa ihmisistä haluaa laitteen, jolla kuluttaa helposti sisältöä.

  6. Itse arvostan yhdistelmälaitteita silloin kun matkustan.

    Silti:

    Kotona konvergenssi ärsyttää, koska laitteiden käyttöajoista tulee kilpailua. Yksi haluaa surffata, toinen kuunnella musiikkia jne. Vai pitäisiköhän ostaa konvergoituneet merkkituotteet jokaiselle perheenjäsenelle…

    Lisäksi konvergenssi voi tuottaa turvattomuuden tunteen kuluttamisen sisään. Laitteen rikkoutuessa ikään kuin menettää kaikki mahdollisuudet toimia informaatio-/mediayhteiskunnassa.

  7. hyvä kirjotus, nykyään ku tuntuu että puhelimilla ei voi soittaa vaikka kaikkee muuta löytyykin.. tuotekehittelyä sen verran vielä että kahvinkeitin olis kiva, kaikki muut ku löytyy jo..🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s