Hajahuomioita Hesarin iPad-sovelluksesta

Piti toki kirjoittaa Helsingin Sanomien iPad-sovelluksesta heti tuoreeltaan, mutta se jäi tekemättä. Nyt reilua kuukautta myöhemmin huomaan, etten oikein jaksa käyttää sitä. Tässä löyhästi jäsentynyttä pohdiskelua aiheen ympäriltä.

Ensinnä: olisi oletettavaa, että ohjelma, jonka kuvakkeessa lukee HS löytyisi hs-haulla myös App Stroresta, mutta näin löytyy vain iPhone-sovellus. Pitää kirjoittaa ”helsingin sanomat”, jotta löytyy.

Miksi tarvitaan sovellus

Mm. Mediaattori-podcastissa pohdittiin, onko mielekästä tehdä sovelluksia lehdille vai voitaisiinko sama toiminnallisuus saavuttaa pelkällä laitteeseen optimoidulla verkkosivulla. Podcastissa mainittiin zeit.de, joka tosiaan näyttää iPadillä oikein mukavalta. Natiivisovellus tuo sentään joitain etuja pelkkään selaimeen verrattuna. Tärkeimpinä varmaankin

  • Sujuvammat siirtymät. iOS:llä etenkin on ikävää, ettei paluu tapahdu heti kuten Opera-selaimessa vaan sivu joudutaan lataamaan uusiksi. Saati että seuraava sivu olisi jo valmiina, kun edellistä uutista vasta luetaan. Ja kukapa ei tykkäisi sulavista animaatioista.
  • Offline-toimivuus. Eri käyttöjärjestelmät tukevat erilaisia määriä paikallisesti tallennettua dataa verkkosivupohjaisille ratkaisuille, mutta natiivisovelluksella homma toimii toistaiseksi kätevämmin

Millaisia sovelluksia lehdillä on?

Aikakauslehtien ja sanomalehtien lähetymistavat tuntuvat poikkeavan toisistaan hieman. Wired ensimmäisenä ja vähän kaikki aikakauslehdet sittemmin perustuvat raskaaseen kuvapohjaiseen toteutukseen. Jokainen sivu on taitettu manuaalisesti hyvän näköiseksi ja sivuja esitetään sitten kuin pdf-dokumenttia tai powerpointtia.

Joissain sovelluksissa liikutaan vasemmalta oikealle, joissain ylhäältä alas. Aika yleistä on, että yksittäiset jutut luetaan ylhäältä alaspäin ja jutusta toiseen liikutaan vasemmalta oikealle siirtymällä. Tiedostokoot ovat suuria eikä tekstin kokoa voi muuttaa. Monet lehdet on taitettu vain joko pysty- tai vaakasuuntaisiksi. Tekniikan Maailmaa luetaan vaakasuunnassa, Tietokonetta taas pystyssä. [Itse tykkään lukea lehtiä mieluummin pystyasennossa. Näyttävät oikeammilta.]

Monet sanomalehdet edustavat joustavampaa tyyliä. The New York Timesilla ja kumppaneilla sivu täytetään kauniisti pystyasennossa kahdella ja vaaka-asennossa kolmella palstalla, ja teksti rivitetään uudestaan, jos sen kokoa muutetaan.

Sivun kääntö ja jutusta toiseen siirtyminen vaihtelevat. NYT:ssä siirrytään sivulta toiselle vasemmalta oikealle ja juttua vaihdetaan valikosta. USA Todayssa jutut luetaan aikakauslehtityyliin ylhäältä alaspäin ja juttua vaihdetaan vasemmalta oikealle siirtymällä.

Hesarin sovellus seuraa pääpiirteissään sanomalehtien linjaa. Sivuja ei ole valmiiksi taitettu vaan teksti renderoidaan kuvien sekaan siinä koossa kuin käyttäjä on valinnut – kunhan huomaa säätimen, josta kokoa muutetaan. [Lukuunottamatta osioiden etusivuja, joiden tekstikokoa ilmeisesti ei voi muuttaa.]

Käärö vai korttipakka

Hesarin merkittävin ero muihin sanomalehtisovelluksiin verrattuna on, että siinä lehteä ei piirretä näyttö kerrallaan sivuiksi kuten powerpoint-esityksessä vaan juttuja luetaan vierittämällä rivi kerrallaan kuin nettiselaimessa. Tämän seurauksena Hesarin sivut eivät ole niin kauniita kuin The New York Timesilla.

NYT:ssä palstoitettu teksti kiertää mukavasti kuvia ja vain viimeinen sivu jää epämääräiseksi sen mukaan, kuinka pitkä juttu ja minkä kokoinen fontti on valittuna. Hesarissa kaikki näyttää hyvältä sen aikaa, kun jutun ylälaidassa tekstipalstan vieressä on kuva, mutta alaspäin mentäessä tuntee itsensä typeräksi vierittäessään iPadillä tekstipalstaa, joka mahtuisi melkein puhelimen näytölle.

kuva

Ilmiö on kaikkea muuta kuin uusi. Hiljattain huomiota herättänyt Infromation Architectsien artikkeli iPad: Scroll or Card kertoo, että aiheesta keskusteltiin jo 1987. Vierittämismalli on sittemmin voittanut verkossakin, ja artikkelissa suositellaan sitä paremmaksi ratkaisuksi juuri muun muassa päivälehtien tarpeisiin. Syiksi mainitaan sisällön luonteva automaattitaittaminen, suoraviivaisempi polku katseelle sekä vähemmän käyttäjän vaivaa vaativa eteneminen.

Viimeinen väite tuntuu huteralta. Tökkäämällä sormella sivun reunaa, saan korttimallia käyttävässä The New York Timesissa sivullisen uutta luettavaa ja voin jatkaa lounaan syömistäni. Hesaria lukiessani taas joudun pitämään toisen käden näytöllä jatkuvasti. [Enkä tykkää syödä mitään pelkällä haarukalla.] Tässä mielessä korttipohjainen malli tuntuu paremmalta. Ja näyttäähän se nätimmältä.

Suurin ongelma korttimallissa on IA:n artikkelinkin toteama konseptin monimutkaisuus, kun sisältö on moniulotteista. Tämän tarkia korttimalli sopii hyvin kirjoihin, joissa edetään vain yhdessä suunnassa, mutta useasta jutusta koostuvan lehden tapauksessa kysymykseksi nousee, minne päin kääntämällä vaihtuu juttu ja kuinka kääntyy sivu. Eikä sillä, kyllähän sama ongelma tulee vastaan myös rullamalliin perustuvissa lehdissä, mutta ehkä IA ajattelee, että niissä asiaa ei joudu miettimään, sillä rullaustapauksessa alaspäinliikkuminen on triviaalia.

Lounasesimerkistä huolimatta saatan olla pohjimmiltani rullamallin kannalla itsekin. Mainio Instapaper-lukuohjelma antaa valita kortti- ja rullanäkymien välillä ja olen kuitenkin huomannut käyttäväni sitä rullamoodissa. Voi olla, että Hesarin luettavuudelle olisi tehtävissä paljon jo leventämällä palstaa jutun alaosasta kuvien alapuolella.

Helsingin Sanomien sovelluksen navigaatio

Helsingin Sanomien navigaatio on periaatteessa yksinkertainen. Juttua luetaan selaamalla ylhäältä alaspäin. Jutusta toiseen vaihdetaan pyyhkäisemällä vasemmalle tai oikealle. Näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta huomaan välillä miettiväni, missä olen. Kainalojutut aukeavat lightboxiin isäntäjuttunsa päälle mikä tuntuu vähän tehottomalta näyttötilan käytöltä ja saattaa rajoittaa juttuja.

Takaisin osion etusivulle pääsee pyyhkäisemällä ylöspäin [kun taas kainalojuttu suljetaan tökkäämällä jutun ulkopuolelle]. Paluuele on täysin epäkonventionaalinen ja vaikea keksiä, mutta animaatio on toteutettu sikäli kivasti sormea seuraten, että se on melkeinpä mukava tehdä, kun sen oppii. Vasemmalle ja oikealla siirtyminen sen sijaan toimii jotenkin tahmeasti eikä komento tahdo aina mennä perille.

Paluureitin ja kirjainkoon muutoksen hankalahko keksiminen juontuu Hesarin kunnianhimoisesta tavoitteesta selvitä ilman varsinaisia valikoita. Lehden sivut itsessään pyrkivät toimimaan käyttöliittymänä mahdollisimman pitkälle. Tosin alalaidassa on vielä erillinen vähän hankalasti huomattava valikkomainen auki vedettävä laatikko, josta saa hypätä suoraan haluamaansa juttuun.

Muuta mutinaa

Tästä on räksytetty aiemminkin, mutten malta olla sanomatta minäkin. Kiiltoefektit näyttävät yli tehdyiltä. Eivätkös nämä menneet jo vähän muodistakin. Pahinta on, jos osion etusivulle sattuu paljon juttuja, joista ei ole kuvia lainkaan. Silloin nähdään osiotunnuksen värisiä kiiltäviä laatikoita niin, että silmiin sattuu.

kiilto

Pikkuriikkisenä yksityiskohtana silmään pisti sekin, että karuselleissa yleensä käytettyjä palluroita käytetään osoittamaan monesko sivu osiosta on näkyvissä. Tavallisestihan sisältö liikkuu karuselleissa ja pallurat pysyvät paikoillaan. Tässä pallurat ovat osa sisältöä ja liikkuvat mukana. No joo, missään tuskin on määritelty, kuinka karusellin kuuluu toimia, joten tämä on enemmän henkilökohtainen ongelmani.

Siinä vaiheessa kun näkymämäärä alkaa mennä yli kymmenen herää kyllä kysymys, onko koko notaatio mielekäs vai kannattaisiko alkaa harkita vanhoja kunnon sivunumeroita.

karusellipallurat

Mitä puuttuu?

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä tykkään lukea Hesarin kommentteja. Myös linkkejä olisi tietty kiva jakaa ja tallentaa juttuja Instapaperiin tms. Valita ja kopioida tekstiä talteen. Tehdä hakuja. Toivottavasti HS alkaa myös jollain aikataululla tuottaa multimediapläjäyksensä jollain muulla tekniikalla kuin Flashillä, niin saadaan nekin näkyviin.

Selailu ja juttujen löytäminen

Hs.fi on sivu, jonka osoitteen kirjoitan selaimeen, kun haluan koettaa, toimiiko nettiyhteyteni. Se on ehkä vähän tyhmää, sillä sivu ei ole kevyimmästä päästä, mutta tähän olen tottunut. Vaikka näin kiintynyt hs.fi;hin olenkin, oli yllättävää huomata, että jonkun aikaa Hesarin sovellusta koetettuani huomasin palanneeni verkkosivun käyttäjäksi.

Yksi ilmeinen syy on tuore sisältö. Sähköisellä laitteella on tottunut olettamaan, että uutisvirrat päivittyvät jatkuvasti. Vain kerran vuorokaudessa päivittyvä lehti tuntuu oudolta konseptilta eikä sen selaaminen tarjoa samaa tyydytystä.

Sanotaan, että nettiuutisten lukeminen kaventaa ihmistä. Kun on virittänyt syötelukijansa hakemaan täsmänä vain itseään kiinnostavia uutisia, sulkee silmänsä muilta aiheilta. Sanomalehti taas on kokonaisuus, jonka silmäilee kannesta kanteen ja tulee kiinnittäneeksi huomoita yllättäviin asioihin.

Merkittävä asia tuokin, mutta jotenkin sovellus epäonnistuu tarjoamaan kätevästi selailtavan yleiskuvan. Ehkä yksi syy on se, että uutiset on puristettu hierarkiaan. Vain isoista uutisista kerrotaan muutakin kuin otsikko. Verkossa kaikista uutisista saa johdannon jo etusivulla. Myös osiojako saattaa vaikuttaa. En verkossakaan piittaa lehden osioista. Muistan, kuinka päivänä eräänä ylipäänsä huomasin, että ne ovat siellä. Selaan sen sijaan etusivua, katson mitä Facebook-näkymä näyttää suosituksi, mikä kerää kommentteja, mikä on luetuimpien listalla, keitä henkilöitä haetaan. Kaikki tällainen löytäminen puuttuu sovelluksesta.

Yksi asia, josta tekisi mieleni kirjoittaa kokonainen postaus, on valintavaiheen ja lukemisen eriyttäminen. iPadin Safarin välilehtien puute ahdistaa minua suuresti, sillä olen tottunut toimimaan otsikkolistauksen kohdatessan niin, että ensin klikkailen välilehtiin auki kiinnostava otsikot. Sitten luen välilehtien artikkelit läpi ja suljen ne luettuani.

Yksi syy tähän on, että edestakaisin liikkuminen on hidasta, mutta välilehtien sulkeminen tapahtuu silmänräpäyksessä ja muiden juttujen latautuminen taustalla, kun ensimmäistä luetaan. Latausaika siis käytännössä poistuu. Toinen puoli asiaa on, että on jotenkin henkisesti helpottavaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan eikä juttua lukiessaan muistella, että kohta pitää palata takaisin ja klikata se toinen otsikko auki.

Sovellus ei tue tällaista käyttäytymistä. Ehkä haluaisin nähdä yleiskatsauksen lehden jutuista. Merkitä, mitä halua lukea ja sitten käydä ne läpi.

Maksaisinko?

En ole koskaan tilannut Hesaria, mutta olen aina sympannut sitä. Haluaisin periaatteessa tukea sitä taloudellisesti, mutta en ole kokenut, että heillä olisi ollut mitään mielekästä myytävää. Ilmaiseksi jonkun kampanjan myötä saamani paperilehdet osoittautuivat vaivalloisiksi ja sähköiset toteutukset ovat toimineet niin huonosti, ettei niistä maksaminen ole käynyt mielessäkään.

Pääasiallinen ongelma on että Hesari tarjoaa niin paljon hyvää sisältö ilmaiseksi, etten ole kokenut halua maksaa niin paljoa enempää kuin paperilehdestä pyytävät.

Valitettavasti en ole valmis tilaamaan vieläkään. 18 euroa kuussa maksava sähköinen lehti on minusta liian kallis, jos vertaa 22,42 euroa maksavaan painettuu lehteen. Varsinkin kun testeissäni huomasin, etten kuitenkaan tullut käyttäneeksi sovellusta aktiivisesti tuoreiden uutisten puuttumisen vuoksi.

Paperilehden mukana tulee lisäksi mainio Kuukausiliite ja Nyt-liite, jolle en tosin paljoa arvoa laske. Nyt-liitteestä kerrottiin aiemmin syksyllä olevan sovellus kehitteilläkin. Toivottavasti Kuukausiliitekin saa omansa, vaikka sitten jonkin valmiin aikakauslehtimoottorin päälle rakennetun.

Lopuksi

Mutinoista huolimatta Helsingin Sanomien sovellus on lupaava alku ja monella tapaa kunnianhimoinen toteutus. On mukavaa seurata mihin suuntaan se kehittyy. Ja hienoa, että unohtivat sen tökeröltä näyttäneen coverflow-virityksen palstoille ja kuville, jota ensimmäisissä konseptivideoissa esiteltiin.

Kaikkiaan kiinnostavaa, kuinka kauas tuosta konseptista on tultu. Siinä mentiin voimakkaasti paperisen lehden rakenteen ehdoilla ja jutut runnottiin mahtumaan raameihin vaikka väkisin. Lopullisessa versiossa on luovuttu jopa palsta-ajattelusta.

Demo Helsingin Sanomat ja Linja Design

>Demo Helsingin Sanomat ja Linja Design

15 kommenttia artikkeliin ”Hajahuomioita Hesarin iPad-sovelluksesta

    • @mpietila Paljon hyviä huomioita – omalla toivelistallanikin keikkuu monia samoja asioita. Lista ei tosin ole ihan lyhyt…

  1. Itse kokeilin Hesarin sovellusta tasan 2 kertaa. Syynä varmasti oli ilmaisuus, mutta en saanut motivoitua itseäni tappavan tylsännäköisen sovelluksen käyttöön.

    Mielenkiintoista oli tuo vapaascrollaus artikkelien jatkuessa yli sivun mitan. Esim. iBooks ja Wiredin lehtiversio käyttävät ”koko sivun vaihtamista”, eli sivu on aina paikoillaan, kunnes pyyhkäiset seuraavalle sivulle. Itselle se sopi lukutyyliin hyvin kirja-analogiaan nähden. Vapaascrollauksen ongelma on ainakin itsellä se, että jos siirrät tekstiä vapaasti ylöspäin suunnilleen sen sivun verran, niin on hakeminen siirron jälkeen, että millä rivillä sitä olikaan. Sivunvaihdon kanssa tätä ongelmaa ei ole, kun tekstien päällekäisyyksiä ei ole. Sivu alkaa juuri siitä mihin edellinen päättyi.

    Lehtisovelluksista itselleni edelleen houkuttelevimmalta näyttää Bonnierin Mag+. Siinä on sisällölle annettu mahdollisimman laajat mahdollisuudet (kuville erityisesti) luettavuutta unohtamatta. (ja joo, siinäkin kieltämättä on käytössä vapaascrollaus)

    Myös Wiredistä tulee silloin tällöin ostettua lehti, mutta intoa rajoittaa pitkät latausajat ja oman iPadin rajallinen muisti (16gb)

  2. Kiitos kommenteista.

    Antti, tosiaan, sen lisäksi että vierittämisessä joutuu tekemään enemmän, joutuu vielä keskittymää siihen, missä onkaan menossa.

    Matti, samaista artikkelia tuossa omassa jutussani kommentoin. Hyvä katsaus, mutta kummastutti väite, jonka mukaan sivun kääntämisessä on suurempi homma kuin vierittämisessä.

  3. Jotenkin hyppäsin itse tuon mietinnän yli, mutta tajusin myös kortti vs. rullamallin (tuohduksissani unohdin hyvät, kuvaavat termit ja käytin omiani, sori) välimuodon olevan myös olemassa: Wiredin lehdessä sivut vaihtuvat ”rullaten”, mutta aina sivu kerrallaan. Eli näet myös vanhan sivun liusuvan pois alta.

    Myös iBooksissa on tämäntyyppinen ratkaisu mahdollinen, mutta oletusasetuksena se sivunvaihtoon ei ole. Koska itse luen paljon artikkeleja PDF:nä, niin olen aktivoinut sen niiden lukemiseen, ja ainakin minun lukemistottumuksiini se toimii hyvin. Olkoonkin, että siinä missä Wiredin lehdessä artikkelin sivut ovat allekain, iBooksissa ne ovat vierekkäin. Kumpikaan ei sinällään ole haitannut lukutottumustani.

    IA:n artikkelin näkemyksessä en välttämättä allekirjoita tuota, että sivut pitäisi erikseen taittaa, jotta korttimallin voisi toteuttaa. Sivuttaahan Wordikin tekstin ilman taittajan apua🙂

  4. Henk.koht. tykkään tuosta Hesarin mallista.

    Kieltämättä se on tylsän näköinen, mutta minusta se on vaivaton. Voin aloittaa alusta ja monotonisella liikkeellä selata koko lehden läpi – kognitiiviset ponnistelut navigoinnissa jäävät minimiin.

    Joidenkin lehtien mallit, joissa liikutaan sivunäkymiä pysty- ja vaakasuunnassa, ovat jo aikakauslehdissä rasittavia, sanomalehdissä se olisi minulle käyttämättäjättöperuste.

    Kainalojuttujen lightboxit ovat hienoja ja niissä on sama fiilis kuin iOS:n foldereissa – mennään syvemmälle, mutta taustanäkymän vuoksi ei menetetä tajua siitä, missä ollaan suurella linjalla menossa.

    Rivin kadottamista noin kapealla palstalla en ole vielä huomannut, tai ruutulukijalle rivin hakeminen on niin arkipäiväistä, ettei sitä huomaa. Oletan, että sivupalkkiin tulee jossain vaiheessa pieniä ilmoituksia, ne varmaan toimivat silmälle lisäankkureina.

    Ilmoitukset ovatkin sitten se mielenkiintoinen kysymys. Minä en oikein ymmärrä miksei HS tunge enempää ilmoituksia lehden mukaan? Laittaisivat vaikka printissä olevaia mainoksia ilman eri veloitusta tai mitä vain, jotta homma lähtee pyörimään ja ihmiset eivät oppisi, että tila on mainosvapaata.

  5. Kun ensimmäistä kertaa luin hesarin näköislehteä vuosia sitten, niin mietin: miksi ei kopioitu NYT:n silloista versiota teknisesti ja tehty sen päälle kehitystä. Sama ajatus tuli iPad-version ensimmäisellä käyttökerralla.
    Kuljen koko ajan hesarin kanssa rajalla – onko sen ”sanoma” ja sisältö tasolla, josta olen heikon käyttökokemuksen hintaan lisäten valmis maksamaan. Paikallinen sisältö ja kesämökin romanttinen lehdenhakumatka on vielä pitänyt mut tilaajana.
    Toivoisin, että hesarin osalta otettaisiin kuvainnollisesti NYT, FT ja WSJ standardiksi, jonka päälle aletaan rakentaa omaa. Uskon, että näin toimen HS:n asema parantuisi ja potentiaali digitaalisen sisällön rahastamiselle kasvaisi niin lukijoiden, kuin mainostajien kautta.

  6. Kiitos erittäin kattavasta ja hyvin perustellusta arviosta!
    Samoin kommentoijille kiitokset lisänäkökulmista.

    Kommentoin tässä alla muutamia arvostelussa esitettyjä asioita:
    Osaa on käsitelty myös sovelluksen betatestipalautteen koosteessa, joka on julakistu HS.fi Devin FB-sivulla:
    http://www.facebook.com/note.php?note_id=106285196106792

    Kortti- ja rullamallien hyvät ja huonot puolet niin käyttäjäkokemuksen kuin teknisen toteutuksen haastavuuden kannalta ovat tosiaan mielenkiintoista pohdittavaa. Korttimalli on paperilehtimäisempi, rullamalli webimäisempi. Palstoittaminen (kuten esim. NYT:n sovellus) tekisi tosiaan sivuista kauniimpia (lehtimäisempiä) mutta vaatisi sivun vaihtamista kerralla.
    Mietimme kyllä, miten artikkelisivujen taittoa voisi kehittää. Olemme rakentamassa kevään aikana erillistä admin-työkalua, jolla toimitus voi paitsi liittää artikkeleihin printtilehdessä julkaisematonta aineistoa kuten kuvia, videoita ja linkkejä, myös säätää hieman taittoa.
    Lisäksi tuohon oikeaan palstaan on tosiaan kuten @Erkka arveli ajateltu olevan mahdollista tuoda jatkossa mainoksia.🙂
    (@Erkalle printin mainoksista vielä: monessa käyttäjäpalautteessa toivotaan printin mainoksia padiin. Näiden ”tunkemisessa” on sekä teknisiä että UX-haasteita, mutta niitä selvitellään parhaillaan. Emme halua paketin koon kasvavan liikaa, jotta aamun lehden lataaminen vaikka mökillä 3G:n yli ei muuttuisi liian hitaaksi. Ja lopputuloksen pitää olla myös visuaalisesti ja käyttökokemukseltaan hyvä, muuten se ei palvele lukijaa eikä mainostajaa.)

    Juttujen jakamis- ja tallentamismahdollisuuksia on toivottu paljon. Toivottavasti saamme jotakin aikaan tällä saralla vielä kevään aikana. Hakutoiminnallisuutta on myös toivottu. Pitää miettiä, kohdistuuko haku kyseiseen lehteen, kaikkiin käyttäjän tallentamiin lehtiin vaiko koko HS:n sähköiseen arkistoon (viimeinen vaatisi tietenkin verkkoyhteyden) – ja miten nämä käyttäjälle kommunikoidaan.

    Seuraavassa päivitysversiossa (joka on jo Applella tarkastettavana) korjaantuu jo muutamia arviossa mainittuja asioita. Suorituskykyä on pyritty parantamaan, jotta arkistonäkymässä liikkuminen sekä lehden sisällä vertikaali- ja horisontaaliliikkumisen välillä vaihtaminen olisi sujuvampaa. Lehden etusivulle on myös tuotu HS.fi-osio reaaliaikaisille uutisille sekä reaaliaikainen, paikannustietoa hyödyntävä sää.
    Päivityksen myötä sovellus myös löytyy hakutermillä HS🙂

    Sekä Nyt-liitettä että Kuukausiliitettä konseptoidaan tällä hetkellä iPadille ja mm. noita valmiita aikakauslehtimoottoreita, joille lehti taitetaan käsin, on testailtu. Aikataulusta ei ole kuitenkaan vielä tarkkaa tietoa.

    Kiitokset vielä kerran perusteellisesta arvostelusta!
    Ystävällisin terveisin,
    Kaisa Aalto
    HS.fi Dev

    P.S. Kerroit myös olevasi aktiivinen HS.fi-käyttäjä. Palvelu on uudistumassa merkittävästi tämän vuoden aikana, ja haemme vapaaehtoisia ryhmäkeskusteluihin. Lisätietoja:
    http://www.facebook.com/HSfiDev
    ja erityisesti:
    http://www.facebook.com/note.php?note_id=121387721263206&id=131313786896399

  7. Kaisa, kiitos kattavasta kommentista. Mukava saada tänne virallistakin ääntä. Kaikkiaan tykkään Sanoman avoimesta ja keskustelevasta asenteesta sähköisten palveluiden kehityksessä.

  8. Tuo ”onko mielekästä tehdä sovelluksia lehdille vai voitaisiinko sama toiminnallisuus saavuttaa pelkällä laitteeseen optimoidulla verkkosivulla” on sinänsä hyvä kysymys.

    Saatan olla hieman jäävi sanomaan, mutta mielestäni parempi kysymys olisi miksi minkään lehden kannattaisi tyytyä pelkkään laitteeseen optimoituun verkkosivuun? Varmasti monesti ajatuksena on, että pelkkien webbisivuteemojen rakentaminen on vähemmän työlästä (eli halvempaa). Jos kuitenkin yritetään päästä edes lähelle natiivisovellusten käyttäjäkokemusta, joudutaan erilaiset laitteet (tietokone, tabletit, puhelimet…) huomioimaan kuitenkin erikseen eikä sekään homma pysy erityisen simppelinä.

    Tuo karuselliympyröiden asettelu muuten häiritsi minuakin, joten ei ole kyse vain sinun henkilökohtaisesta ongelmastasi =)

    Luettavien asioiden valitseminen ennen varsinaista lukemista on sen verran mielenkiintoinen ja iPadilla vielä ratkaisematon aihe, että kirjoita ihmeessä siitä erillinen postaus!

  9. ”Sujuvammat siirtymät.” ”Offline-toimivuus.”

    Perin surullista, että pitää tehdä app noiden syiden takia, vaikka ongelmat on ratkaistu selaimissa:

    Back/forward cache on ollut Geckossa iät ajat ja WebKitissäkin jo jonkin aikaa: http://webkit.org/blog/427/webkit-page-cache-i-the-basics/ (Eikö tämä toimi iOS:n WebKitissä?)

    Offlinea varten taas on HTML5 application cache. http://lists.macosforge.org/pipermail/webkit-dev/2008-September/004987.html

  10. ”Perin surullista, että pitää tehdä app noiden syiden takia, vaikka ongelmat on ratkaistu selaimissa:”

    Nämä ongelmat sinänsä on toki ratkaistu ainakin osittain selaimissa mutta valitettavasti selainpohjaisten sovellusten hitaus rasittaa ainakin itseäni huomattavasti (asiat vain rendautuu hitaasti selaimeen / webbinäkymään). Edelleen HTML5 application cachessa ja back / forward cachessa on rajoitteita jonka takia mahdollisesti osa sovelluksista jää toteuttamatta, kuten 5MB max cache minkä takia media-intensiivisiä sovelluksia ei välttämättä näillä tekniikoilla tehdä (tai sitten en vain osaa🙂

    Kannattaa myös huomata että sujuvammat siirtymät ja offline toimivuus eivät ole ainoita asioita joita webbisovellustoteutuksesta tai selainsovelluksesta jää valitettavasti pois: push notifikaatiot, rautakiihdytetty grafiikka / animaatiot, (okei tehtävissä osittain mutta does it look good?), kamera, etc…. ja viimeisenä usein rahan ansaitseminen maksullisella sovelluksella tai in-app maksamisella – puhumattakaan näkyvyydestä jota natiivisovelluksen avulla on mahdollista saada.

  11. Lari vastasikin jo kattavasti. Tosiaan, sujuvammat siirtymät ja offline-toimivuus eivät ole ainoita natiivisovelluksen hyötyjä, mutta tulivat ensimmäisinä mieleen sanomalehteen liittyen.

    Vaikka web-tekniikoilla voi tehdä periaatteessa kaikenlaista, käytännössä tuntuma yltää nykyään vielä harvoin samalle tasolle kuin natiivisovelluksella, vaikka kyse olisi vain näennäisen yksinkertaisista valikoista ja listoista.

    Kaupallinen puoli tietty taas oma lukunsa: Appstoressa saa yhtäältä hienon jakelukanavan, toisaalta joutuu jakamaan tuloja Applen kanssa ja alistumaan sen sanelemiin ehtoihin, jotka saattavat muuttua koska tahansa.

  12. Olen tykännyt lukea hesaria iPadillani. Mutta se hiukan tympii, että kuukausiliitettä ei voi laitteella lukea. Verkkolehden kuukausiliite vaatisi flashin… Ja iPad ei sitä tue. Miksi siis maksaisin iPad hesarista, kun uusimmat uutiset näkee hs.fistäkin? Kuukausiliitteestä olisin valmis maksamaan, sama koskee muutamaa muutakin aikakauslehteä. Toivottavasti se on pian mahdollista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s