Angry Birds riittää vuosikymmeniksi

Rovion keulekuvana toimivan Peter Vesterbackan esityksen oli määrä kertoa Rovion maailmanvalloituksesta. Valitettavasti se ei juuri muusta kertonutkaan.

peter vesterbacka

Vesterbacka ottaa lavan pontevasti ainaisessa punaisessa hupparissaan. Hän vitsailee aiheesta kertomalla, ettei aina pukeudu samaan huppariin ja lohduttaa, että niitä on kaapissa pitkälti toistakymmentä.

Luvut eivät jää tähän. Vesterbacka esiintyy muista puhujista poiketen ilman kalvoesitystä, mutta näyttää alkuun taustoittavan videon. Vihaiset linnut lentelevät virstanpylväästä toiseen, jatkuvasti ylöspäin nousevalla kulmalla. Mielessä käy, että kaiken hypetyksen keskellä on mahdollista, että ilmiön suuruutta ei ole edes kunnolla ymmärretty.

Videon jälkeen faktojen pudottelu jatkuu. ”Nopeimmin kasvava kuluttatuote. Ikinä.”

Kyllä, se sisältää Facebookin. YouTube on hetkittäin yltänyt samaan tahtiin.

Keskustelu Twitterissä kiihtyy. Pelkkiä numeroita ja egobuustia, eikö se aio kertoa mitään? Toinen puoli vastaa, että kyllähän sitä saa ylpeä olla, kun on katetta. Suomalaista kateellisten ruikutusta kaikki muu.

Kyllä, Roviolla jos kellä on aihetta kehuskeluun, mutta on eri asia kuinka kiinnostava aihe se on puheenvuorolle vailla sen kummempaa analyysiä ilmiön syistä. Minua ihmetyttää myös, miksi Peter esiintyy kuin olisi keksinyt koko pelin itse, vaikka tietty on suuren työn sen eteenpäinviemisessä tehnyt.

Hieman kuulemme sentään pohdintaa myös menestyksen syistä.

  • Peli jakautuu tasoihin, mikä tekee jatkamisen helpoksi.
  • Peli on kiltti: se ei rankaise epäonnistumisista pudottamalla pelaajaa alaspäin.
  • Hahmotkin ovat sympaattisia.

Tämä selittää toki aika vähän. Ennen Angry Birdsejä ja Angry Birdsien jälkeen on julkaistu lukuisia pelejä, joissa kaikki mainitut elementit ovat kunnossa. Vaikea Angry Birdsiä on täysin selittää ja vaikka Rovio sen osaisi tehdä, niin ei varmaan kannattaisi.

***

Palaan muistelemaan, kuinka itse kokeilin peliä ensimmäisen kerran. App Storen kuitti osoittaa, että olen ostanut sen 9.5.2010. Muistan, kuinka minulla oli tuolloin vähän ärsyttävä tunne. Pelistä oli kirjoitettu siellä täällä, mutta en oikein ollut keksinyt, miksi siitä pitäisi piitata. Hieman kuin olin lapsena tietoinen, että Star Wars on olemassa, mutta en oikeasti tiennyt siitä mitään ennen kuin YLE näytti elokuvan telkkarissa joskus 1995 tai 1996.

Peliä pelatessa tulee tunne, että olisi pudonnut keskelle jotain, josta ei ole kerrottu ihan riittävästi. Miksi se munia pudottava lintu on niin huono? [Olen samaa mieltä Oatmealin kanssa lintujen hyvyydestä.] Millä logiikalla kenttien tähtipisteytys toimii, kun välillä ei saa kolmea tähteä, vaikka luulisi pelaavansa kuinka satumaisesti? Toisaalta huomaa monta hienoa yksityiskohtaa. Tapa, jolla edellisen ammuksen jälki jää ilmaan auttamaan tähtäyksessä. Tapa, jolla peli näyttää uuden kentän tavoitteen ensin ja käyttäjä vierittää itse näytön ampumispaikkaan – ja kuinka näkymää zoomataan vaivihkaa samalla tarpeen mukaan.

Luullakseni tärkein tekijä pelin menestymisessä on sittenkin halki poikki ja pinoon menevä maasto. Kun oikeaan paikkaan suunnattu osuma saa valtavan tukkirakennelman huojumaan hiljaa ja lopulta lysähtämään kasaan, siinä on jotain kovin tyydyttävää. Visceral, kuten Norman sanoisi.

Jossain vaiheessa vastaan tulivat typerät bumerangilinnut ja alkoi ärsyttää niin paljon, että peli jäi.

***

Versterbacka mainitsee, kuinka he keksivät laittaa peliin ritsan, kun pelaajat eivät ymmärtäneet muuten, miten lintuja oli tarkoitus heittää. Ritsakontorolli on myös yksi välittömästi hyviltä toimivista piirteistä pelissä. Of course -designia. Se on hyvin luonteva tapa määrittää tämän pelityypin ikuisia muuttujia, kulmaa ja voimakkuutta.

Paitsi että Angry Birdsissä kulmakin on redusoitu pois – käytännössä ritsalla päätyy ampumaan aina täysillä. Mielessäni häivähtää ajatus, näinkö huonosti ihmiskunnalla menee. 90-luvulla vielä jaksoimme liikuttaa Worms-pelin matoja ympäri kenttää, valita aseita ja määrittää ihan itse sekä voiman että kulman. Nykyään nyimme lintuja matkaan saamatta edes itse valita, missä järjestyksessä eri tyyppisiä lintuja käytetään. Tätä se on, kun pelit tehdään kaikelle kansalle nuorten miesten sijaan.

Juttelin aikoinaan pikkuveljeni Eliaksen kanssa, että jotain Worms-tyylistä olisi hyvä tehdä iPhonelle. Sittemmin oikea Worms julkaistiinkiin, mutta sitä on kurja pelata puhelimella. Näyttö on liian pieni siihen. Rovio on pelkistänyt konseptin oleellisen osan viisaasti puhelinkokoon.

***

Vesterbacka ottaa kantaa ikuiseen kysymykseen: mitä Angry Birdsin jälkeen? Jääkö Rovio yhden hitin ihmeeksi?

Hän pudottaa pöytään lukuja, joiden perusteella ymmärtää, ettei Roviolla ole hätää. Ei ole syytä, miksei Angry Birds itsessään kantaisi vuosikymmeniä, kuten Hello Kitty ja kumppanit.

Vesterbacka ottaa tapansa mukaan puheeksi Disneyn ja sanoo minusta hieman vähättälevään sävyyn, että ihan kivasti hekin ovat pitäneet putiikkia pystyssä yhden hiiren varassa.

Tässä minusta on Angry Birds viihdebrändinä -konseptin ongelma. Hahmot eivät ole millään tapaa mielenkiintoisia. Nille ei ole olemassa juuri mitään tarinaa. Ne ovat vain persoonattomia ammuksia. Tämä saattaa muuttua. Vesterbacka ottaa puheeksi suunnitelmissa olevan elokuvan ja määrittää, että sen tavoite on olla tuottoisin elokuva. Ikinä.

Minun ei käy kateeksi käsikirjoittajaa. Yleensä oheistuotteet – pelit ja pehmolelut – seuraavat elokuvaa eikä päinvastoin.

Ja toisaalta. Kyllähän Marioonkin kohdistuu omituista kulttipalvontaa, vaikkei hahmossa ole mitään kiinnostavaa. [Nojoo, ehkä viikset]. Mariossa oli täydellinen ohjaustuntuma ja muuta Nintendo-tarjontaa paremmat grafiikat, mutta pelihahmon fanittaminen on vähän höppää.

Samalla tapaa kuin minua ihmetyttää, miksi Angry Birdsistä keskustellaan markkinointi-casena eikä pelisuunnittelu-casena, minua turhauttaa ajatus, että Rovio jättäisi pelinkehittelyn sikseen ja keskittyisi lypsämään Angry Birdsiä. Toivottavasti Rovio ei kyllästy yrittämään ja saamme nähdä vielä muutakin.

Sitä odotellessa kannattaa katsoa tämä riemuisa coveri Angry Birdsin – myönnetään – mainiosta tunnusmusiikista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s