Testissä VR:n uudistunut lippu­automaatti

Tähän blogiin on tultu jo jonkin aikaa runsain joukoin etsimällä tietoa VR:n lippuautomaattien käytettävyydestä eikä minulla ole ollut tarjota kuin vanhaa merkintää, joka julkaistiin vihreiden lippupömpeleiden julkaisun aikaan. Tässä viimein kokemuksia VR:n uusituista automaateista.

 

Harmittelin viimeksi, ettei automaattien käyttöliittymää ollut kehitetty edellisestä sukupolvesta juuri lainkaan, mutta uusien automaattien ergonomia taas on ratkaisevasti vanhoja huonompi. Tuolloin minulle kerrottiin VR:stä, että ohjelmistopuolelle on luvassa uudistuksia myöhemmin. Nyt tämä hetki on viimein koettanut, kuten joku on saattanut uutisista huomata.

Katleena ilkeili jo VR:lle niin nokkelasti ja Hesari tiivisti oleellisen palvelukulttuurista, etten edes yritä lähteä kilpailemaan. Olkoon tämä teksti asiallinen ja hyväntahtoinen katsaus.

***

Lainataan alkuun uutiskuvaa Hesarista ajalta, jolloin automaatit olivat kiinni. Kun matkustaja tulee automaatille ja huomaa, ettei saa ostettua siitä lippua, voisi luulla, että hän miettii seuraavaksi, mistä sitten saa lipun hankittua. Voisi olla hyvä ajatus kertoa se häiriötiedotteessa.

[Kuvat aukeavat klikkaamalla isommiksi ja kuvasta toiseen selaamalla voi kätevästi hypätä tekstin yli kokonaan.]

Ei tietoa, mistä lippuja voisi ostaa

VR teki mukavasti ja myi lippuja ilman rangaistusmaksua junissa automaattien ollessa suljettuna. Kenties tämän tiedon olisi voinut kertoa automaatissa asiakkaallekin sen sijaan, että huijaa tämän jonottamaan maksulliseen puhelinnumeroon. Hukkaan meni sekin kädenojennus.

***

Saavuin Rautatieasemalle iltakävelylläni kello puoli kaksitoista. Sikäli onnekkaasti, että automaatti ilmoitti tervetulonäytöllään, että varttia myöhemmin lippuvalinnoissa olisi rajoituksia. VR pitää ilmeisesti yhä kiinni perinteistään ja sulkee lippukauppansa joiltain osin yöksi. Ei sitä mitä tahansa saa 15 miljoonalla.

Olisi ihan huomaavaista, että automaatti huomauttaisi kellonajasta selvemmin, kun se kuitenkin itse tietää, paljonko kello on. Nyt tervetulonäytössä vaihtelee vuoronperään kaikenmoista tauhkaa, jonka arvo kaikkiaan on kyseenalainen.

Mitä lienee rajoituksia?

Tiesin vanhastaan, että homma lähtee liikkeelle tökkäämällä näyttöä. Vaan eipä tuntunut lähtevän. Mitään ei tapahtunut, vaikka painoin ihan kunnolla. Kokeilin tuloksetta myös viereistä automaattia ja ehdin jo epäillä, että automaatit on sittenkin taas suljettu, mutta lehdet eivät ole enää jaksaneet uutisoida asiasta.

Tarkemmin katsomalla näin sormeni alla virhesymbolin. Tuollaisia näkyi Windows 3:ssa lapsena. Tapasimme kutsua niitä tennispalloiksi.

Näytön koskettamisesta seuraa virhesymboli sormen alle

Hetken aikaa itseni hölmöksi tunnettuani keksin tökätä näyttöä vielä todella nopeasti. Sepä toimi, ja pääsin kuin pääsinkin käyttämään automaattia. En onneksi ollut yksin avuttomuuksineni. Automaatilla puuhastellessani huomasin vieressä olleen naisen tökkivän näyttöä tuskastuneena. Hän kysyi lopulta minulta apua.

Näytin hänelle maagisen tökkäykseni.

Epäilemättä hän tunsi itsensä idiootiksi. Yritin lohduttaa, etten minäkään ollut tajunnut, mutta tuskin hän uskoi.

Seuraava näkymä pyytää valitsemaan kielen. Fyysisesti automaatit ovat tietty yhä samat kuin ennekin, joten tuttu ergonomiavaje vaivaa niitä yhä vähänkin pidemmällä ihmisellä. Otsikot jäävät ikävästi näytön karmin taakse.

[Tämän artikkelin kuvat on kuvattu sokkona vyötäisiltä. Siksi ne ovat vähän miten sattuu.]

Otsikot jäävät yhä piiloon

Onhan moinen kielivalinta tasapuolinen, mutta aivan ennenkuulumatonta ei olisi käyttää oletuksena yleisintä kieltä ja tarjota mahdollisuutta vaihtaa kieltä lennosta jostain hyvin näkyvästä painikkeesta. Lippusymboleja ei sentään käytetä, mikä on tietty hienoa. On on.

Runsauden pula

Avautuva etusivu näyttää aivan komitean aikaansaannokselta. Siinä on sinänsä hyvin tarjolla pikanapit todennäköisimmille junayhteyksille, mutta ehkä osan muista valinnoista olisi voinut jemmata vähän syvemmälle rauhallisemman vaikutelman saavuttamiseksi.

Voi olla, että tuo toimii hyvinkin ja ainoa haitta on esteettinen. Jos muistelee vanhaa käyttöliittymää, siinä lippuvaihtoehdoille oli varattu oma näyttönsä [jota vastaavasti arvostelin viimeksi epätarkoituksenmukaisesti ympäriinsä ripotelluksi. Olen näemmä nyrpeä kuin Anna Paljakka omissa arvioissaan].

Sivareille on oma luukkunsa

Uudessa järjestelmässä halutaan tuoda aiempaa paremmin esiin mahdollisuus tilata useampia lippuja kerralla. Plussan painamisen jälkeen oikealle ilmestyy miinusnappi. Ratkaisu toimii, joskin näin epätarkalla näytöllä noin pienien nappien tökkiminen on rasittavaa. Tuntuu huvittavalta, että siviilipalvelusmiehillä ja varusmiehillä on omat lipputyyppinsä, mutta varmasti se  on tarpeellista.

Alennus taitaa olla sama 50% kuin opiskelijoillakin, mutta ehkä tuota sitten käytetään johonkin tilastointiin.

Ei tule, kun ei ole

Koska oli ilta, järjestelmän mielestä käsitettä ”seuraava juna Tampereelle” ei ollut olemassa.

Seuraavalle päivälle löytyi listaus, jossa kummittelivat iltapäivälehdestä tutut LOL-junat. Luulin uutisesta, että kyseessä on jokin huomaamaton koodi jossain, mutta näin keskeisellä paikalla tämä tuntuu kieltämättä vitsiltä. Kuinka tästä pitäisi tajuta, että kyse on paikallisjunasta?

Junatyypin kutsuminen tuotteeksi tuntuu yhtä luontevalta kuin matkapuhelimen kutsuminen palvelupäätelaitteeksi.

Lol, tuotteita

Juna valitaan painamalla sitä edustavaa painiketta. Ihan tehokasta ja kosketusnäyttöä hyödyntävää, kuten viimeksi kaipasin. Nyt tulee vastaavasti mieleen, odottaisivatko ihmiset, että oikealta alhaalta pääsisi eteenpäin, kun joissain näytöissä pääsee ja joissain ei.

Aukeavassa näkymässä ei ole kauheasti mietitty, kuinka tieto saataisiin esille havainnollisesti – saati esteettisesti.

Infodesign

LOL-junallakin voi valita nähtäväkseen paikkatiedot. Siellä ei vain näy mitään.

Lol-junan paikkatiedot

Oikeasti suosin itse paikallisjunia aina Tampereelle mennessäni. Ne ovat jokseenkin kohtuuhintaisia eivätkä merkittävästi IC-junia hitaampia. Uudehkot Sm4-junat ovat varsin mukavia ja bonuksena paikan saa valita itse. [Korjattu Sm2-juna Sm4:ksi.]

IC-junan typerässä viherpesuhengessä ekoluokaksi kutsutussa normiluokassa saa valita paikkansa tarkemmin. Vastakkainen paikka tuntuu hassulta valinnalta yksin matkattaessa, mutta ilmeisesti se tarkoittaa, että edessä oleva penkki on käännetty ympäri.

Kenen suhteen vastakkainen?

Maksu tapahtuu tuttuun tapaan varsinaisen näytön viereisellä näytöllä ja näppäimistöllä. Veikkaanpa, että aika moni kuitti jää saamatta, kun tuota nappia ei huomaa painaa eikä siitä osaa varmaksi sanoa, joko se on aktivoitu (nappiin ilmestyy vastaava väkässymboli kuin ylemmässä paikkakuvassa, jos sen valitsee).

Kuittinappi on helppo jättää huomaamatta

***

Tämä oli pikatapa ostaa lippu. Tarvittaessa automaatilla voi säätää tarkemminkin. Jos määränpää ei satu osumaan etusivun listalle, sitä voi etsiä käsin. Asemat-painikkeesta aukeaa virtuaalinäppäimistö.

Omavalintainen määränpää

Näppäimistö on valitettavasti aiempaa ohjelmistoversiota ahtaampi ja nappeihin osuminen on hankalaa. Tai sitten olen vain iPadini pilalle paapoma.

Vaihtoehtojen rajaaminen toimii sentään fiksusti. V-kirjaimella alkavia asemia löytyy 17.

Aiempaa ahtaampi näppäimistö

VA-alulla osataan jo tuoda Vaasa tarjolle. Nappi tosin voisi olla paremman erottuvaa sorttia.

Viisas suodatus, huonosti erottuvat napit

Kun Vaasa on löydetty määränpääksi, näkymä on yhä edellisen vaiheen sekamelska kaikkine pikavalintoineen. Aivan kuin Vaasan juuri valittuani haluaisin sittenkin mennä Kajaaniin.

Tarpeeton ähky

Tarpeeton ähky

Paljon puhuttu paikkakartta on tarjolla myös lippuautomaateissa. Näkymä jaksaa jopa zoomata animoidusti jonkin verran, kun paikkaansa valitsee. Paikan valinta on samalla VR:n vastaus minunkin edellisessä merkinnässä mainitsemaani tilanteeseen, jossa kaveriporukka haluaa matkustaa yhdessä, mutta kukin maksaa matkansa itse. Silti yhä täytyy luottaa, ettei kukaan muu satu sillä aikaa juuri varaamaan paikkoja välistä.

Ei minusta olisi edelleenkään haitaksi, että matkan voisi varata kerralla koko porukalla ja maksuvaiheessa kukin voisi maksaa vuorollaan oman osansa.

Paikkakartta

Todellinen lipun osto jäi tällä kertaa kokematta. Olen matkustamassa joulukuussa Seinäjoelle, mutta VR ei jostain syystä myy lippuja niin pitkän ajan päähän. Tulinpa sentään kokeilleeksi, kuinka kellonaikojen syöttäminen toimii. Kovin kankeasti. On turha toivoa, että maksukorttipuolen numeronäppäimistöä voisi käyttää numerotiedon syöttämiseen, mutta virtuaaliset napit voisivat hyvin olla paljon suuremmat.

Eikö tähän olisi mahtunut kokonainen numeronäppäimistö, ettei tarvitsisi yksi kerrallaan tökkiä? Hyvä sentään, ettei ole otettu mallia digitaalikelloista ja selvitty neljän sijaan kahdella napilla: yksi siirtää numeroita ylöspäin ja toinen vaihtaa, kumpaa kenttää muutetaan…

Muistoja digitaalikelloista ja videonauhureista.

***

Kaikkiaan uusi lippuauttomaatti tuntuu täyttävän tehtävänsä. Perustapauksen flow on varsin looginen, ja alennuslipun ostaminen on jopa helpompaa kuin vanhassa systeemissä, sillä vaihtoehdot tulevat näkyville väkisin. Yhden aikuislipun hankkiminen taas vaatii ylimääräisen painalluksen, sillä järjestelmä ei oleta matkustajan tyypistä valmiiksi mitään. Kosketusnäyttöä käytetään paikoitellen vähän kömpelösti, ja monimutkaisemmat asiat myös tuntuvat monimutkaisilta.

Silmiiinpistävin puute kokonaisuudessa on epäammattimainen ulkoasu. Tieto esitetään monessa näkymässä tarpeettoman epähavainnollisesti ja esteettisyydeltään kokonaisuus muistuttaa 90-lukuisella ilmeellään lähinnä verkkopankkia.

16 kommenttia artikkeliin ”Testissä VR:n uudistunut lippu­automaatti

  1. Kiitos hyvästä yhteenvedosta! Itselleni ei vielä ole selvinnyt, miten automaatista saa ulos menopaluun. Jos siis lähden Hämeenlinnasta Helsinkiin seuraavalla junalla ja tiedän paluujunankin, mistä pahuksesta saan menopaluun? Automaatti myy vain menon, ja joudun ostamaan paluulipun erillisellä ostokerralla. (No ehkä joskus minulla on aikaa jäädä painimaan automaatin kanssa pitkäksi aikaa, jolloin asia selviää.)

    Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä käytettävyyden kanssa. Näkymä on ruma ja paikoin sekava, eikä oikea painallusvoimakkuus löydy heti.

    Oli muuten hauska huomio, että pitkä käyttäjä ei näe ruudun ylintä painikeriviä. Itselleni ei tuo jostain syystä tullut mieleenikään.

  2. Hyvä esittely, antoi havainnollisen kuvan automaatin toiminnasta, vaikka en ole itse moista vielä ehtinyt käyttämään. Pahimmilta ongelmilta kuulosti tämän perusteella ”maaginen tökkäys”, jolla laitteen saa hereille, sekä tuo ”haluan kuitin” -nappi, josta ei tiedä, missä vaiheessa sitä pitäisi tökkiä: onko maksamisen jälkeen jo liian myöhäistä.

    Ulkoasusta sitten… onhan se jo kehittyneempi kuin sähköinen äänestyskone, mutta tämäkin näyttää opiskelijoiden harjoitustyöltä. Panee kysymään, onko järjestelmän tilaajan arvostelukyky (suunnittelijoiden lisäksi) täysin hukassa?

  3. VR uusi samalla nettisivunsa, ennen näppärästi etusivulla ollut paikallisjunahaku on piilotettu syvemmälle sivustoon ja kun sen saa auki, niin kuukautta ei sitten voi vaihtaa kalenterisovelluksella, saan se pitääkin vaihtaa itse siihen päivämääräkenttään. Jos haluaa katsoa samalla miten juna kulkee mahdollisesti takaisin, niin pitää erikseen valita meno-paluu napista ko. ominaisuus päällä. Annoin palautetta, ei ole kuulunut mitään.

  4. Webbikaupassa oma ongelmani oli, kun yritin ostaa (tai selvittää lipun hintaa) Hki-Rovaniemi välille yöjunalla. Matkassa 3-vuotias lapsi. Ensinnäkään en löytänyt mahdollisuutta valita 3-vuotiaalle tapaa varata mitään paikkaa junasta (juniori 6v.- löytyy kyllä, koska tarttee lipun) ja toiseksi silmiini ei osunut makuupaikan valintaa lainkaan (edes itselleni)…

  5. Katleena, menopaluuta en tosiaan tullut ajatelleeksi, kun olen olettanut, ettei VR nykyään tunnusta koko konseptin olemassaoloa. Sikäli ironista, kun miettii, kuinka vaikeaa kuluttajia on ylipäänsä saada ymmärtämään uusia konsepteja, että kun VR:llä sattuu olemaan hallussaan kakkien tuntemat ja ymmärtämät käsitteet menopaluulippu sekä 1. ja 2. luokka, niistä katsotaan viisaimmaksi luopua.

    Verkkokaupassa aiemmin ei onnistunut järkevästi paluumatkan etsiminen, sillä junavaihtoehdot ladattiin aina samaan popup-ikkunaan, ja uusi haku korvasi edellisen. Useampaa reittiä etsiessään piti avata oma selainohjelma jokaiselle. En ole koettanut vielä uutta verkkokauppaa, toimiiko se yhtään fiksummin.

    Jussi, melkoiselta näyttää. Minulle jäi 2005 mieleen, että saksalaiset kaukojunalippuautomaatit olisivat vastaavasti toimineet mainittavan hyvin.

  6. Seurasin VR:n lippuhölmöilyä jokunen viikko sitten lehtien sivuilta ja myönnettäköön… Virnuilin koko asialle, eipä enää naurata, kun pitäisi itse mennä tikettiä ostamaan. Ajattelin vielä tähän loppuun lohkaista vitsin siitä, mitä VR seuraavaksi askartelee lipunmyyntinsä kanssa, mutta tulin toisiin aatoksiin ja menin koputtamaan puuta, vielä kolahtaisi omaan nilkkaan.

  7. Näin tamperelaisena hämmentää tuo seuraavien junien lista. Miksi siinä on kahteen kertaan Helsinki-Tampere? Mitä eroa noilla vaihtoehdoilla on, jos seuraavaa junaa ei kuitenkaan edes ollut?

  8. Itse käytän lähijunia ja verkkokaupassa sekä aikatauluhaussa lähijunia ei enää erota toisistaan, kun sieltä on poistettu lähijunien tutut koodit (M, L, E, R, H jne…). Nyt haku tuo esiin pelkän tekstin lähjuna numero se ja se. Sepä ei kerro asiakkaalle lainkaan, millä asemilla juna pysähtyy enkä löytänyt mitään lisänappia, jonka alta asemat voisi tarkastaa. On meinaan eroa, hyppääkö Tikkurilassa I, K, Z, H, R -junaan. Joutuupi eri paikkaan, pahimmassa tapauksessa Riihimäelle, kun on matkalla Rekolaan. Olen antanut asiasta palautetta VR:lle, vastausta ei ole pyynnöstäni huolimatta tullut.

  9. Tuo ulkoasu on todellakin kamalaa katsottavaa. Riittävä kontrasti ja selkeys eivät tarkoita sitä, että visuaalisen esityksen pitäisi tuntua puukolla silmään pistämiseltä. Onneksi tarvitsee käyttää junaa todella harvoin.

  10. Kenties sivareiden ja varusmiesten erottelu on sikäli tarpeellista, että sitten lippuun saadaan oikea merkintä siitä, mikä alennusoikeustodistus konduktöörille on esitettävä junassa.

    • Varmaan tuolla on jokin byrokraattinen syynsä, mutta käytännössä varmaan riittäisi, että jos matkustajalle olisi 50% alennuslippu, hän voisi näyttää konnarille vapaavalintaisesti opiskelija-, varusmies-, sivari- tai eläkeläiskortin.

  11. Paluuviite: Mitä jos VR:n asiakaspalvelija olisi yhtä urpo kuin automaatti | Köyttöliittymä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s