Kunnollisen muistikirjan metsästys

Käsin kirjoittaminen ja piirtely puolustavat yhä paikkaansa. Digitaalisina aikoina kunnollisen muistikirjan löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Etenkin, jos ei haluaisi maksaa joka kerta uusista kansista.

Suhteeni käsin kirjoittamiseen ja piirtelyyn on elänyt vuosien varrella. Opiskeluaikoina koevastauksia käsin nyhertäessäni iloitsin mielessäni ajatuksella, että valmistuttuani en joutuisi enää ikinä kirjoittamaan käsin kuin allekirjoituksia kassakuitteihin – ellei Suomeenkin viimein saataisi kassoille naputeltavia maksupäätteitä.

Käsin piirtämisestä olin luopunut jo vuosia aiemmin huomattuani, että saisin tietokoneella aikaan surkuhupaisan sijaan siedettävää jälkeä.

Saksassa opiskellessani meidät kyllä määrättiin pitämään käsin täytettävää muistikirjaa, mutta sitäkin vastaan taisin vähän kapinoida.

Sittemmin olen oppinut ymmärtämään käsin tekemisen hyödyn. Ruotuväessä toimittajana palvellessani huomasin yhtäkkiä tekeväni muistiinpanoja kynällä ja paperilla. Olin vuosikaudet tottunut kirjoittamaan kaiken muistiin suoraan tietokoneella. Kynä ja paperi tuntui olevan teknologiana sen verran häiritsemättömämpi, että parempi läsnäolo korvasi muistiinpanojen heikomman hyödynnettävyyden.

Käyttöliittymien suunittelussa ero on vielä merkittävämpi. Olen useamman vuoden harrastanut jonkinasteista käsin luonnostelua, mutta lisäsin tätä tietoisesti noin vuosi sitten Reaktorilla vierailtuani. Alan uskoa, ettei eeppinen blogimerkintäni työnimellä Reaktorin paperimiehet ikinä valmistu, mutta yksi illan tärkeistä anneista oli, että mainioiden Karri-Pekka Laakson ja Matti Parviaisen vakuuttelujen myötä päätin antaa paperille uuden tilaisuuden.

***

Minua on perinteisesti harmittanut paperille piirtämisessä sama kuin kirjoittamisessa: huono muokattavuus, huono jatkohyödynnettävyys sekä turha samojen asioiden piirtäminen moneen kertaan. Näitä paetakseni olen usein aloittanut suunniteluun suoraan Omnigrafflella.

Paperissa on kuitenkin puolensa. Kynää liikutellessaan saa ajatuksensa liikkeelle ja pääsee jotenkin lähemmäs itse tekemistä. Kädet suorina hiirellä ja näppäimistöllä istuessaan jotenkin etääntyy asiasta.

Tapaan silti siirtyä pois kynästä ja paperista heti kun minulle selviää, mitä olen tekemässä. Saman kuvan piirtäminen pikku muutoksin alusta uudelleen voi tuntua hauskalta ja taiteelliselta, mutta se on harvoin tehokasta ajankäyttöä. Käsin piirtäessään tulee myös usein arvioineeksi väärin, minkä kokoisia tekstejä minnekin mahtuu.

Sivumennen sanoen, vaikka lopulliset käyttöliittymätekstit puuttuvat, en suosittaisi käyttämään lorem ipsumia käyttöliittymäelementeissä liki ikinä. Mikä tahansa väliaikainen luonnosteksti on luultavasti lähempänä lopullista ja auttaa ymmärtämään heti, voiko teksti toimia sille varatussa tilassa vai ei. Riskinä on toki, että tekstit jäävät sellaisinaan lopulliseen versioon, mutta jos kukaan ei huomaa niissä vikaa, tuskin ne aivan huonot olivatkaan.

***

Aikani papereita hukattuani muistin, että ongelmaan on keksitty ratkaisu. Paitsi että paperia voi nyysiä tulostimen kaukalosta, sitä voi hankkia myös nipuissa, jolloin ne pysyvät paremmin järjestyksessä. Päätin hankkia muistikirjan.

Vaatimukseni eivät olleet kummat:

  • Ei ruutuja tai viivoja
  • Kovat kannet
  • Ei typerän näköisiä kansia
  • Ei liian ohuita sivuja
  • Ei ihan kamalan hintainen, jotta sitä raaskii käyttää.

Jo ensimmäinen vaatimus rajaa valikoimaa yllättävän paljon. Tuntuu, että useimmissa muistikirjoissa on jonkinmoinen ruudutus vai viivoitus. Ajattelin kuitenkin, että aikuisena ihmisenä osaan kirjoittaa ilman viivoja ja piirustelukin tuntuu orgaanisemmalta, kun ei ole ruutuja häiritsemässä.

Hintapykälän ohittaen menin ja ostin Moleskinen. Olin joskus hiljaa mielessäni tuhahdellut tuttavilleni, jotka olivat selittäneet myyttiä Hemingwaystä. Koko tuotehan lanseerattiin vasta 90-luvulla.

Täytyy myöntää, Moleskine tuntui laadukkaalta. Sen sivut olivat vähän turhan kapeat, mutta leveämpikin malli olisi varmaan ollut saatavilla. Ongelma oli, että se tuntui liian arvokkaalta, jotta sitä olisi jaksanut sutata. Paperikin oli kovin paksua ja kallisarvoista.

***

Moleskinen tultua täyteen tuntui haljulta maksaa taas monta kymppiä uudesta. Aloin kartoittaa irtokansivaihtoehtoa. Ongelmia oli vain kaksi: mistä kannet ja mistä sisältö.

Sen paremmin Suomalainen kuin Akateeminen kirjakauppa ei myynyt erikseen sopivia kovia kansia, joiden sisään voisi sijoittaa irtolehtiä tai lehtiön. Ainoa vaihtoehto oli ostaa paperikalenteri. Ironista on, että sisällöistä kyllä myytiin päivityssarjoja vuosi kerraallaan, mutta pelkkiä kansia ilman kalenterilehtiä ei voinut ostaa.

Sekä Ajasto että Time/system myivät kalenteria, johon kuuluivat mukiinmenevät keinonahkakuoret sekä sisältö kalentereineen ja etäisyystaulukoineen. Time/system herätti muistoja lapsuudesta: isänä käytti sellaista sen jälkeen, kun hänen työnantajansa lakkasi tukemasta hänen enemmän suosimaansa Time Manageria. Taimanaageri, kuten sana minulle hahmottui.

Tämän brändimielikuvan ajamana päädyin Time/systemiin. Vähän myös siksi, että sen sai kahdellakymmenellä eurolla, kun Ajasto maksoi kolmekymmentä.

Time/systemin passelit keinonahkakuoret

***

En voinut uskoa, kuinka heikosti Akateemisen kirjakaupan paperiosastolla oli tarjolla viivattomia vihkoja. Ainoa löytämäni oli kierrätyspaperista valmistettu, heikkolaatuinen ja vaivaiseen 20 sivuunsa nähden kalllis. Kansikin oli ruma kuin mikä.

Lopulta uskaltauduin taiteilijain tarvikkeiden puolelle, ja löysin mitä olin hakemassa. Luonnoslehtiössä oli 60 sivua sopivan paksua 90-grammaista paperia, tyhjät sivut, kierreselkä ja bonuksena perferointi, jonka avulla sivun voi tarvittaessa repiä irti.

Lehtiön takakansi oli kovaa pahvia, jonka sai sujautettua Time/systemsin liepeen alle samaan tapaan kuin kalenterin alunperin.

Myönnettäköön, että kansi on vähän typerän näköinen, mutta voihan sen repiä irti.

Kierreselkäinen lehtiö istui paikoilleen kuoriin. Kirjanmerkki on lainattu Moleskinestä. Taskussa käyntikortit pysyvät sileinä.

***

Pakettini alkoi olla kasassa. Enää kaipasin mustaa huopakynää.

Käteeni sattui mainio Pentel France. Se oli muodoltaan päätä kohti kapeneva kuin hienompikin sivellin eikä maksanutkaan kuin kaksi euroa. Kynä solahti juuri sopivasti Time/systemsin kumilenkkiin mukana tulleen lyijytäytekynän tilalle.

Pentel France on mukavan muotoinen ja huokea huopakynä

Moleskinen kirjanmerkkinauha oli osoittautunut käytössä käteväksi. En tarvinnut sitä enää täydessä kirjassa, joten leikkasin sen irti ja kiinnitin uuteen muistikirjaani.

Käytössä vähän liian lyhyt kirjanmerkkinauha osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Korvasin sen sittemmin heijastimen ripustamiseen alun perin tarkoitetulla metallisella ketjulla. Se tuo vähän jämäkkyyttä kokonaisuuteen – jotenkin se on mukava heilauttaa haluttujen sivujen väliin.

***

Muistikirjaongelmani oli ratkaistu, mutta kävin sittemmin katsomassa tarkemmin, mitä Time/systemille nykyään kuuluu. Olin luullut, että kyse olisi jostain globaalista korporaatiosta, mutta kyseessä onkin suomalainen yhtiö. Time/systemin verkkosivujen design on varmasti ollut tyylikäs 90-luvulla. Ehkä tämä kuuluu toimialan tyyliin – Time Manager on vielä hurjempi esitys. Tuotteita kehutaan kiehtovasti:

Tavoitteena on tarjota tehokkaan ajanhallinnan työvälineitä ja laadukkaita kalentereita kaikille käyttäjille. Time/system -kalentereissa on ainutlaatuisia ominaisuuksia, kuten avattava ja taitettava vuosisuunnitelma sekä tehtäväluettelot.

Time/systemissä piisaa ominaisuuksia

Käyttöliittymäsuunnitteluongelmana avattava kalenteri läppineen on omalla tavallaan kiehtova kokonaisuus. Sittenkin tuntuu hassulta kutsua tehtävälistaa ominaisuudeksi. Joku kyynisempi voisi sanoa, että se on vain pinkka paperia.

Aikatauluta tehtävät, mihin mennessä ne tulisi olla tehtynä (sic). Etsi sen jälkeen kalenterista toteutusaika, joka on viimeistään aikataulun mukaisena aikana tai mieluummin jo ennen sitä.

[– –]

Delegoidessasi tehtävän toiselle, merkitse harmaaseen sarakkeeseen D sen jälkeen, kun olet informoinut tehtävästä ko. henkilöä.

On helppoa naureskella, että jossain on käyttöohje kalenterin käyttämiselle ja sille, millä kirjaimella merkitä mitäkin omassa muistikirjassani, mutta ajatusmallissa sinänsä voi hyvin olla itua. En ole yhtään vakuuttunut, että nykyistä elämäämme sanelevia kalenterivaraus-, tehtävävänhallinta- ja tuntikirjausjärjestelmiä on suunniteltu vastaavan kokonaisfilosofian pohjalta.

En ole eläissäni käyttänyt paperikalenteria, mutta kukaties siinä on vähän sama viehätys kuin paperille piirtelyssä.

Yhtäkkiä huomaan ajattelevani vähän kateellisena menneiden vuosikymmenten insinööriä, joka istui omassa työhuoneessaan piirtelemässä D-kirjaimia tehtävälistaansa. No, tiedänpä ainakin, mistä hankkia nahkakuoret muistikirjaani, jos alkaa tehdä mieli. Kallita ovat, mutta eihän se ole kuin pari Moleskineä.

PS Olen sittemmin jo oppinut tästä eroon, mutta meillä kotona oli tapana sanoa, että kirjoittaa käsineen sen sijaan, että sanoisi käsin. Kokeeko joku muu tämän tutuksi? Mahtaako kyseessä olla meidän perheemme outous vai yleempi länsimurteiden piirre?

5 kommenttia artikkeliin ”Kunnollisen muistikirjan metsästys

  1. Moleskinen japanilaistyylinen taskulehtiö on kans mainio. Siis sellanen, jossa yks ja sama loputon sivu on taiteltu haitariks kansien väliin. Parasta kaikessa on se, että lehtiöön minne tahansa tehdyt piirrokset on yhdistettävissä toisiinsa piirtämällä viivä niiden väliin vaikka sivun takakautta.
    Tätäkin vaivaa jo huono saatavuus, koska Suomalainen Kirjakauppa ilmoitti sen poistuneen heidän valikoimistaan ja enkä ole muualtakaan löytänyt menemättä merta edemmäs etsimään.

  2. Amazon.co.uk – suosittelen ostamaan Molet sieltä, koska täältä jääkarhuin maasta ostaessa saa pulittaa karseaa ylihintaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s