Mitä voimme oppia Woltista?

Hiljattain julkaistu Wolt herättää pöhinää edelläkävijöiden parissa. Sovelluksen avulla voi tilata ja maksaa ruokaa ennakkoon ja käydä noutamassa sen ilman jonotusta. Kuinka siitä voi ottaa opiksi omassa tuotekehityksessään?
 

Huomautus: Kirjoittajan veli on yksi Woltin perustajista, ja onpa Wolt tarjonnut kirjoittajalle yhden testikahvinkin. Tämä teksti perustuu vain julkisiin tietoihin, ja spekulaatiot ovat kirjoittajan omia.

 

Viilaa käyttöliittymäsi kuntoon

Woltin käyttöliittymässä näkyy maailmanluokan viilaus. Tämä vaatii osaavaa suunnittelua ja taitavaa toteutusta, mutta ennen kaikkea aikaa. Tämä on startuppien vahvuus: tuotteet voidaan hieroa siinä määrin kuntoon, että käyttöliittymä aiheuttaa sulaa mielihyvää. Tällä saa anteeksi pienet kävyt käytettävyydessäkin. 

Tyypillisessä ison firman alihankkijalla teettämässä tuotekehityksessä tämä jää usein saavuttamatta. Vaikka muuta väitettäisiin, kaiken pohjalla on usein jonkinlainen arvio kunkin ominaisuuden toteuteuksen vaatimasta työmäärästä. Kun ominaisuus on valmis, siirrytään seuraavaan. Jostain syystä staattista ulkoasua saatetaan hieroa pitkäänkin, mutta itse toteutuksen yksityiskohtiin ja animaatioiden suunnitteluun ei olla valmiita panostamaan vastaavasti.

Tällä mallilla saadaan asioita ulos tiukalla budjetilla, mutta loppukäyttäjien hymy jää helposti haaveeksi. Voisi olla viisampaa tehdä vähemmän, mutta hyvin.

Käyttöliittymän keskiössä on yksinkertainen lista, jonka parallaksiefekteissä ei ole säästelty

Käyttöliittymän keskiössä on yksinkertainen ja nätti lista, jonka parallaksiefekteissä ei ole säästelty

Panosta maksamiseen

Ellei mobiilimaksamiseen kiinnitetä erikseen huomiota, se on oletusarvoisesti rikki. Vaikka verkkokaupan tilausputken optimoisi kuinka, hampaat kiristyvät maksuvaiheessa. Näin toimii verkkopankkimaksu 2015: kirjoitanpa pitkän tunnusluvun sekä salasanan ja kaivanpa taskusta paperilapulta oikean koodin. Hyväksyn maksun ja kaivan uuden koodin. Maksuvaiheessa tuli jo tehtyä napinpainalluksia useamman tilauksen edestä.

Valitettavasti luottokortti ei ole yhtään helpompi. Viimevuosina yleistyneiden turvamenetelmien vuoksi suomalaisilla korteilla tehdyt ostokset joutuu yleensä vahvistamaan pankkitunnuksillaan. Siinä missä verkkopankkimaksaminen on pysynyt yhtä hankalana viimeiset 15 vuotta, luottokorttimaksaminen on hankaloitunut entisestään.

(Missä on muuten päätetty, että Verified by Visa tarkoittaa Suomessa Tupas-tunnistautumista? Mikäli oikein ymmärsin, jossain päin maailmaa Verified by Visa -koodi pysyy vakiona tapahtumasta toiseen ja sen saa itse määrittää.)

Wolt tallentaa luottokortin tiedot, minkä jälkeen maksaminen toimii ilman sen kummempia hankaluuksia. Jos olet suunnittelemassa mobiiliympäristössä toimivaa kauppaa, kysy ensimmäiseksi: kuinka saamme maksamisen toimimaan? Kaikki muu on toissijaista.

Aloita pienesti

Wolt on onnistunut siinä, missä moni startup onnistuu ja moni korporaatio kompuroi: ensimmäinen versio on kyllin yksinkertainen. Se olisi voinut olla Eat.fi-tyylinen ravintolanetsimispalvelu sosiaalisine aspekteineen kaikkineen, mutta siitä maltettiin tehdä täsmätyökalu tilauksen tekemiseen. Sen avulla ei ole kovin helppoa löytää kiinnostavaa kahvilaa eikä selata vieraan paikan ruokalistaa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Se toimii vain iPhonella ja vaatii Facebook-tunnukset, mutta hyvin se on päässyt vauhtiin kaikesta huolimatta.

Myös ravintolavalikoima on maltettu pitää pienenä, eikä voi välttyä huomaamasta, että paikat on kuratoitu miellyttämään tyylikästä edellekävijäkohderyhmää.

Ennakkotilaus tarkoittaa sitoutumista

Olen huomannut Kutsuplus-palvelun kanssa aina välillä ongelman, että jos auto on myöhässä, käteni ovat sidotut (Lue myös: Kokemuksiani Kutsuplussasta). Koska matka on jo maksettu, minun on pakko odottaa. Jos bussi olisi ollut myöhässä, olisin voinut vaihtaa suunnitelmaa ja napata taksin. 

Vastaavasti, jos olen liikkeellä kiiressä, ennakkoon maksamani kahvi ei ehkä ehdikään valmistua ennen kuin pitää juosta junaan. Perinteisessä mallissa voisin poistua jonosta arvioituani tilanteen toivottomaksi, mutta ennakkomaksumallissa menetän rahani. 

Tämän vuoksi olisi tärkeää, että valmistumisaikoihin voisi luottaa. Wolt voi vaikuttaa asiaan vain rajallisesti, mutta reaaliaikainen jonotilanne olisi hyvä alku. 

En ole kokeillut kilpailevaa Fresgo-palvelua, mutta lukemani perusteella se ilmeisesti mahdollistaa noutoajan määrittämisen. Oma kysymyksensä on, kuinka hyvin se toimii.

Kaikkiaan ennakkolaus toimii parhaiten, kun on tarkoitus ottaa tuote mukaan. Paikan päällä syödessä ennakkoon tilaamalla ei tiedä, onko ravintolassa sittenkään kunnolla tilaa.

Kandee olla cool

Woltilla on takanaan ainutlaatuinen tarina. Startup-piirien sankari Miki Kuusi sai kesken Slush-tapahtuman uutismyrskyn läpi viestinsä uuden firman perustamisesta. Nokia oli jotakuinkin ainoa toinen yritys, joka ylsi samaan, ja heidän täytyi sentään julkistaa Microsoft-kauppojen jälkeisen ajan ensimmäinen kuluttajatuotteensa. Woltin julkaisun jälkeen taas oli valmiina tarina seuraavaksi vuorossa olevasta Berliinin valloituksesta.

Vastaavasti Twitterissä liki kilpaillaan siitä, kuka saa kertoa, mitä kaikkea on Woltilla ehtinyt ostaa. Tätä on todella vaikea jäljitellä, mutta Wolt on pelannut korttinsa mainiosti.

Wolt ei ole vielä top-listan kärjessä, mutta jo lauantaina 14.3. se oli App Storen etsityin sovellus

Wolt ei ole vielä top-listan kärjessä, mutta jo lauantaina 14.3. se oli App Storen hakulistan kärjessä

Asiakkaat ovat vain yksi puoli kokonaisuutta

Jotta Wolt voi menestyä kunnolla, sen täytyy olla ravintolan kannalta paras maksuväline. Sen täytyy olla paitsi parempi kuin kilpailevat palvelut, myös parempi kuin perinteinen kivijalkamalli. Tiettävästi monet aiemmat ennakkotilausratkaisut ovat ravintoloille niin kalliita, että kauppias toivoo, että asiakas tilaisi seuraavalla kerralla ravintolasta.

Vain jos Wolt-käyttäjä on myyjälle tärkeämpi kuin myymälään tuleva asiakas, myyjän kannattaa päästää Wolt-käyttäjä jonon ohi. Jonon ohi päästäminen taas on välttämätöntä, jotta Woltin arvolupaus asiakkaalle toteutuu.

Epäreilut kilpailuedut

Samaan ravintolaan tuskin mahtuu kahta kilpailevaa mobiilitilausjärjestelmää. Kauppias valitsee sen, joka on hänelle edullisin, ulottuvin ja helpoin. Käyttöliittymän pystyy kopioimaan, mutta kaupallisessa kokonaisuudessa voi piillä Woltin ns. unfair advantage, joka tekee tilanteen vaikeksi kilpailijoille.

Musiikin myyminen verkossa ei ollut teknisesti uutta, mutta Apple oli ensimmäinen, joka sai levy-yhtiöt suostumaan malliin, jossa kappale maksoi taalan ja albumi kymmenen. Tällä mallilla saatiin toimiala haltuun pitkäksi aikaa. Woltin tapauksessa on vastaavasti tärkeää, että provisio on kilpailukykyinen.

Lopulta Wolt on asiakasravintoloidensa armoilla

Woltilla on sama tilanne kuin Uberilla tai Airbnb:llä. Jos ravintola mokaa, asiakkaalle jää Woltista huono maku. On tärkeää, että ravintolat saavat prosessinsa kuntoon niin, että tilauksen saadaan käsiteltyä oikeassa järjestyksessä ja tuotteen noutaminen ravintolasta on asiakkaalle miellyttävä ja intuitiivinen kokemus.

Monet meistä ovat norkoilleet Mäkkärin tiskillä odottamassa puuttuvaa hampurilaistaan ja miettineet, saanko huutaa tästä välistä, vai pitäisikö jonottaa uusiksi. Tällaista epämääräisyyttä ei saa syntyä. Käyttäjän pitäisi tuntea itsensä tärkeäksi kanta-asiakkaaksi sen sijaan, että luimuilisi kassan nurkalla anteeksi pyydellen.

Fresgo-palvelulla on ilmeisesti käytössään erityinen kori, jonne valmiit noutotuotteet laitetaan. Tällainen ei olisi välttämättä pahaksi Woltillekaan.

Wolt on kuin Kampin keskuksen bussiterminaali

Olen käyttänyt Woltia muutamissa ravintoloissa, ja kokemus on ollut poikkeuksetta sujuva. Paras kokemus oli Street Gastrossa, jossa istuin suoraan pöytään odottamaan, ja ruoka kannettiin eteeni parin minuutin kuluttua. Joissain muissa paikoissa tilauksen saamiseen on liittynyt pienimuotoista kassalla kuikuilua.

Vähän pöhkönä analogiana mieleen tuli muisto Kampin keskuksen alkuajoilta. Osallistuin kiertokäyntiin, jossa näytettiin uuden keskuksen tiloja kiinnostuneille ennen varsinaista avaamista. Kierroksen lopuksi halukkaat saivat nousta bussiin uusien lentokenttähenkisten terminaaliovien läpi. Bussi ajoi sitten ulos tunnelista ja laski matkustajat keskuksen ulkopuolelle. 

Jätin jonottamatta bussin kyytiin. Kuljettuani terminaalin oven läpi, osasin kuvitella, että bussimatka siitä eteenpäin tuntuisi ihan tavalliselta bussimatkalta. Wolt tekee samaan tapaan tilaamisesta ja maksamisesta niin futuristisen tuntuista, että tahtoo unohtua, ettei itse ruokailukokemus ole muuttunut miksikään.

Tältä jonotus näyttää nykyään

Tältä jonotus näyttää nykyään

Wolt on kuin kiivaasti kilpailtu food court 

Koska Wolt kokoaa kaikki mukana olevat ravintolat yhteen listaan, siitä voi muodostua eräänlainen virtuaalinen food court, jossa kilpailu on veristä. Nähtäväksi jää, millaisia tarjousmekanismeja ja push-aktivointeja mukaan on tulossa ja kuinka pidetään huoli, että kokonaisuus pysyy niin käyttäjien kuin asiakasyritysten kannalta miellyttävänä.

Maailma on täynnä lisämyyntimahdollisuuksia

Suomalaisissa baareissa henkilökunnan tehtävä tuntuu olevan korjata laseja pois, mutta hyvin harvoin he tulevat samalla kysyneeksi, haluaako asiakas kenties täydennystä. Moni saattaisi ottaakin, vaikka sitten joutuisi itse kantamaan tuoppinsa pöytään. Ilmeisesti tilaamiseen, maksamiseen ja tilauksen tiskille välittämiseen liittyy niin paljon sähellystä, että on helpompaa jättää seuraava tuoppi myymättä. En tiedä, onko Wolt oikea työkalu tähän enkä, millaisia laillisia esteitä alkoholin myyntiin liittyy, mutta olisihan se kätevää.

Mitä suurempaa käyttäytymismuutosta tavoittelee, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet

Woltin uhka ja mahdollisuus on sama kuin monen muunkin startupin. Jos ihmiset muuttavat arkista käyttäytymistään, se voi menestyä todella hyvin. Vastaavasti se epäonnistuu, jos käyttäytyminen ei sittenkään muutu. 

Moni mobiilimaksamispalvelu on pyrkinyt tekemään liian vähän ja ratkaisemaan väärän ongelman. Itse maksutapahtuma ei ole kovin kiinnostava – ei vaikka kuinka pääsisi liimaamaan suosikkilätkäjoukkueensa NFC-tarroja puhelimeen. Kun helppoon maksamiseen sen sijaan liitetään koko toimintatavan muutos ja arvolupaus turhan jonon ja kommunikaation välttämisestä, kokonaisuus muuttuu kiinnostavaksi. Menestystä Woltille!

–––
Kirjoittaja harrastaa maailman virheiden havainnointia. Työkseen hän ratkaisee niitä Qvikissä.

Tekeekö älykello taskupuhelimesta vanhanaikaisen?

Taskukello oli kenties ensimmäinen mobiililaite. Sitten tuli rannekello ja syrjäytti sen. Matkapuhelin vei kellon takaisin taskuun. Mitä tarvitaan palauttamaan tieto ranteeseen?
 

Näin kellon käyttäjän näkökulmasta keskustelu älykelloista tuntuu pöhköltä: totta kai ranne on oikea paikka ajankohtaiselle informaatiolle. On vain ajan kysymys, koska se saadaan tuotua sinne mielekkäästi.

Mikä sai kellon siirtymään taskusta ranteeseen?

Rannekellon historiaa katsomalla huomataan, että kehitykseen ovat vaikuttaneet samat tekijät kuin teknologian leviämiseen niin usein muulloinkin: hyödyllisyys, yhteensopivuus, yksinkertaisuus, kokeiltavuus ja näkyvyys (Rogers).

1800-luvulla rannekellot alkoivat olla teknisesti mielekkäitä, mutta niiden katsottiin sopivan lähinnä naisille. Herrasmies kantoi kelloaan taskussa. Vasta 1800-luvun lopun sodissa taivuttiin käytännön syistä laittamaan kello ranteeseen. Uudet tykistön käyttöön nojanneet sotataktiikat vaativat koordinoitua toimintaa, ja kellon merkitys korostui.

Ensimmäisessä maailmansodassa kelloja jaettiin jo rivimiehillekin (kokeiltavuus). Sodan jälkeen rintamalta palanneiden veteraanien kädessä roikkuneen kellon miehekkyyttä ei kiistänyt enää kukaan (yhteensopivuus, näkyvyys). Rannekello oli teknisesti kyllin valmis ja sosiaalisesti hyväksytty, eikä sen voittokulkua pysäyttänyt vuosikymmeniin mikään.

Älykello tavoittelee kahta eri kohderyhmää

Nykyään ihmisten suhde kelloihin tuntuu hyvin polarisoituneelta. Yksi joukko ovat he, joiden kellosta loppui paristo vuonna 2003 tai tappi irtosi rannekkeesta jo viime vuosituhannella. Kello jäi työpöydän laatikkoon odottamaan, kun aikamittarina kömpelö mutta muuten monipuolisempi puhelin vei sen paikan kuin häiritsevä innovaatio ainakin.

Näille henkilöille älykellon pitäisi tuoda riittävästi arvoa, että he jaksaisivat ottaa taas ristikseen esineen, jonka akusta täytyy huolehtia ja jota saa pukea ja riisua suihkussa käydessään.

Toinen porukka ovat he, jotka ovat käyttäneet kelloa kaikki nämä vuodet. Moni heistä on sijoittanut hieman arvokkaampaan kelloon tai jopa useampiin, jotta ranneke saadaan aina sointumaan vyön sävyn kanssa.

Kello on siitä poikkeuksellinen tekninen laite, että tekniikka on ollut siinä jo pitkän aikaa sivuseikka. Kvartsikellot ovat olleet julkaisustaan saakka tarkempia ja monin puolin kätevämpi kuin mekaaniset automaattikellot. Vähän samaan tapaan kuin moottoriveneellä pääsee kovempaa ja helpommin kuin purjeveneellä, auto voittaa hevosen ja Spotify vinyylilevyn. Siitä huolimatta perinteisillä muodoilla on kannattajansa.

Tälle porukalle täytyisi perustella, että älykello on riittävän tyylikäs persoonan jatke korvaamaan nykyisen kellon.

Olisin olettanut, että Apple ei ensimmäisessä vaiheessa huomioisi jälkimmäistä ryhmää lainkaan, mutta näyttää siltä, että nyt ollaan tosissaan myös heidän perässään.

Huhujen perusteella vaikuttaa, että malliston kalliimman pään hinnat on säädetty sellaisiksi, että Applen kello sopii statussymboliksi siinä kuin laatukellokin. Silti huvitti, että Apple keskittyi julkistuksessa korostamaan kellonsa tarkkuutta. Aivan kuin kukaan kelloista kiinnostunut tarkkuuksista piittaisi: hyvätkin mekaaniset kellot saattavat heittää sekunteja päivässä.

 

Mihin älykello on paras ratkaisu?

Tämä on tärkeä kysymys, johon Apple vastasi Apple Watchin esittelyssään kovin ympäripyöreästi. Aikoinaan, kun Jobs esitteli iPadia, hän painotti, että laite on mielekäs vain, jos se on joissain asioissa parempi kuin puhelin tai tietokone. Cook ei tehnyt vastaavaa vertailua Apple Watchin kohdalla.

Kello on osoittanut, että ranne on hyvä paikka ajankohtaisen sisällön näyttämiseen. Tämä pätee muuhunkin kuin kellonaikaan. Siinä missä puhelin on hankala kaivaa esiin kellonajan vuoksi, se on hankala kaivaa esiin myös monen muun äkkinäisen pikkujutun tarkistamiseksi.

Mikä olikaan katunumero, johon oli menossa? Entä ovikoodi? Miltä portilta kone lähtee? Missä neukkarissa piti olla? Mihin bussiin pitikään nousta? Puhumattakaan uusista sensoreista, joiden avulla on mahdollista tehdä asioita, joihin ei puhelimesta ole. Jonain päivänä joku saattaa jopa innovoida keinon, jolla taksin varausnumero saataisiin toimitettua tilaajalle!

[Ja toisaalta, jos elämämme on noin ennalta arvattavaa, niin onhan se vähän surullista.]

Vastaavasti käyttöliittymän ilmaisuvoimaltaan puhelin on niin paljon kelloa edellä, että pienikin ylimääräinen säätämisen tarve kääntää tilanteen nopeasti puhelimen eduksi. Mielekkään sisällön tarjoaminen ranteeseen on todella herkän tasapainoilun tulos ja vaatii tarkkaa kontekstin tuntemista.

Talouselämän humoristi Sami Rainisto tiivisti Apple Watchin kontekstitietoisuuden mahdollisuuksia [maksumuuri] pari viikkoa sitten:

Hetkinen – yritit deletoida U2:n levyn kellostasi. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Ja miksi kukaan haluaisi deletoida sen? Kaikkihan pitävät U2:sta. Heillä oli pari hyvää levyä 1990-luvulla. Vai oliko se 1980-luvulla?

Sensorieni mukaan lähelläsi seisoo henkilö, jolla ei ole Apple-kelloa. Eikö sinun pitäisi mennä esittelemään minua ja vihjata hänelle, että hän elää niin synkällä keskiajalla, että tuntuu kuin Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen vielä johtaisivat tätä maata.

Mutta korvaako se puhelimen?

Puhelinta katsotaan tiettävästi keskimäärin yli sata kertaa vuorokaudessa. Pieni murto-osa näistä kerroista liittyy varsinaiseen soittamiseen. Kello sopii puhelinta paremmin viestien vilkuiluun. Hyvänä puolena saattaa olla, että FB-ilmoituksen saatuaa tyytyy tarkistamaan sen, eikä jää jumiin selailemaan uutisvirtaa, kuten puhelimella voi tapahua.

On kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkia laitteita kuluttajat jatkossa kantavat mukanaan. Minä en erityisesti tykkää käyttää puhelinta. Voisin ainakin kokeilla elää pelkän tabletin ja kellon kanssa, jos Apple vain sallisi sen. [Se olisi toki vähän liian hyvä diili: Applella pieni tabletti maksaa 400 euroa, suuri puhelin taas 800.]

Tämä voi lopulta olla kynnyskysymys monelle: kello jäi kädestä, koska puhelin korvasi sen täysin. Eikä kello palaa käteen ennen kuin se mahdollistaa puhelimen korvaamisen kokonaan.

 

Rajoitteet on tapana kääntää rikkauksiksi

Kun iPhone julkaistiin, skeptikot osasivat sanoa, ettei ilman fyysistä näppäimistöä voi tehdä oikeita töitä. Kosketusnäyttöpuhelimet olivat tietokoneisiin verrattuna monin tavoin niin rajoittuneita, että käyttöliittymät oli pakko suunnitella huolella, jotta lopputuloksesta saatiin kilpailukykyinen. Tämä vaikutti uskoakseni merkittävästi UX-touhuilun nykyiseen kukoistukseen.

Uskon, että kellollakin pystytään tekemään yllättävän paljon, kun mahdollisuudet saadaan kunnolla haltuun ja maltetaan keskittyä olennaiseen.

LG:n Android Wear -älykelloa testaillessani olen huomannut, että useimpiin ilmoituksiin riittäisi pieni reagointi suositun Mailbox-sovelluksen tapaan. Olisi kätevää, jos osan viesteistä voisi sulkea heti, osan siirtää myöhemmin käsiteltäväksi ja osaan liittää muistutuksen. Etenkin olisi mukavaa tallentaa vastaan tulevaa kamaa Pockettiin myöhemmin ihmeteltäväksi.

Nykyinen Wear-kokemus on jäänyt vielä vähän torsoksi. Tuntuu toistuvasti, etten saa aivan tehtyä sitä mitä haluaisin, mutta paljoa ei toisaalta puutu.

 

Apple on valmistellut ohjelmistoaan vaivihkaa

Apple on tuonut viime vuosien aikana iOS:ään kiihtyvällä tahdilla pieniä ominaisuuksia, jotka pääsevät viimein oikeuksiinsa kellossa. En ole ikinä oppinut käyttämään Siriä puhelimessa, mutta kellossa siihen voisi tottua.

iOS 8 toi mukanaan ilmoitukset, joihin pystyy reagoimaan välittömästi. Nämä ovat kuin kotonaan kellossa.

iOS 8 tarjoaa niin ikään mahdollisuuden lähettää ääniviestejä. Pekka Pekkala perkasi aihetta hiljattain ja risti nämä äänäreiksi. Kello ei ehkä toimi puhelimena, mutta nopean viestin sillä voisi kuvitella lähettävänsä matkaan.

Kellon yhteydessä julkaisiin myös muita viestintätapoja: tökkimisviestit, piirrokset, sydämen syke ja muokattavat hymiöt. Hetkittäin tuntui, että olisi yhtä hyvin voinut katsoa parodiaa Applen julkistuksesta, mutta on kiinnostavaa nähdä, toimivatko nuo käytännössä.

Toivon todella, että Apple tuo myös iOS 8:n ja Yosemiten myötä luvatut jatkuvuustoiminnot osaksi kelloa. En haluasi joutua syöttämään laitteisiini turvakoodia, kun kello on lähistöllä ja toivoisin kellon muistuttavan, jos uhkaan unohtaa kännykkäni sohvankoloon. Android Wearissa on myös fiksu toiminto, jolla melkein mitä vain kellossa näkyvää voi komentaa aukeamaan puhelimen ruudulla.

Applen kellon esittely herätti minussa epäluuloa ohjelmiston osalta. Siinä missä Android Wear nojaa Googlen kontekstitietoisuuteen, Apple Watchissa kaiken keskiössä on musertava sovelluskasa. Tämä tuntuu vähän turhan suoralta puhelimen logiikan siirtämisestä kelloon. Toivottavasti emme ole vielä nähneet lopullista toteutusta.

 

Pitäisikö urheilukellovalmistajien huolestua?

Ensimmäisen sukupolven Apple Watch ei vedä vielä vertoja parhaille urheilukelloille. Uskaltaisin silti veikata, että jollain aikavälillä älykello syö sporttikellot siinä missä puhelin söi erilliset musiikkisoittimet. Edullisia yksinkertaisia soittimia myydään yhä, mutta suuren kapasiteetin iPodien tarina on päättynyt – seitsemän vuotta iPhonen julkaisun jälkeen [kellot käyntiin].

Polarin lippulaivamalli V800 on 400 euron hintaluokallaan tasoissa Applen kellon lähtöhinnan kanssa. Toistaiseksi se voittaa ainakin olemalla vesitiivis, mittaamalla sykettä veden alla, sisältämällä GPS:n ja barometrin, toimimalla erinäisten ulkoisen sensorien kanssa ja kestämällä yhdellä latauksella päiväkausia. Tosin se ei osaa mitata sykettä ranteesta.

Myös ohjelmisto on tietty erikoistuneempi kuin Applen kuluttajalaitteessa. On kiinnostavaa seurata, kuinka hyvin urheilulaitevalmistajat pystyvät tuotteistamaan suunnittelu- ja ohjelmisto-osaamisensa, jos kilpailualustaksi tulee kaikille sama rauta. Jos älykellot yleistyisivät radikaalisti, urheilukellovalmistajat voisivat yhtäkkiä tavoittaa ohjelmistoillaan ja palveluillaan enemmän asiakkaita kuin ovat ikinä tavoittaneet omilla laitteillaan. Vai lähtevätkö viemään omia ratkaisujaan enemmän älykellojen suuntaan? Suunnon kellot osaavat jo näyttää kertoa saapuneista puheluista.

Olisin yllättynyt, ellei jokin urheilukellovalmistaja kokeilisi siipiään Android Wearin kanssa. Applen ekosysteemissä eivät muut valmistajat valitettavasti oikein pysty kyllin hyvin integroitua kelloa tekemään.

 

Aionko hankkia Apple Watchin?

Minusta oli innostavaa, että Apple julkaisi kerrankin riittävän kattavan valikoiman erilaisia väri- ja materiaalivariaatioita. Vähän pelkäsin, että taas olisi menty riemunkirjavalla muovilinjalla tai valkoisella ja mustalla. Vaikka itse kello ei innostanut samaan tapaan kuin ensimmäiset kuvat pyöreästä Moto 360 -kellosta, ainakin rannekkeet olivat hienoja.

Saa nähdä, kuinka hymy hyytyy, kun niiden hinta kerrotaan.

 

milanese

Viime vuosina olen pitänyt nahkarannekkeista, mutta nyt julkaistuista milanolainen metalliranneke vetosi voimakkaimmin. Apple on lähtenyt todelliselle mehustelulinjalle kuvatessaan, kuinka kovan työn takana jokainen ranneke on. Milanolaisranneketta varten piti kehittää oma metalliseos, jotta saatiin yhdistettya magneettisuus ruostumattomuuteen. Vastaavasti toisesta metallirannekkeesta kerrotaan, että sen valmistus kestää yhdeksän tuntia.

Eniten hirvittää, ettei ole mitään tietoa laitteen elinkaaresta. Kellon luulisi kestävän jonkin aikaa – kalliin kellon vähän kauemmin. Kun taas ajattelee, ettei ensimmäisen sukupolven iPadia ole tuettu enää aikoihin, kauhistuttaa ostaa ensimmäisen sukupolven kello.

Toisen sukupolven iPadiin saa yhä uusimman käyttöjärjestelmäpäivityksen. Pitäisikö tässä muka malttaa odottaa sinne saakka?

***

Oikeasti ehdin kehittää tässä juuri Applen kellon julkaisun alla pienen kuumeen ensimmäistä mekaanista kelloani kohtaan. Päätin kuitenkin olla ostamatta mitään ennen kuin Applen suunnitelmat selviävät. Mikäpä olisi toisaalta tyylikkäämpää kuin ostaa perinteinen kello juuri nyt. Se on vähän kuin kerran seuraamani mummo, joka kauhoi Stockmannin Hulluilla päivillä ainoita karkkeja, jotka eivät olleet tarjouksessa. Kun kerran halusi juuri niitä.

 

Samassa sarjassa aiemmin:

 

–––
Kirjoittaja harrastaa maailman virheiden havainnointia. Työkseen hän ratkaisee niitä Qvikissä.

Android 4 kk käyttökokeessa: paluupainiketta tulee ikävä

Olen käyttänyt iOS:ia ensimmäisestä iPod Touchista lähtien. Viime kesäkuussa iPhone 4:ni liittyi jatkoksi hajoinneiden Apple-tuotteideni listalle, joten siirryin evakkoon Android-leiriin. Tässä tekstissä listataan huomioita reilun neljän kuukauden Android-taipaleelta. Android-käyttöjärjestelmää, Samsungia ja yksittäisiä sovelluksia käsitellään suloisessa sekamelskassa – vähän niin kuin kuluttajilla on tapana – joten on täysin mahdollista, että tekstissä vahingoitetaan fanipoikia.

Lue loppuun

Sarastusvalotesti, osa 2: kevyem­piä herätyksiä

Kirjoitin aiemmin ensivaikutelmia Philips HF3550 -sarastusvalosta. Kehuja saivat ulkomuoto ja fyysinen viimeistely. Sen sijaan iPhone-yhteyteen liittyi alkukangertelua ja laitteen iPhone-riippuvaisuus tuntui kaikkiaan huonolta ajatukselta. Nyt valoa arjessa käytettyäni on aika kertoa tarkempia kokemuksia. Taustatietona, että en ole maksanut valaisimesta, mutta arvioin sitä sitäkin kriittisemmin.

Lue loppuun