Kuka muistaa älykelloja? Apple Watch 10 kuukauden käytön jälkeen

Mitä olet tykännyt? on tyypillisin kysymys, jota älykellon kantaja saa kuullakseen. Olen käyttänyt Apple Watchia viime heinäkuusta saakka ja Huawei Watchia kohta kuukauden, joten on hyvä aika raportoida, mitä olen oppinut.

Tässä tekstissä on kolme osaa: Ensin pohditaan, onko älykelloissa ylipäänsä järkeä, sitten kerrotaan mikä niissä toimii tällä hetkellä ja mikä ei. Lopuksi annetaan muutamia täsmävinkkejä siltä varalta, että olet suunnittelemassa, kuinka sinun palvelusi voisi hyötyä älykelloista ja erityisesti Apple Watchista.

1/3 Onko älykelloissa järkeä?

Kirjoitin pian Apple Watchin julkaisun jälkeen syksyllä 2014 artikkelin Tekeekö älykello taskupuhelimesta vanhanaikaisen. Kerroin siinä pidemmälti siitä, kuinka kellojen siirtyminen taskusta ranteeseen ei liittynyt ainoastaan tekniseen kehitykseen, vaan sosiaalisella hyväksyttävyydellä ja taistelutantereiden melskeellä oli osansa asiassa.

Minusta jatkumo näyttää edelleen selvältä, mutta on yhtä lailla selvää, että älykellojen ensimmäinen sukupolvi ei ollut kyllin kypsä, että käyttäjät olisivat valmiit ottamaan  ajankohtaiden tiedon jälleen ranteisiinsa.

 

watch evolution

Kello on siirtynyt taskusta ranteen kautta taskuun – ja tekee taas paluuta ranteeseen

 

Mikä maksaa?

Älykelloja on pidetty kalliina. En oikein osaa itse arvioida asiaa, sillä suhteeni teknologian hintaan on vähän vääristynyt. Pihistelin Apple Watchini kanssa ja hankin edullisemman alumiinimallin. Toisaalta aikoinaan vähätuloisena opiskelijana maksoin saman verran toisen sukupolven iPodista, vaikka en edes oikein kuunnellut musiikkia.

Minulle oleellisempaa on vaihtoehtokustannus. Jos käytän Apple Watchia, en voi käyttää kelloa, jota oikeasti haluaisin käyttää. Olin juuri ehtinyt innostua ajatuksesta hankkia Junkers-merkkinen automaattikello, kun huhut Apple Watchista alkoivat yltyä, joten pidättäydyin aikeistani.

Hankin Apple Watchin ammatillisista syistä, mutta samalla harmitti jatkuvasti, ettei kädessäni ollut sellaista kelloa kuin olisin halunnut. Vähän kuin joutuisi pukeutumaan työnantajan t-paitaan.

Tällaisen kellon olisin oikeasti halunnut

Tällaisen kellon olisin oikeasti halunnut

Kelloihmiset vai kellottomat kohderyhmänä?

On yllättävää, että Apple lähti tavoittelemaan saman tien molempia kohderyhmiä, sekä kelloihmisiä että kelloa käyttämättömiä. Lean startup -jargonia lainatakseni: on epäselvää, onko älykellolla vielä edes problem/solution-fittiä – saati product/market-fittiä. Siksi on outoa, että valikoima on trimmattu suoraan skaalausvaihteelle. Älykellolla ei ole edes sellaista verkostoefektiä, joka perustelisi tämän.

(Joku toinen voisi sanoa, että niin kauan kun se myy monella miljardilla dollarilla, on ihan sama mikä fitti sillä on.)

Kelloa käyttämätön ihminen kokee, että hän näkee ajan riittävän helposti puhelimestaan. Hänelle älykello pitäisi myydä järkisyin: se toimii niin paljon paremmin kuin puhelin, että kannattaa uhrata vähän rahaa ja jaksaa ladata laite joka yö.

Kelloa käyttävä taas on luultavasti valinnut nykyisen kellonsa joiltain osin tunnesyistä. Hänelle pitäisi perustella edellisten haittojen lisäksi myös se, ettei hän enää voi ilmaista persoonaansa kellon avulla.

Applen uskomattoman taitava negatiivinen markkinointi

Applen kellomallistoon liittyvä positiointi on melkoinen markkinointitemppu. Siinä missä Android-puolella 400 euron kello edustaa kellojen kalliimpaa päätä, ja esimerkiksi Huawei Watch toimitetaan arvokkaan tuntuisessa korurasiassa, Apple on tehnyt kaikkensa, jotta malliston halvin tuote myös tuntuisi halvalta.

Apple Watch Sport toimitetaan halvan näköisessä muovilaatikossa

Apple Watch Sport toimitetaan halvan näköisessä muovilaatikossa. (Kuva: wccftech)

 

Saman hintaluokan Huawei Watch on positioitu arvokkaaksi ja toimitetaan arvokellon korurasiassa –jossa on juuri niin jäykkä sarana kuin olettaisi.

Saman hintaluokan Huawei Watch on positioitu arvokkaaksi, ja se toimitetaan arvokellon korurasiassa – jossa on juuri niin jäykkä sarana kuin olettaisi (Kuva: Androd central).

Apple Watch Sport toimitetaan vaatimattomassa laatikossa, mukana tuleva muoviranneke kelpaa tyyliltään vain urheilukäyttöön, ja laturikaapelistkin on valmistettu varten vasten halvan tuntuinen muovinen versio. Lisätarvikekaapelia ei kuitenkaan saa kuin metallisena.

Ranteessani roikkuu 500 euroa – ja Apple saa pirullisella markkinoinnillaan tuntemaan itseni noloksi köyhäilijäksi.

Ranteessani roikkuu 500 euroa – ja Apple saa pirullisella markkinoinnillaan tuntemaan itseni noloksi köyhäilijäksi.

Halvat lelut jäävät laatikkoon, kallista käyttää vaikka väkisin

Kalliilla hinnalla on myös sitouttava vaikutus. Tyyristä laitetta ei raaski olla käyttämättä, kun sen on kerran mennyt hankkimaan. Alle sadan euron aktiivisuusranneke on helppo jättää laatikkoon odottamaan, kun latauskaapeli hukkuu, mutta yli 400 euron kelloon todennäköisesti hankkii uuden kaapelin.
(Vaikka kaapeli maksaakin Apple-tyyliin rapsakasti 10 prosenttia laitteen hinnasta. Neljän kaapelin hinnalla saa jo kelvon Android-kellon.)

Happotesti: pukisitko sen käteesi, vaikka akku olisi aamulla tyhjä?

Jos kello on ansainnut paikkansa myös koruna, sitä haluaa pitää kädessä, vaikka sitä ei käyttäisi. Yhtenä happotestinä voi pitää, jättääkö kellon ranteeseensa, vaikka olisi unohtanut laittaa sen yöksi lataukseen.

Aiheeseen liittyy helposti unohtuva yksityiskohta. Vaikka kaikissa markkinointikuvissa laitteessa näkyy rannekkeen mukaan valittu kellotaulu, todellisuudessa näyttö on useimmiten pimeä. Apple Watchin kellotaulu näkyy parin sekunnin väläyksinä vain käyttäjälle itselleen.

Kaikkien aikojen epäonnistunein floppi?

Apple ei ole vieläkään julkistanut kellonsa myyntilukuja, mutta on mahdollista, ettei se ole niin suuri floppi kuin kuvitellaan. M.G. Siegler kertoo artikkelissaan, että Rolexin viime vuoden liikevaihto oli 4,5 miljardia dollaria. Se on paljon, mutta analyytikkoarviot Apple Watchin myynnistä tarkoittaisivat 6 miljardin liikevaihtoa.

Ja on hyvä muistaa, että ensimmäisen sukupolven iPhone oli melkoinen raakile sekin. Siihen ei pystynyt asentamaan sovelluksia, kamera oli kehno eikä se tarjonnut edes 3G-yhteyksiä.

Onko älykelloissa järkeä? Uskon yhä, että on. Applen ajoitus saattoi olla vähän liian ahnas, mutta uskoisin silti, että lopullista menestystä ei jouduta odottamaan yhtä kauan kuin kesti Newtonista iPadiin.

Applen ajoitus on ollut pielessä ennekin, vaikka konsepti itsessään oli hyvä

Applen ajoitus on ollut pielessä ennenkin, vaikka konsepti itsessään oli hyvä

2/3 Mikä toimii ja mikä ei?

Apple Watch on epätasalaatuisin tuote, jonka olen Applelta koskaan ostanut. Muutamat asiat toimivat oikein hyvin ja jotkin rajoitteet on helppo antaa anteeksi, mutta osaa päätöksistä on mahdotonta ymmärtää.

Kaikkiaan monessa kohdassa tuntuu, että Apple on panostanut suuresti elämyksellisyyteen. Animaatiot näyttävät sulavilta ja efektit hienoilta. Samaan aikaan perinteinen käytettävyys on unohtunut.

Usein tarvittavat toiminnot on vaikea toteuttaa, hyvin harvoin tarvittavat toiminnot ovat etualalla ja käyttöliittymän logiikka on hyvin epäjohdonmukainen. Usein käytettävyyttä ei ole edes uhrattu elämyksellisyyden vuoksi. Se on uhrattu silkkojen huonojen päätösten takia.

David Pogue on kirjoittanut hyvin Apple Watching navigaatio-ongelmista ja tarjoaa niihin vaihtoehtoisen ratkaisunkin.

Tiedon vastaanottaminen toimii, noutaminen ei

Tiivistetysti Apple Watchin käytön voi jakaa kolmeen käyttötapaan: informaation noutaminen (etenkin sovellukset), informaation vastaanottaminen (ilmoitukset) ja informaation vilkaiseminen (kellotaulun tiedot, Glancet).

Näistä informaation pyytäminen toimii todella huonosti ja informaation vastaanottaminen sekä vilkaiseminen tilanteesta riippuen joten kuten tai suorastaan hyvin. Lisäksi taustalla tapahtuu informaation tallentamista, joka toimii hyvin.

Kruunu ei ole ihan niin maaginen

Apple hehkuttaa kellon markkinointimateriaaleissa kyljessä olevaan kellotyyliin kruunuksi kutsuttua rullaa. Siinä missä kelloissa kruunua käytetään kellon vetämiseen tai viisarien säätämiseen, Apple Watchissa sillä rullataan listoja. Joku voisi älähtää siirtomuotoisuudesta: on mahdollista, että ulkoisesti kellomaiselta näyttävä komponentti ei toimi optimaalisesti uudessa tarkoituksessa.

Kruunun pyöritystuntuma on miellyttävä, mutta minulle oli hämmentävä kokemus, ettei sillä voinut tehdä muuta kuin vierittää listoja. Valitakseni jotain listalta joudun kuitenkin siirtämään sormen näytölle, joten voisin saman tien vierittää näyttöä suoraan pyyhkäisemällä. Lisäksi kruunu ei kuitenkaan toimi monissa näkymissä, joten sitä ei aina muista käyttää.

Valitakseni jotain listalta joudun kuitenkin siirtämään sormen näytölle, joten voisin saman tien vierittää näyttöä suoraan pyyhkäisemällä.

Apple Watchin listoilta valitsemista hankaloittaa myös se, että lista heilahtaa helposti samalla, kun siltä yrittää valita jotakin. Android Wear on suunniteltu käytettäväksi ilman erillistä vieritysrullaa, ja siinä kokonaisuus toimii paremmin. Listaan on lisätty kevyt porrastus, jolloin valinnat napsahtavat paikoilleen, kun listan vieritysvauhti hidastuu. Näin valinnan tekeminen on helpompaa. Porrastus ei ole kuitenkaan liian aggressiivinen, joten listan nopea vieritys onnistuu silti.

Lisää sekaannusta minulle aiheutti se, että kruunu osoittaa oikealle päin (tai käsiriippumattomasti: kohti sormenpäitä). Olisin tämän vuoksi olettanut, että sen painamien tekee valinnan ja siirtää minua valikkohierarkiassa eteenpäin, oikealle.

Vaan sepä mokoma toimiikin paluunappina, eikä eteenpäin siirtymiseen ole nappia lainkaan. Tämä logiikka poikkeaa kaikista koskaan käyttämistäni urheilukelloista ja on sen vuoksi erityisen hämmentävää.

Kruunun voi kääntää ympäri

Personointimahdollisuuden tapaavat olla vähissä Applen tuotteissa, mutta kello antaa onneksi kääntää kruunun laitteen vasemmalle puolelle. Tällöin se paitsi osoittaa luontevammin taaksepäin hierarkiassa, sitä voi myös pyörittää paljon kätevämmin peukalolla niin, että etusormella voi tökkiä näyttöä.

Time Machine tulee tielle

WatchOS 2 toi mukanaan uuden Time machine -toiminnon. Se vie kruunun lähemmäksi kellojen alkuperäistä tehtävää: kun kruunua pyörittää kotinäkymässä, viisarit pyörivät. Samalla kotinäkymän komplikaatiot muuttavat arvojaan kellonajan mukaan. (Apple kutsuu kellotaulun lisäominaisuuksia mekaanisista kelloista lainatulla termillä complication, joka on jo ehditty tuomita brändäyskatastrofiksi. En usko, että he sentään suomeksi oikeasti sanovat komplikaatio.)

Nokkela toiminto, jota en ole kertaakaan käyttänyt tahallani. Sitä ei valitettavasti voi myöskään kytkeä käytöstä. Kun tämän yhdistää sisäsyrjälle käännettyyn kruunuuni, törmään useamman kerran päivässä siihen, että kelloa katsoessani en näekään aikaa, vaan aikakone on pyörähtänyt itsestään väärään asentoon, ja joudun erikseen siirtymään nykyaikaan.

Nokkela toiminto, jota en ole kertaakaan käyttänyt tahallani.

Fyysisiä painikkeita ei hyödynnetä

Apple Watchin kruunun vieressä on toinen nappi. Sitä painamalla aukeaa vähän väkinäisesti ympyrämuotoon toteutettu lista tärkeimmistä kontakteistani. Heille voi soittaa, lähettää hymiön, piirretyn kuvan tai pätkän pulssiaan.

Tämä on ihan kätevää joskus, mutta on sääli, ettei napilla voi olla eri toimintoja tilanteen mukaan. Juoksulenkillä ollessani painaisin mieluusti fyysistä nappia laittaakseni treenin tauolle tai merkitäkseni kierroksen päättyneeksi – ja vastaavasti harvemmin haluan soittaa kellekään – mutta nyt joudun tökkimään hikisillä sormilla kosketusnäyttöä.

Vastaavasti kruunun avulla säätäisi mieluusti sokkona äänenvoimakkuutta tarpeen mukaan. Vaikka painamalla kruunun pohjaan ja rullaamalla ylös tai alas. Nyt joutuu sen sijaan siirtymään kotinäytölle, pyyhkäisemään ylöspäin, jotta glancet tulevat näkyviin ja pyyhkimään tässä sitten vasemmalle tai oikealle sen mukaan, missä glancessa sattuu olemaan löytääkseen soitinta ohjaavan näkymän.

Käyttöliittymä mukautuu heikosti kontekstiin

Edellinen esimerkki kuvaa hyvin yhtä Apple Watchin käyttöliittymän peruspiirrettä: se mukautuu huonosti kontekstiin. Jos kuuntelen puhelimellani podcastia, kellon luulisi tietävän tämän ja tarjoavan soittimen hallintapainikkeita etualalla (Android Wear tekee juuri näin).

Osa rajoituksista tuntuu kuin tarkoituksellisilta fyysisen maailman rajoitteiden kopioimiselta digitaaliseen maailmaan. Kun päivälle ei ole enää kalenterimerkintöjä, kalenteri-indikaattori ei katoa pois kellotaulusta. Sen sijaan siinä lukee isolla: No upcoming events.

apple watch no events

Vaikka kalenterissa ei ole tapahtumia, kalenterikomponentti jää silti killumaan näytölle. Huomaa myös vasemmalle osoittava kruunu.

Vastaavasti hyödyllisten komplikaatioiden suunnitteleminen kellotauluun on vaikeaa, sillä ne ovat aina näkyvissä. Erilaiset Muista ottaa sateenvarjo – tai Varo karhua Haminassa -varoitukset eivät oikein toimi, sillä ne varaisivat aina paikkansa kellotaulusta, mutta näyttäisivät harvoin mitään. Olisi hyvä, jos Apple tarjoaisi näitä varten dynaamisemman järjestelmän.

Osa rajoituksista tuntuu kuin tarkoituksellisilta fyysisen maailman rajoitteiden kopioimiselta digitaaliseen maailmaan.

Kello pysyy ajassa, homma hallussa

Merkittävin älykellosta kokemani hyöty on tuntuma siitä, että kaikki on hyvin. En toimistossa ollessani halua pitää puhelimessa ääniä päällä ja jopa värinähälytys on ongelmallinen (koska iOS ei anna määrittää Älä häiritse -aikoja erikseen viikonlopulle – pitkä juttu). Puhelimeni saattaa myös lojua laukussa tai takin taskussa. Kaikesta huolimatta tiedän jatkuvasti, mitä viestejä olen saanut ja huomaan, jos joku soittaa minulle ja muistan lähteä seuraavaan tapaamiseen.

Apple Watchin suurin ongelma kellona on, että näyttö ei ole aina päällä, joten ajan vilkaisemiseksi ei riitä, että kääntää katseensa kelloa kohti. Etenkin makuuasennossa kellon katsominen tapaa vaatia ärsyttävän voimakasta ranteen heilautusta. Olen huomannut, että luovutan usein suosiolla ja nostan kellon nenääni vasten, jotta saan näytön päälle.

Olen huomannut, että luovutan usein suosiolla ja nostan kellon nenääni vasten, jotta saan näytön päälle.

On kaikesta huolimatta miellyttävää tietää, että kello on ajassa. Kun radiosta tulee aikamerkki ja sekuntiviisari näyttää tasatuntia juuri oikeassa kohdassa, kaikki on hetken hyvin. Vastaavasti en ole koskaan uskaltanut luottaa rannekellojeni päiväystietoihin, sillä ne täytyy jaksaa säätää kuntoon aina eri mittaisen kuukauden osuessa kohdalle. Apple Watchin päivyri on aina ajassa.

Akun kesto ei ole niin suuri ongelma kuin sanotaan

Ihmiset tuntuvat olettavan, että akun kesto olisi älykellon suurin ongelma, mutta moni asia vaivaa minua paljon enemmän. Apple Watchin akku kestää aktiivista käyttöä helposti päivän – se on puoli päivää enemmän kuin pari vuotta vanha puhelimeni. Jos lähden yhden yön reissulle, en aina jaksa pakata kaapelia mukaan, ja akku saattaa silti kestää paluuseen saakka (en ole raaskinut ostaa toista kaapelia, ja ärsyttää kontata pöydän alla irrottamassa ainokaista seinästä).

Jokaöinen lataus on helppo muistaa ja hoituu samalla vaivalla kuin puhelinkin. Enemmän harmittaa, että kaapeli on epästandardi ja on taas yksi lisämurhe pakkaamiseen.

Pienessä akussa on myös se hyvä puoli, että se latautuu nopeasti. Jos huomaa aamulla unohtaneensa ladata kellon, päivän voi vielä pelastaa panemalla sen lataukseen aamutoimien ajaksi. Töihin lähtiessä virtaa on sen verran, että se riittää kotiin saakka.

Kellon ja puhelimen yhteys pelaa, mutta siitä ei oteta kaikkea irti

Monella on Bluetooth-laitteista epäluotettava kuva. Yhteyden katkeilevat ja laitteita saa olla jatkuvasti parittamassa yhteen. Apple Watchin kanssa tällaisia ongelmia ei ole. Yhteys ei katkea juuri ikinä, eikä vähempää oikein voi hyväksyäkään, kun Apple kuitenkin valmistaa molemmat laitteet.

Vähän ikävältä tuntuu sen sijaan, ettei laitteiden fyysistä yhteyttä voi hyödyntää. Olisi luontevaa, että puhelimesta saisi lukituksen pois siksi aikaa, kun kello on vieressä. Tai kellon voisi laittaa värisemään, jos puhelin uhkaa unohtua kotiin.

Android Wearin avulla molemmat onnistuvat.

Rannepuheluilla on yllättäen paikkansa

Moni on tuominnut kellon avulla soitetut puhelut silkaksi myyntitempuksi. Olen itse huomannut käyttäväni niitä tietyissä tilanteissa. Jos ajan skootterilla ja päässäni on kypärä, en puhumaan pysähtyessäni jaksa riisua kypärää pois. Tällöin on kätevämpää puhua ranteeseen kuin kaivaa puhelin ja asettaa se kaiutintilaan.

Skootteroidessa kello on kätevä apu ja jopa puhelinta huomaa käyttävänsä.

Skootteroidessa kello on kätevä apu ja jopa puhelinta huomaa käyttävänsä.

Polkupyörällä rannepuhelua varten ei tarvitse edes pysähtyä kokonaan.

Vastaavasti purjeveneen peräsimessä istuessani rannepuhelin on osoittautnut käteväksi. Joskin vähänkin tuulisemmalla säällä äänenvoimakkuus loppuu kesken. Your (nautical) mileage may vary…

Eniten harmittaa, ettei kellolla aloitettua puhelua voi siirtää puhelimeen ottamatta puhelinta käteen. Minulla on usein kaupungilla kävellessäni kuulokkeet päässä, joten olisi kätevää soittaa puhelu kellosta ilman puhelimen esiin kaivamista ja puhua se kuulokkeiden kautta.

Valmiilla tekstareilla selviää varsin pitkälle

Apple Watchin avulla voi lähettää suosikkikontakteilleen valmiiksi kirjoitettuja tekstareita ja hymiöitä varsin kätevästi. Tämä on yllättävän hyödyllistä. Kun kiiruhtaa tapaamiseen, on helppoa lähettää ranteesta valmiiksi kirjoitettu viesti, että on perillä 3 minuutin kuluttua. Viestejä kannattaa tietty tallentaa minuutin välein.

Myös emojit voivat olla yllättävän ilmaisuvoimaisia. Itse en vanhana jääränä osaa niitä aina hyödyntyää, mutta on kaikkiaan kiinnostavaa, kuinka Apple Watch julkaistiin sopivasti kesken emojien esiinmarssin.

Kello on opettanut käyttämään Siriä

En ole koskaan oppinut käyttämään Siriä puhelimellani, mutta kellon avulla se tuntuu luontevammalta. Yleisin käyttämäni komento on herätyskellon asettaminen iltapäivätorkuille asettuessani. Siri on vain sikäli tyhmä, että se tallentaa jokaisen lisätyn herätyksen kellosovelluksen listaan. (Android Wearin OK Googlessa ei tätä ongelmaa ole.)

Valitettavasti Siri tuntuu välillä ikävän rajoittuneelta. Jos sitä pyytää kytkemän kellosta äänet pois päältä, se kertoo, mistä päin valikkoa toiminto löytyy, mutta ei suostu tekemään sitä.

Navigointi on kätevää, mutta kohteen määritys hankalaa

Käännös käännökseltä opastava navigaattori on suosikkitoimintojani skotterilla tai polkupyörällä ajaessani tai vieraassa kaupungissa kävellessäni. Erityisen mukavaa on, että näytöllä näkyy jatkuvasti myös ennakoitu saapumisaika.

Navigoinnin ainoa ongelma on, että kohteen määrittäminen kellon avulla on vaikeaa, sillä osoite pitää kertoa puhumalla ja kelloa on vaikea saada ymmärtämään suomalaisia katuja. Puhelimen kaivaminen osoitteen kertomiseksi on vähän kankeaa.

Navigointi toimii hyvin kunhan määränpään saa määritettyä.

Navigointi toimii hyvin kunhan määränpään saa määritettyä.

Toinen rajoite on, että navigointi toimii vain Applen karttojen kanssa, ja olen tottunut luottamaan Googleen enemmän.

Käännös käännökseltä opastava navigaattori on suosikkitoimintojani

 Värinä on hieno, mutta vaisu

Apple Watchin värinäpalalute ei ole mikä tahansa vibra. Taptic engineksi kutsuttu mekanismi osaa tuottaa hienovaraista liikettä, joka tuntuu samalta kuin jos joku napauttaisi kevyesti rannetta sormenpäillä. Mikä parasta, tämä tapahtuu lähes äänettömästi, joten tieto tulevista viesteistä ei kiusaa muita tilanteessa läsnäolevia.

Ero Huawei Watchin perinteiseen värinään on melkoinen. Kun puhelin soi, siihen on pakko reagoida tavalla tai toisella, sillä värinää ei voi olla kuulematta.

Apple Watchin värinän suurin ongelma on sen vaisuus. Vaikka olen säätänyt sen voimakkaimmalle tasolle, en silti aina huomaa kaikkia puheluita, jos rannekkeeni on vähänkin löysemmällä.

Navigaatiotoimintoa käytettäessä värinäkaava vaihtuu sen mukaan, pitäisikö kääntyä vasemmalle vai oikealle, mutta en ole oppinut muistamaan, mikä tarkoittaa mitäkin.

Ilmoitukset toimivat hyvin, mutta…

Push-viestien vastaanottaminen on kenties älykellon tärkein älytoiminto. Tarve kaivaa puhelinta esiin vähenee, kun rannetta vilkuilemalla pysyy ajan tasalla asioista.

Pääpiirteissään Apple Watch toimii tässä suhteessa hyvin. Ilmoituksen saapuessa tuleva värähdys on miellyttävä. Kun kellon nostaa ylös, näyttö syttyy ja esiin animoituu hälyttävän sovelluksen kuvake. Hetken kuluttua se animoituu pienemmäksi ja esiin liukuu itse viesti.

Tämä toimii sen verran hyvin, että Google ilmoitti juuri Android Wearin seuraavan version siirtyvän samaan suuntaan.

Jos viestin jättää lukematta, sen löytää myöhemmin pyyhkäisemällä kellotaulun ylälaidasta aukeavasta ilmoitushistoriasta. Oletusarvoisesti kellotaulussa näkyy punainen piste tiedottamassa lukemattomista viesteistä, mutta inbox-kammoa potevat voivat kytkeä sen pois syyllistämästä.

Fiksut ja hyödylliset ilmoitukset ovat fiksuja ja hyödyllisiä myös kellossa:

Taksi on tulossa.

Taksi on tulossa.

Ruoka on valmista.

Ruoka on valmista.

Olisi syytä lähteä bussille

Olisi syytä lähteä bussille

90-luku kutsuu

90-luku kutsuu

Tähän saakka kaikki kuulostaa vielä hyvältä, mutta Apple Watchin tavassa käsitellä ilmoituksia on kolme huutavaa puutetta.

Ilmoituspuute 1: Viestissä näkyy vain alku

Applen push-viestin pituus on rajoitettu, minkä vuoksi kellossa viesteistä näkyy vain alku. Tekstiviestit on mahdollista lukea kokokaan, sillä Apple Watch tarjoaa näihin oman sovelluksensa. Vastaavasti Facebook Messenger -viestit pääsee lukemaan kokonaan, kunhan ensin asentaa oman sovelluksen tätä varten.

Käyttäjien kannalta on sääli, että he joutuvat erikseen asentamaan sovelluksia tehdäkseen tällaisia perusjuttuja ja julkaisijoiden kannalta on vielä suurempi sääli, että tätä varten joudutaan käyttämään voimavaroja ohjelmistokehitykseen. (Toim. huom. työnantajani myy näitä sovelluksia kyllä mieluusti.)

Ilmoituspuute 2: Viesteille ei voi tehdä mitään ilman sovellusta

Vain toteuttamalla erillisen Apple Watch -version sovelluksesta on mahdollista tarjota toimintoja, kuten Vastaa tai Muistuta vai Vaimenna tämän sovelluksen ilmoitukset tunniksi.

On kätevää

On kätevää pystyä reagoimaan ilmoituksiin suoraan. Useimmiten tämä ei ole mahdollista, sillä tätä varten täytyy toteuttaa oma kellosovellus.

Tämä tekee turhat push-viestit vieläkin turhemmiksi. Aina välillä saa viestin, että kaksi Twitter-käyttäjää keskustelee aiheesta #muuten – ja minun tehtäväkseni jää painaa OK. Vastaavasti klikkiotsikot muuttuvat vielä tavallistakin raivostuttavammiksi, kun klikkaaminen ei ole edes mahdollista.

Nyt kiinnostaa

Nyt kiinnostaa

Kuva olisi kiva.

Kuva olisi kiva.

Ilmoituspuute 3: Kellon ja puhelimen ilmoituksia ei ole mahdollista eriyttää toisistaan

Apple mainostaa näkyvästi, että kello on heidän kaikkien aikojen henkilökohtaisin laitteensa. Samalla tavalla kuin tekstari tuntuu intiimimmältä kuin sähköposti, kellon haluaa rauhoittaa vain kaikkein tärkeimmille viesteille. Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä, ettei Apple mahdollista tällaista hallintaa kuin omille sovelluksilleen.

Ainoa vaihtoehto on peilata ilmoitusasetukset puhelimen ja kellon välillä

Ainoa vaihtoehto on peilata ilmoitusasetukset puhelimen ja kellon välillä

Applen omissa sovelluksissa on mahdollista säätää kelloon omat ilmoitussäännöt

Applen omissa sovelluksissa on mahdollista säätää kelloon omat ilmoitussäännöt

Kolmansien osapuolten sovellusten kohdalla ainoa valinta on joko olla lähettämättä ilmoituksia kelloon tai lähettää kaikki. Toisin kuin ylempiin rajoitteisiin, tähän ei auta edes oman kellosovelluksen kehittäminen.

Sovellukset ovat ajanhukkaa

Enpä tuhlaa tähän enempää aikaa. Sovelluksiin liittyy seuraavia hankaluuksia:

  • Niiden asentaminen käy hankalasti erillisen Apple Watch -sovelluksen kautta
  • Niiden käynnistäminen käy nätin, mutta vaikeakäyttöisen sovellusruudukon avulla
  • Sovellukset käynnistyvät oikeasti noin 50% kerroista. Aivan liian usein yli kymmenen sekunnin odotus palkitaan virheilmoituksellea. Olisi mukavaa, jos odottelun ajaksi kätensä voisi edes laskea suoraksi ja kello ilmoittaisi värähdyksellä, kun on jotain katsottavaa.
  • Sovellusten kehittäminen on rajoitettua ja vaikeaa. Lisäks simulaattorin käyttö on sen verran kankeaa, että moni sovellus on testattu puutteellisesti. Kaikkiaan puhuttiin, että WatchOS 2 toisi merkittävän parannuksen tilanteeseen, kun sovellukset voivat pyöriä suoraan kellolla sen sijaan, että kellolla vain näytettäisiin puhelimella toimivan sovelluksen sisältöä, mutta käytännössä kokemus on yhä kurja.
Sovellusruudukon voi kyllä loitontaa todella pieneksi mutta ei lähentää niin suureksi, että kuvakkeita olisi mukava painaa

Sovellusruudukon voi kyllä loitontaa todella pieneksi mutta ei lähentää niin suureksi, että kuvakkeita olisi mukava painaa

Upsista keikkaa

Upsista keikkaa

Latausanimaatiot pyörivät sulavasti. Välillä ne eivät pääty milloinkaan.

Latausanimaatiot pyörivät sulavasti. Välillä ne eivät vain pääty milloinkaan.

On vaikea välttyä ajatukselta, että Applen olisi kuulunut jättää kolmansien osapuolten sovelluksen kokonaan pois Apple Watcin ensimmäistä versiosta. Ihan kuin aikoinaan ensimmäisen iPhonen kanssa.

Ainoa tapa, jolla sovellukset tuovat kiistatta arvoa on, että niiden avulla voi rakentaa järkevästi toimivia ilmoituksia, kuten yllä kerrottiin. Varauksin sovelluksia voi suositella myös omien kellotaulukomplikaatioiden ja glance-näkymien vuoksi.

Tyytymättömyys tulee hyvin esille Wristlyn tutkimuksessa. Mitä teknisesti edistyneempi käyttäjä on kyseessä, sitä tyytymättömämpi hän on Apple Watchiin.

Teknisesti edistyneimmät käyttäjät ovat tyytymättömimpiä Apple Watchiin

Teknisesti edistyneimmät käyttäjät ovat tyytymättömimpiä Apple Watchiin

Kellotaulun muokkaus jää puolitiehen

Apple Watchin kellotaulua voi muokata mieleisekseen monin tavoin, mutta valitettavasti toteutus ei ole kovin modulaarinen. Käyttäjä saa valita erilaisista digitaalisista ja analogisista tyylipohjista, joissa vaihtelevat parametrit ovat tarkemmin säädettävissä. Minulle sattui käymään niin, että  WatchOS 2 -päivitys rikkoi suosikkikellotauluni käyttökelvottomaksi.

Apple on päättänyt, että jos haluan kellotauluun tuntierottimet, haluan myös värikkään aktiivisuusindikaattorin. Lisäksi haluan, että muiden komplikaatioiden väri on aina oranssi, vaikka viisarin väriksi olisi säädetty punainen.

Apple on päättänyt WatchOS 2:ssa, että jos haluan kellotauluun tuntierottimet, haluan myös värikkään aktiivisuusindikaattorin. Lisäksi haluan, että muiden komplikaatioiden väri on aina oranssi, vaikka viisarin väriksi olisi säädetty punainen.

Haluan itse käyttää analogista kellotaulua, jossa on riittävän näkyvät tuntierottimet, sillä muuten en saa kellonajasta selvää kirkkaassa ympäristössä. Lisäksi haluan seurata päivittäisi aktiivisuutta, säätilaa ja kalenterimerkintöjä niin, että näiden symbolit istuvat harmonisesti kellotaulun väreihin.

Valitettavasti WatchOS 2:n myötä Apple muutti komplikaatiot värikkäiksi ja vieläpä niin, että värit eivät seuraa kellotaulun väriasetuksia. Lopputuloksena on kaamea sekasotku. Valkoiset komplikaatiokuvakkeet ovat yhä saatavilla, mutta silloin joudun siirtymään Simple-kellotauluun, johon ei taas saa riittävän erottuvia tuntiosoittimia eikä kalenterimerkinnän nimeä .

Vastaavasti olen välilä purjehdustilanteissa kaivannutdigitaalista kelloa, josta näkisi myös sekunnit. Apple tarjoaa monenlaista animoitua taustavalokuvaa kellotauluille, mutta tällaista eksoottista yhdistelmää ei ole saatavilla.

Rannekkeiden personointi käy kätevästi

Apple Watchin Sport-mallin halpaa vaikutelmaa voi häivyttää hankkimalla siihen hienomman rannekkeen. Pysyin kaukana Applen satojen eurojen rannekkeista ja hankin muutaman kympin tarvikeosia Amazonista ja Deal Extremestä.

Rannekkeiden vaihtaminen käy todella kätevästi kellon pikalukon avulla, mutta rannekkeita ostaessaan kannattaa huomata, että kaikkiin rannekkeisiin ei aina tule mukana kiinnityskappaleita, vaan ne joutuu ostamaan erikseen. Ikävä yksityiskohta on sekin, että kiiltävät kiinnityskappaleet istuvat paremmin kiiltävän teräskelloon. Alumiiniin sävytettyjä mattaosia en ole löytänyt.

Joitain hyväksi havaittuja yhdistelmiä vaalean alumiinisen Sport-malin kanssa:

Musta ranneke on varma valinta. Kaupat ovat täynnä yksinkertaisia malleja, eikä tämän kanssa voi mennä vikaan.

Musta ranneke toimii hyvin alumiinisen kellon kanssa

Musta ranneke on turvallinen valinta alumiinisen kellon kanssa. (Kuvassa näkyvä vihreä symboli on lukko. Oletuksena kello lukittuu, kun sen irrottaa ranteesta. Jouduin kytkemään ominaisuuden pois päältä, sillä ranteessa hölskyessään kello lukittui yhtenään itsestään ja sitä oli rasittavaa olla aukomassa pin-koodilla.)

Ruskea ranneke on hankalampi juttu. Voi olla, että tummempi alumiinimalli toimisi paremmin, mutta päätin itsepintaisesti, että myös vaalea metalli on käyttökelpoinen ruskean kanssa. Minulle kävi vieläpä niin, että ostamani ruskea ranneke näytti luonnossa eri väriseltä kuin kuvissa, joten päädyin värjäämään sen vähän punertavammaksi kenkälankilla.

Rannekkeen väri ei miellyttänyt, joten sävytin sitä kenkälankilla

Rannekkeen väri ei miellyttänyt, joten sävytin sitä kenkälankilla

Päätin sitkäesti, että ruskea toimii vaalean alumiinin kanssa. Onneksi näyttöä voi vähän sävyttää samaan suuntaan.

Päätin sitkeästi, että ruskea toimii vaalean alumiinin kanssa. Onneksi näyttöä voi vähän sävyttää samaan suuntaan.

Metallinen milanolainen ranneke. Tämä innosti minua eniten Applen alkuperäisessä esittelytilaisuudessa, ja ilokseni huomasin, että kauppoihin tuli edullisia ja laadukkaita versioita tästäkin. Rannekkeen tuntuma on hassu, sillä ohut metalliverkko on hyvin hengittävä. Magneettilukko löystyy pitkin päivää, mutta hyvänä puolena sitä voi kätevästi säätää portaattomasti.

Tyylipuhdas "2015-vuoden douchebag" -hetki: odottelin viime kesänä vasta-avatun Hernesaarenrannan sedulan terassilla Aperol Spritz -kädessäni, että saisin Apple-kellooni viestin siitä, että Wolt-tilaukseni on valmis ja voin kävellä Street Gastron jonon ohi hakemaan leipäni.

Vuoden 2015 tyylipuhtain douchebag-hetki: odottelin vasta-avatun Hernesaarenrannan sedulan terassilla Aperol spritz -juoma kädessäni, että saisin Apple-kellooni viestin siitä, että Wolt-tilaukseni on valmis ja voin kävellä Street Gastron jonon ohi hakemaan leipäni.

Metallinen ketjuranneke. Tällaisen hankin sokkona Deal Extremestä, ja hyvin toimi. Teräksinen ranneke tuo samalla kevyeen kelloon vähän tervetullutta lisäpainoa.

Aktiivisuuden seuranta toimii hyvin

Apple Watch on paras käyttämäni aktiivisuusranneke. Olen aikoinani käyttänyt puolisen vuotta Polar Looppia. Lisäksi käytän juostessa Polarin M400-kelloa, joka sekin toimii aktiivisuusrannekkeena, mutta Apple Watch toimii nähdäkseni tässä tarkoituksessa paremmin.

  • Se näyttää riittävän hyvältä, että sitä viitsii pitää kädessään
  • Se osaa väristä ja kiinnittää näin huomiota esimerkiksi liian pitkiin istumisaikoihin. (Tämä on suurin puute 1. sukupolven Loopissa ja M400:ssa)
  • Ennen kaikkea, Apple Watchin pelillistämislogiikka arkiaktiivisuudelle on selkeä ja toimii minusta kivemmin kuin Polarin logiikka.

Apple Watchin aktiivisuus koostuu kolmesta komponentista: seisotuista tunneista, aktiivisesta ajasta sekä energiankulutuksesta.

Apple Watch on paras käyttämäni aktiivisuusranneke.

Etenkin pidän tavasta, jolla kello vahtii, että käyttäjä nousee seisomaan kerran tunnissa riittävän pitkäksi ajaksi ja antaa palkinnon siitä, että tunti on saatu suoritettua. Polarin tapa antaa virheilmoitus epäonnistuneista tunneista on sikäli inhottavampi, että jos tunti jää väliin, varoitusta ei saa pois, vaikka jumppaisi kuinka.

Voi tietty olla, että Polarin tulkinta on fysiologisesti viisaampi, mutta se aiheuttaa helpommin ikävän hiertävän tunteen. Apple Watchin seisontaseurannan suurin ikävyys on se, että tarkastelujakso alkaa aina vuorokauden vaihteesta. Näin jos nukkuu viikonloppuna yli puolen päivän, ei välttämättä enää saa 12 seisottua tuntia aikaan, vaikka miten yrittäisi.

Aktiivisuuskertymä on selkeä ja kannustaa täyttämään palkit

Aktiivisuuskertymä on selkeä ja kannustaa täyttämään palkit

Aktiivisuus- ja energiankulutustavoitteet kasvavat itsestään taustalla, ja laite pitää kirjaa yhtäjaksoisista suoritusputkista ja palkitsee käyttäjän mitalein. En ole jaksanut perehtyä tähän sen syvemmin, mutta satunnainen palkinto toki ilahduttaa.

En suosittelisi urheilukelloksi

Apple Watchia kaupataan myös urheilukelloksi. Tätä varten kellon pohjassa on optinen sykeanturi, joka on vieläpä varsin tarkka. Olen verrannut lukemia Polarin sykeanturin antamiin lukuihin, ja syke tapaa olla korkeintaa muutaman lyönnin päässä verrokista. Vastaavasti luin jostain tutkimuksesta, että samainen Polarin sensori oli tarkin verrattaessa ammattimaisempiin tarkkuusinstrumentteihin, joten lukemaa voi pitää luotettavana.

Omassa käytössäni ongelmaksi muodostuu, että hikoilun myötä tarkkuus katoaa. Ranteeni ovat varsin karvaiset, ja se voi olla syynä tähän, mutta heti kun ehdin liikkua hien pintaan, sykearvoni putoavat puoleen todellisesta eivätkä koskaan palaa takaisin.

Apple Watchin urheilusovellus on mukavasti suunniteltu ja käyttää Applelle vähän epätyypilliseen tapaan nokkelasti näkymän sisäisiä transitioita. Ongelmaksi jää enemmän rautapuoli. Kosketusnäyttöä on ikävä tökkiä hikisin sormin dedikoidun urheilukellon tukeviin nappeihin verrattuna. Lisäksi puuttuva GPS tarkoittaa, että puhelin on otettava mukaan, jos haluaa reittinsä talteen.

Valitettavasti WatchOS on myös sikäli rajoittunut, että jos sovellus haluaa mitata sykettä kellon sensorilla, se ei voi käyttää puhelimen GPS-dataa ja päinvastoin (näin olen tulkinnut, voin olla väärässä). Applen oma sovellus on siis teknisesti etulyöntiasemassa kolmansien osapuolten sovelluksiin verrattuna, mutta vastaavasti ominaisuuksiltaan rajoittunut verrattuna reilun sadan euron juoksukelloihin.

Muiden aktiivisuusrannekkeiden tapaan Polarin laitteet osaavat tarjota automaattisesti yksinkertaisen unianalyysin. Apple Watch ei tarjoa mitää tämän tapaista. Kenties tarkoitus on ladata akkua yöllä.

Päivitys: asioista perillä oleva Rainer Tenhunen tarkensi hieman:

 

Kokevatko urheilukellot e-kirjanlukijoiden kohtalon?

Kaiken synkistelyn jälkeen uskon, että Apple Watch tarjoaa kovan vastuksen urheilukelloille. Omassa käytössäni olen huomannut, että Apple Wachin keräämää aktiivisuusdataa tulee helposti seurattua arjessa ja siksi haluaa, että erityiset liikuntakerrat eivät jää keräämättä talteen. Muutenhan treeni menee ihan hukkaan.

Pahimmillaan olen lähtenyt lenkille kahden kellon kanssa, jotta saan Polarilta luotettavan syketiedon ja Apple Watchin avulla aktiivisuuteni talteen. Polar voisi halutessaan lisätä tuen Applen aktiivisuuskertymille ja lisätä kertyneen aktiivisuuden Apple Watchin rinkuloihin.

En osaa sanoa varmaksi, miksi he eivät tee tätä. Voi olla, että he eivät ole ajatelleet asiaa tai ovat kokeneen toteutuksen turhan monimutkaiseksi hyötyyn nähden. Tai sitten se ei sovi heidän strategiaansa, vaan he toivovat, että käyttäjät keräisivät kaiken datansa heidän palveluihinsa.

Omassa käytössäni olen huomannut, etten enää jaksa käyttää urheilukelloa kuntosalilla, jossa käytin sitä enemmänkin aktiivisusupisteiden keräämiseen. Apple Watch saa riittää. Käytän urheilukelloa vain silloin kun oikeasti haluan seurata sykettäni.

Elleivät urheilukellovalmistajat ole tarkkoina, sporttikelloille voi käydä kuin e-kirjan lukijoille: e-ink-laitteet ovat edelleen yleiskäyttöisiä tabletteja parempia kirjan lukemiseen, mutta tabletit tekevät kaiken muun niin paljon mukavammin, että vain tosi harrastaja käyttää erillistä lukulaitetta.

Urheilukellovalmistajat ovat jo siirtyneet älykellosuuntaan lisäämällä tukea puhelimen notifikaatioille, mutta toiminnallisuus on vielä kovin rajalista. En olisi yhtään yllättynyt, vaikka pian nähtäisiin Android Wear -pohjaisia puhtaita urheilukellojakin.

 

Kokevatko urheilukellot dedikoitujen lukijalaitteiden kohtalon?

Kokevatko urheilukellot dedikoitujen lukijalaitteiden kohtalon?

 

Lentokenttä on älykellon luontevin elinympäristö

Älykello on omimmillaan tarjotessaan relevanttia tietoa juuri silloin, kun käyttäjä sitä kaipaa. Tämä on vaikea ongelma, joka helpottuu silloin, kun käyttäjä  on osana ennalta määriteltyä prosessia. Ei siis ihme, että lentokenttäympäristössä älykello pääsee oikeuksiinsa.

Niin lentokentillä kuin lentoyhtiöillä on sovelluksia, jotka kertovat vaihe kerrallaan, mitä käyttäjän tulee tehdä seuraavaksi. Sovelluksiin liittyy vielä alkukankeutta – Finnairkin toivotti minua sitkeästi tervetulleeksi Ouluun, vaikka olin ollut Helsingissä jo monta viikkoa – mutta ne antavat lupauksen tulevaisuudesta. Tällaista älykellon käyttö on jatkossa, kun sensorit lisääntyvät ja taustajärjestelmät muuttuvat älykkäämmiksi ja osaavat arvata, mitä kulloinkin haluan tietää.

Finavian sovellus oli yksi ensimmäisiä suomalaisia Apple Watch -sovelluksia

Finavian sovellus oli yksi ensimmäisiä suomalaisia Apple Watch -sovelluksia

KLM näyttää matkan kätevällä aikajanalla. Kruunukin toimii.

KLM näyttää matkan kätevällä aikajanalla. Kruunukin toimii.

 

Lentokenttä antaa osviittaa, millaista älykellon käyttö on jatkossa kaikkialla, kun sensorit lisääntyvät ja taustajärjestelmät muuttuvat älykkäämmiksi ja osaavat arvata, mitä kulloinkin haluan tietää.

 

Walletin avulla läpi porteista

Myös Applen Wallet-toiminto on kätevä lentokentällä (entinen Passbook). Vanha maksiimi sanoo, että älä näytä QR-koodia paperilta, jos voit näyttää sen kännykästä äläkä näytä sitä kännykästä, jos voit näyttää sen kellosta.

Todellisuudessa Applen toteutuksessa on vielä parantamisen varaa. Siinä missä kunnolla integroitu Wallet-toteutus toimii niin, että lippu näkyy oikeaan kellonaikaan suoraan puhelimen lukitusnäytöllä, kellon kanssa sen saa kaivaa käsin esiin. Matkalla on monta pientä tökättävää kohdetta, ja todennäisyys avata vahingossa väärä lippu on suuri.  Jos samalla yrittää käyttää myös lentokentän tai -yhtiön omaa sovellusta, homma menee vaikeaksi.

Lisäksi kokonaisuuteen liittyy laitteisto-ongelma. Lentokentät ovat juuri uusineet skannerinsa sellaisiksi, että ne osaavat lukea lukea QR-koodeja paperin lisäksi puhelinten näytöltä. Seuraavaksi lukijat pitää uudistaa niin, että ranteen mahtuu työntämään lukijan alle. Nykyään useimmat lukijat on mitoitettu paperille tai puhelimelle, ja kellon joutuu riisumaan hankalasti kädestään.

Kellon työntäminen skanneriin saa koehenkilömme selän kyttyrälle. Henkilökuntaakin vähän huvittaa.

Kellon työntäminen skanneriin saa koehenkilömme selän kyttyrälle. Henkilökuntaakin vähän huvittaa.

Yksi yksityiskohta on sentään huomioitu. Jos lukija on mallia, johon koodi näytetään ruutu alaspäin, Apple Watch osaa olla sammuttamatta näyttöä, kun esillä on QR-koodi. Tavallisessa tilanteessa näyttö sammuisi tässä tilanteessa. Tietyt asiat on mietitty loppuun saakka.

3/3 Kuinka Apple Watch kannattaisi huomioida tänään?

Keskity fiksuihin ilmoituksiin

Jos käytät jo sovelluksessasi push-viestejä tai paikallisia ilmoituksia, tarkista että ne toimivat fiksusti myös kellossa. Jos käyttötarkoitukseesi istuu luontevasti interaktiivinen push-viesti, toteuta sellainen, mutta huomaa, että tarvitset tätä varten oman kellosovelluksen.

Hyödynnä ilmoituksia fiksusti

Hyödynnä ilmoituksia fiksusti

 

Mahdollista koko sisällön lukeminen suoraan ilmoituksesta

Jos olet tehnyt vaikka uutissovelluksen, tee sen lähettämistä ilmoituksista mahdollisimman hyödyllisiä käyttäjälle antamalla tämän lukea koko viestin sisältö suoraan ilmoituksessta. Se on paljon todennäköisempi käyttötapaus kuin että käyttäjä ikinä etsisi sovellustasi sovellusruudukosta ja käynnistäisi sitä tätä kautta.

Mahdollista koko viestin lukeminen suoraan ilmoituksesta

Mahdollista koko viestin lukeminen suoraan ilmoituksesta. (Ei, en väärentänyt viestiä. Christian oli oikeasti tuota mieltä.)

 

Ota käyttöön Wallet-integraatio

Walletin hyödyntäminen on siitä kätevää, että sitä varten ei tarvitse tehdä mitään kellospesifiä. Tämä voi olla hyödyllistä, vaikka et sattuisi olemaan lentoyhtiö. Tukholmassa oli tyydyttävää nousta lentokenttäbussiin ja näyttää lippuja suoraan kellosta. Airbnb tallentaa vastaavasti kohteen tiedot Wallettiin, jolloin tiedot ovat tallessa ilman verkkoyhteyttäkin.

Wallet-tuen saa kaupan päälle kelloon

Wallet-tuen saa kaupan päälle kelloon. Lentoyhtiöiden lisäksi esimerkiksi Airbnb hyödyntää ominaisuutta.

Integroidu Applen aktiivisuustoimintoon

Jos toimit urheilu- ja hyvinvointipuolella ja strategiasi suinkin sallii, tee käyttäjällesi palvelus ja anna hänen kerryttää myös Apple-aktiivisuuttaan sinun tuotteesi kautta. Vastaavasti, ota kellon keräämä aktiivisuusdata talteen omaan palveluusi, niin käyttäjä saa itse päättää, missä roolissa haluaa mitäkin palvelua käyttää.

Harkitse Glancejen hyödyntämistä

Glancet ovat vilkaistavia koko ruudun informaatioelementtejä, jotka ilmestyvät näkyviin, kun kelloruudussa pyyhkäisee näytön alalaidasta (vähän pöhkösti ne toimivat vain tässä näkymässä). Niiden hyödyntäminen vaatii oman sovelluksen toteuttamista, mutta ne saattavat olla tilanteessa riippuen hyödyllinen ratkaisu varsinaisen sovelluksen sijaan.

Glancen painaminen avaa siihen liittyvän sovelluksen. Näin glance toimii samalla kätevänä oikotienä, jota käyttämällä välttyy taistelulta sovellusruudun kanssa.

Itse olen kokenut Swarmin glancen jokseenkin hyödylliseksi kirjautuakseni eri paikkoihin. Jos nyt ylipäänsä näkee moisessa mitään järkeä. Lisäksi soittimen kauko-ohjausnappeja käytän jatkuvasti. Useimmat muut glancet ovat jäänet alkuinnostuksen jälkeen ilman käyttöä.

Glancet voivat olla käteviä

Glancet voivat olla käteviä


Matias Pietilä on käytettävyysasiantuntija, joka harrastaa maailman ongelmien havainnointia. Työkseen hän ratkoo niitä Qvikissä

Mainokset

Käyttöliittymä ei katoa minnekään, vaikka botit veisivät potin

Minä olin vieraana Vikasietotila-podcastissa keskustelemassa aiheesta ”No UI”. Tätä kirjoittaessani en oikein enää muista, mitä tulin sanoneeksi – enkä tiedä, mikä kaikki päätyi lopulliseen lähetykseen. Sen tiedän varmaksi, että kaikkia mielessä olleita asioita en muistanut sanoa, joten tässä niistä tärkeimmät.

Mitä ”No UI” tarkoittaa?

UI tarkoittaa käyttöliittymää, No UI sen puutetta. Lähes poikkeuksetta kyseessä on kuitenkin ennemmin No GUI, eli palvelu, jota käytetään ilman tyypillistä graafista käyttöliittymää.

Onko No UI siis sama asia kuin chat-pohjainen käyttöliittymä?

Ei varsinaisesti. Vuosien varrella No UI:lla on viitattu vähän eri asioihin. Kun lyhenne ilmestyi käyttöön muutamia vuosia sitten, sillä viitattiin yleisesti niin sanottuihin näkymättömiin käyttöliittymiiin. Asioihin, jotka tapahtuvat reaalimaailman vuorovaikutusten pohjalta ilman erillisiä digitaalisia näyttöjä. Oppiva Nest-termostaatti on usein mainittu esimerkki tästä – vaikka siinäkin on kyllä oma graafinen käyttöliittymänsä.

Nest-termostaatti. En tiedä, kuinka se toimii, mutta tekisipä mieli päästä pyörittämään sitä.

Nest-termostaatti. En tiedä, kuinka se toimii, mutta tekisipä mieli päästä pyörittämään sitä.

Tämä tulkinta on jatkumoa jo 80-luvun lopulla keksitylle ubiubiquitous computing -käsitteelle. Samaa ajatusta käsitteli myös Donald Norman 90-luvun suosikkikirjassani Invisible Computer. Cooper.comin artikkeli vuodelta 2012 kuvaa hyvin käsitteen tätä puolta.

Sittemmin No UI -käsitettä on yhdistetty spesifisti mobiilisovelluksiin, joiden pääasiallinen käyttötapa on lukitusnäkymän ilmoitusten seuraaminen. Sovellusta itseään ei välttämättä ole tarvetta juurikaan avata, vaan käyttäjä pysyy tilanteen tasalla seuraamalla ilmoituksia.

Itse törmäsin tähän ilmiöön vähän vahingossa aikoinaan Uutisvahtia suunnitellessamme. Viime aikoina on ilmestynyt useampia sovelluksia, joissa notifikaatioiden seuraaminen on niiden pääasiallinen käyttötapa. Facebook Notify on tunnettu esimerkki tästä.

Tällä hetkellä hallitseva merkitys No UI -käsitteelle tuntuu olevan palveluiden chat-pohjaisuus. Senkin voi jakaa kahtia. Ensimmäinen ryhmä ovat sovellukset, jotka näyttävät käyttöliittymänsä puolesta viestintäsovelluksilta, mutta kyse on vain metaforasta. Esimerkiksi kohuttu Quartz-uutispalvelu ei ole varsinainen keskustelusovellus, vaan käyttäjän tehtäväksi jää painaa jompaa kumpaa tarjolla olevaa repliikkiä, johon sovellus sitten vastaa kuin kyseessä olisi keskustelu.

Toinen ryhmä ovat oikeasti keskusteluun perustuvat botit. Tällä puolella toimii lukuisia startuppeja, minkä lisäksi niin Slackistä kuin Facebookin Messengeristä on povattu merkittävää ekosysteemiä bottipohjaisille palveluille.

Chatiltä näyttävä käyttöliittymä, mitä järkeä siinä on?

Riippuu tilanteesta, ei välttämättä mitään. Yksi viime vuosina paljon hehkutusta saanut chat-pohjainen käyttöliittymä on Slack-viestipalvelun käyttöönottoprosessi. Siinä Slackin botti kysyy käyttäjältä perustiedot ja laittaa asetukset kuntoon. Tämä toimii mukavasti.

Autuaaksi tekevä ratkaisu tämä ei kuitenkaan ole. Pahimmillaan tässä sorrutaan samaan kuin skeuomorfismin eli siirtomuotoisuuden kanssa joitakin vuosia sitten: tungetaan käyttöliittymä väkisin sellaiseen muottiin, johon se ei luontaisesti sovi.

Quartz welcome

Quartz-sovellus ottaa mukavasti vastaan

Quartz-uutistenlukijan käyttöönottoprosessi on hurmastuttava. Tuntuu, että juttukaverina olisi virtuaaliavustaja, joka kertoo kädestä pitäen, kuinka sovellus toimii. Siihen magiikka loppuukin. Sovelluksen käyttö tuntuu teennäiseltä: sillä saa vain yhden uutisotsikon kerrallaan, minkä jälkeen keskusteluksi jää, että joko pyytää aiheesta lisätietoja tai toivoo uutta uutista.

Quartz dialog

Keskustelullisuus jää kovin teennäiseksi

Lopulta jää vähän epäselväksi sekin, kenen kanssa keskustelua edes käydään.

Entä Nyt-liitteen sovellus, meneekö se samaan kategoriaan?

Helsingin Sanomien Nyt-liite julkaisi syksyllä sovelluksen, jossa julkaistaan koosteita verkkosivun suosituimmasta sisällöstä chat-tyylisessä käyttöliittymässä. Tässä oli pohjalla Nytin kokeilu Whatsappissa, jossa se jakoi juttujaan samaan tapaan. Sovellus poikkeaa Quartzista siinä, ettei sovellusta itseään käytetä chättäämällä – leikisti tai oikeasti – vaan keskustelutoiminnolla saa yhteyden toimitukseen.

Nyt chat

Nyt-liitteen sovelluksella voi kirjoittaa viestejä toimitukselle. Kuvan tilanne on lavastettu.

En ole itse vielä keksinyt, miksi kirjoittaisin heille, mutta minä nyt olen sikäli reliikki, että tykkäsin lukea Nytin kommenttejakin.

Kai tässä on silti taustalla muutakin kuin uutuudenviehätystä?

Yksi mahdollinen syy chat-pohjaiselle käyttöliittymälle on sitouttamisen kasvattaminen. Kun vuorovaikutus tuntuu keskustelulta, siihen syventyy tarkemmin ja sovelluksen kanssa viettää pidemmän tovin kuin perinteistä listaa puolihuolimattomasti selaamalla.

Myös mainoksia on luontevaa upottaa keskustelun lomaan aikajanalle, kuten Quartz taitavasti tekeekin.

Sinulla on varmasti jotain tutkimustietoa tästä?

Ei, pelkkää mutua.

Toimiiko leikki-chat-metafora sitten ikinä?

Lark-nimisen kuntovalmentajan kanssa vuorovaikutus tuntuu jo paljon luontevammalta kuin Quartz-sovelluksessa. Lark seuraa käyttäjän aktiivisuutta ja unta puhelimen sensoreiden avulla ja antaa mahdollisuuden syöttää ravintotietoja. Näiden pohjalta se antaa palautetta ja neuvoo käyttäjää elämään terveellisesti.

Lark graph

Lark seuraa käyttäjän aktiivisuutta

Tässäkin sovelluksessa keskustelu jää usein vähiin ja käyttäjän tehtäväksi jää painaa turhauttavasti OK valmentajan monologien välissä, mutta uskottava illuusio syntyy hetkittäin.

Lark dialogue

Lark on nokkela

Aihe on kiinnostava. Minulla on itsellänikin töissä alkamassa yksi projekti, jonka käyttöliittymästä saattaa hyvinkin tulla jonkinlainen leikki-chatti.

Entä bottipohjaiset oikeat chatit, onko niistä mihinkään?

Hyvin luultavasti. Näistä on kohistu viime aikoina paljon. Stratechery-julkaisun Ben Thompson näki vuodenvaihteen tilannekatsauksessaan viestintäpalvelut menossa olevan mobiiliajanjakson keskeisimpänä palvelukategoriana. Hän visioi, että viestintäpalvelu Slackistä kasvaa vielä merkittävä alusta, jonka päälle yritykset rakentavat omia bottipohjaisia palveluitaan.

Facebook Messengerin huhutaan julkaisevan oma bottikauppansa piakkoin, ja Telegram on jo julkaissut omansa. Mikä ihmeellisintä, Facebook Messengerin uudella versiolla pääsee pelaamaan koripalloa tai tilaamaan söpöjä eläinkuvia kirjoittamalla tilauksen botille – katso vaikka.

Muuttavatko chat-alustat koko mobiilin bisneslogiikan?

Se on paljon sanottu, mutta niillä saattaa hyvinkin olla merkitystä. Monen pienen yrityksen ei ole nykyään järkevää investoida omaan mobiilisovellukseen, sillä käyttäjät eivät kuitenkaan käyttäisi sitä riittävän aktiivisesti. Sitä vastoin oman botin rakentaminen suositulle chat-alustalle voi olla kannattava sijoitus.

Siinä missä yritysten verkkosivustot on usein rakennettu informaatio edellä, monet mobiilisovellukset lähtevät liikkeelle tehtävistä, joita käyttäjät haluavat suorittaa. Tämä on yksinkertaistanut asiointia yritysten kanssa. Moniin sovelluksiin on kuitenkin vuosien varrella kertynyt kaikenlaista vähemmän tärkeää ryönää mukaan, ja bottiratkaisuista odotetaan vastaavaa uutta alkua ja mahdollisuutta keskittyä oleelliseen.

Enkä käytettävyyspuoli? Onko chat-pohjainen käyttöliittymä paluu menneen maailman komentorivikäyttöliittymiin?

Jos tehokäyttäjiltä kysyy, komentirivikäyttöliittymät eivät ole menneet minnekään. Kirjoitin aikoinaan tekstiviestipalveluista ja mainitsin Jakob Nielsenin luokittelun käyttöliittymien sukupolville. Graafinen käyttöliittymä hiirineen edustaa tällä asteikolla neljättä sukupolvea, ja kenties elepohjainenkosketusnäyttö suorine vuorovaikutuksineen vieläpä viidettä. Paluu komentoriville tarkoittaisi paluuta viidennestä sukupolvesta toiseen sukupolveen.

Onneksi tilanne ei ole näin synkkä. Fiksu bottipohjainen chattiluukku on paljon joustavampi kuin perinteinen komentorivi. Käyttäjän ei tarvitse osata ulkoa tiettyä syntaksia ja antaa koko komentoa kerralla, vaan botti tulkitsee, mitä käyttäjä tarkoittaa ja kysyy tarkentavia lisäkysymyksiä. Vähän niin kuin ihmisetkin tekevät.

Mikä on chat-pohjaisen käyttöliittymän suurin heikkous verrattuna perinteiseen graafiseen käyttöliittymään?

Graafinen käyttöliittymä on hyvä viestimään käyttäjälle, mikä kaikki on mahdollista ja mikä eri asioiden kulloinenkin tila on. Tyhjä tekstiluukku on orpo lähtökohta. Toimiakseen bottikäyttöliittymän on ymmärrettävä laajasti eri muodoissa annettuja komentoja, ja botin vastaukset tulee suunnitella niin, että ne ohjaavat käyttäjää eteenpäin.

A List Apartin tuore artikkelisarja kokoaa hyviä käytäntöjä tästä.

Tarkoittaako No UI sitä, ettei teitä suunnittelijoita enää tarvita? (Good riddance!)

Ei, ikävä kyllä. Koko fraasi on sikäli pöhkö, että käyttöliittymä ei ole katoamassa minnekään. Se vain muuttaa muotoaan. Jos mieltää suunnittelun vain kuvien piirtämiseksi, siinä tapauksessa voi olla, että suunnittelijoiden tarve vähenee. Toiminnot täytyy silti suunnitella aivan kuin aiemminkin, ja pikselinviilauksen sijaan korostuu suunnittelijan kirjoitustaito.

Yksi mahdollinen hyvä puoli on, että chattipohjaisuus saattaa purkaa siiloja ja helpottaa ohjelmistokehittäjien osallistumista palveluiden suunnitteluun. Monelle kehittäjälle kynnys käyttöliittymäsuunnittelijoiden maailmaan hyppäämiselle tuntuu korkealta, sillä he näkevät suunnittelun piirtämisenä ja kokevat, etteivät voi osallistua, koska ”eivät osaa piirtää” tai hallitse suunnitteluohjelmien käyttöä.

Kuinka puheohjatut avustajat, kuten Siri, Google, Cortana ja Alexa liittyvät tähän kaikkeen?

Puheohjattuja avustajia koskevat pitkälti sama periaatteet kuin chat-pohjaisia botteja. On sinänsä kiinnostavaa, että teknisesti vaikeammat puheohjatut avustajat ovat olleet käytössä jo useampia vuosia, mutta vasta chat-pohjaiset palvelut ovat saaneet kovan pöhinän aikaan.

Poikkeavatko bottisysteemit lopulta mitenkään suuriyritysten automaattisista puhelinvaihteista?

Huonolla toteutuksella bottipohjainen järjestelmä voi takuulla olla yhtä hirveä kokemus kuin puhelinvastaajan valikossa seikkaileminen. Muistan, kuinka tarvoin kerran turhautuneena Soneran itsepalvelussa ja yritin saada puheentunnistusta ymmärtämään sanaa “laajakaista”.

Kun viestini meni lopulta läpi, robotti sanoi jotain tämän kaltaista.

Selvitän yhteytesi tilaa. Tähän menee hetki. Soitan sillä aikaa musiikkia.

Tuo pieni personifikointi sai aikaan sen, että jonotusmusiikki nosti hymyn huulilleni. Kerta se on ensimmäinenkin.

Kuinka haluaisin käyttää puhelinta vaatekaupassa

Vaatekauppojen vaikeuksista on puhuttu vuosikaudet. Verkko vie asiakkaat, ja kivijalka hakee paikkaansa. Kaiken keskellä tuntuu yllättävältä, kuinka vähän ketään tuntuu kiinnostavan, että vaatteiden ostaminen kivijalkakaupasta on ihan perinteisessä käytettävyysmielessä kovin vaikeaa. Tässä tekstissä listaan omia hankaluuksiani ja pohdin ratkaisuja.

Lue loppuun

Iltapäivälehtien nostolaatikot ja kävijämäärien manipulointi

Helsingin Sanomien verkkosivulla on jo kauan listattu Ilta-Sanomien tuoreimpia uutisotsikoita. Ohhoh, onko tosiaan näin – katso kuvat! -otsikko kehottaa. Minä klikkaan otsikkoa ja pääsen huomaamaan, että, no, ei ollut ihan niin eikä kuvakaan liittynyt aiheeseen, mutta ainakin linkki vei sinne minne piti.

Näin se meni vanhaan hyvään aikaan. Sittemmin on alkanut tuntua, että linkit ovat välillä rikki. Joskus ne vievät suoraan haluttuu uutiseen, mutta välillä huomaan päätyväni lehden etusivulle. Myönnän, että minulla kesti hävettävän kauan ymmärtää, mistä on kyse.

Epäilty saatiin kiinni. Lukijan tehtäväksi jää löytää uutinen. Selaimen tilapalkin osoite poikkeaa sen verran etusivusta, että äkkiä luulisi, että se vie tosiaan itse uutiseen.

Nostolaatikon pääuutinen ei ikinä vie luvattuun juttuun. Vaikka selaimen tilapalkissa näkyvä linkattu otsikko antaa ymmärtää, että kohde olisi jokin muu, linkkiä klikattuaan päätyy lehden etusivulle.

Logiikan hahmottamista häirisi, että kaikki muut linkit toimivat oikein, samoin sekä Taloussanomien nostolaatikko että Hesarin mobiiliversion IS-laatikko. Ainoastaan työpöytäversion pääuutinen on huijattu viemään etusivulle.

Kyseessä on tuskin muu kuin kävijämäärien paisuttaminen. Kävijäkisaa johtava Iltalehti toimii Ilta-Sanomien tavoin. Muut linkit toimivat, mutta ensimmäinen on naamioitu etusivulinkki. Kuulemma Iltalehti keksi kyseenalaisen tempun ensin ja Ilta-Sanomat seurasi perässä.

***

Käytettävyyden kannalta tilanne on tietty onneton. Olen usein avannut uutisen taustalle uuteen välilehteen ja kun välilehtiä läpi lukiessani viimein päädyn tälle sivulle, ihmettelen, miksi olisin avannut Ilta-Sanomien etusivun.

Usein käy myös niin, että nostolaatikko ei pysy perässä. Lehden etusivulle päästyään huomaa, että pääjuttu on vaihtunut ja haluamaansa juttua joutuu etsimään selaimen etsi-toiminnolla.

***

Kunnon kuluttajan tavoin annoin palautetta asiasta.

Epäilen, ettei kyseessä ole vahinko, mutta kerronpa kuitenkin kärsiväni siitä, että HS.fi-sivuilla näytettävän IS-nostolaatikon pääuutinen ei vie uutiseen vaan lehden etusivulle. Usein olen avannut jutun uuteen välilehteen taustalle ja kun viimein alan lukea tätä välilehteä, siellä onkin yllättäen IS-etusivu ja ihmettelen, miksi olen avannut sen. Turhan yleistä on sekin, että mainostettua uutista ei tahdo edes löytää etusivulta, mikä saa käyttäjän tuntemaan itsensä todella huijatuksi.

Sain viisi päivää myöhemmin vastauksen, että palautteeni on välitetty eteenpäin. Tästä on noin kuukausi, mutta enpä varsinaisesti odottanutkaan vastausta.

Tänään sain viimein aikaiseksi lähettää vastaavan palautteen myös Iltalehdelle. Tunnustettakoon, että huijasin hieman väittäessäni, että temppuilu häiritsee minua. En oikeasti juuri koskaan näe Alma Median nostolaatikoita, sillä harvoin luen Aamulehteä enkä katso tarpeelliseksi maksaa Kauppalehdestä.

Iltalehdestä vastattiin nopeasti, alle vartissa. Kiitokset siitä.

Kiitos viestistäsi ja kehitysehdotuksestasi. Aamulehden ja muiden Almamedian lehtien sivuilla olevan Iltalehden uutislaatikon kuva linkkaa tarkoituksella Iltalehden etusivulle eikä suoraan juttuun. Kuvan juttu kuitenkin löytyy Iltalehden etusivulta. Toisinaan kylläkin käy niin, että etusivulla olevat uutiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin, jolloin uutinen tipahtaa hieman alemmaksi. Mukavaa päivänjatkoa!

Toimii speksin mukaan, mikäs sen hienompaa.

***

Facebookissa keskusteltiin tänään, että täkäläinen kävijätilastointi saattaa muuttua fiksummaksi ComScoren laajentuessa Suomeen. Toivoa sopii, että tästäkin perslleilystä päästäisiin vielä eroon.

Päivitys 26.9. Aiheesta kehkeytyi pieni keskustelu Kari Haakanan FB-seinälle. Siellä kommentoitiin myös, että olisi ollut parempi puhua kävijämäärien sijaan mainosnäytöistä. Voi olla, mutta en nyt viitsi lähteä muokkaamaan, kun ajatus välittyi näinkin.

Vertailu: iBooks vs. Elisa Kirja

Viime vuoden kirjamessujen aikana puhuttiin kovasti Suomeen tuloaan tehneistä e-kirjoista. Tänä vuonna vaikutti, ettei enää oikein viitsitty. Suurten kirjakauppojen osastoilla e-kirjat tuntuivat olevan viime vuotta pienemmässä roolissa. Elisa oli Kirjoineen suuresti esillä, mutta silläpä ei ole tällä saralla kuin voitettavaa.

Elisan messuosaston näytelaitteiden suosituin teos näytti olevan Angry Birds.

Applea ei messuilla tietenkään näkynyt, mutta sen iBooks-palvelu avattiin hiljattain Suomessakin. Kaltaiseni kaikin tavoin puolueellinen kommentaattori on vaikeassa tilanteessa: yhtäältä olen fanittanut Applea kritiikittä jo 90-luvun puolivälistä, toisaalta olin kovasti vaikuttamassa moniin juttuihin Elisa Kirja -palvelussa Elisalla työskennellessäni eikä lukkarinrakkauteni ole vielä kuollut.

Ensimmäiset yleisön reaktiot iBooksista ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä: viimeinkin Suomeenkin saadaan kunnon kirjakauppa tähänastisen puuhastelun sijaan. Katsotaanpa, kuinka kaupat vertautuvat suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta kiinnostuneen lukijan näkökulmasta.

Hinnoittelu

Suomalaisia e-kirjakauppoja on haukuttu kalliiksi – ja ovathan ne. Musiikki on opettanut, että sähköisen version pitäisi maksaa puolet fyysisestä versiosta tai ainakin kymmeniä prosentteja vähemmän, mutta kirjoissa tähän ei ole päästy syystä tai toisesta. iBooks osoittautuu hinnoittelultaan hieman Elisa Kirjaa kalliimmaksi: useimmat kirjat maksavat euron enemmän kuin Elisalla. Poikkeuksena Minä, Ozzy, jossa hintaeroa on peräti neljä euroa. Vastaavasti Steve Jobs -kirja maksaa iBooksissa euron vähemmän.

[Kuluttajana miellän vastaavasti 20 euroa maksavan äänikirjan varsin edulliseksi, jos se maksaa vain kaksi euroa e-kirjaa enemmän ja mukaan kuuluu sentään tuntikaupalla näyttelijän työtä. Toisaalta tuntuisi kohtuulliselta saada äänikirjan mukana myös luettava teksti – edes edullisella yhteishinnalla. Eihän elokuvissakaan makseta tekstityksestä enää uudestaan.]

iBooks Elisa Kirja
Harjunpää ja Rautahuone 18,99 17,90
Minä, Ozzy 23,99 19,90
Keisari I Rooman portit 18,99 17,90
Totta 18,99 17,90
Steve Jobs 19,99 20,90

Voittaja: Elisa Kirja

Valikoima

Tämän vertailun mielekkyys on hieman kyseenalainen iBooksin vasta aloitettua, mutta ero on selvä. iBooksissa on silmämääräisesti laskien parikymmentä myytävää kirjaa ja kymmeniä vanhoja ilmaisia Gutenberg-kirjoja. Kätevää keinoa maksullisen valikoiman koon selvittämiseen iBooks ei tarjoa.

iBooksin kirjavalikoimassa korostuvat ilmaiskirjat.

Elisa Kirja esittelee periaatteessa kätevästi koko valikoimansa etusivullaan, mutta suomenkielinen aineisto hukkuu hämmentävästi suuren ruotsinkielisen kirjavalikoimansisään. Tarkempi tutkimus osoittaa, että suomenkielisessä kaunokirjakategoriassa kirjoja on noin 600 ja tietokirjoja yli 250. Elisa mainitsee suomenkielisen valikoimansa maan laajimmaksi ja kehuskelee myyvänsä yksinoikeudella muun muassa Fingerpori-albumeita.

Elisan etusivun listauksessa kielet ovat sekaisin.

Lisäksi Elisa Kirjassa on tarjolla äänikirjoja, jotka puuttuvat kokonaan iBooksista.

Voittaja: Elisa Kirja

Kopiosuojaus ja laiteyhteensopivuus

E-kirjojen pääasiallinen tiedostomuoto on kummassakin kaupassa standardinmukainen epub, ja molemmat kaupat suojaavat sisältöään käytönrajoitusjärjestelmällä (DRM). iBooksissa kaikki sisältö on suojattu Applen DRM:llä, joten sisältö on luettavissa vain iOS-laitteilla. Voin hyväksyä, että yhdelle käyttöjärjestelmälle ostettu sovellus ei toimi toisella, sillä sovellus joudutaan joka tapauksessa toteuttamaan suurilta osin uusiksi, mutta kirjan sitominen tiettyyn käyttöjärjestelmään on varsin härskiä. Apple ei myöskään mahdollista lukemista tietokoneella eikä iBooksista ostettua sisältöä ole mahdollista siirtää suojausta purkamatta yhteenkään maailmassa myytävään eink-laitteeseen.

Elisa Kirja käyttää e-kirjoissaan samaa valitettavan kankeaa Adoben DRM-ratkaisua kuin muutkin suomalaiset sähköiset kirjakaupat. Hyvä puoli iBooksiin verrattuna on, että kirjat ovat luettavissa iOS-laitteiden lisäksi myös Android-laitteilla, useimmilla e-ink lukulaitteilla ja tietokoneella. Kindlellä Elisan kirjat eivät kuitenkaan toimi, sillä Kindle ei tue muiden kauppojen kopiosuojauksia.

Tunnelin päässä näkyy myös valoa: Elisa Kirjan äänikirjat ja ruotsinkieliset e-kirjat on DRM-suojauksen sijaan vesileimattu, joten ne toimivat suoraan ilman ylimääräisiä temppuiluja. Ostajan tunnistetiedot on piilotettu kirjaan niin, että luvaton levittäjä saadaan tarvittaessa kiinni, mutta laillista asiakasta ei kiusata. Elisa Kirja kertoi hiljattain Facebook-sivuillaan, ettei heillä ole erityistä hinkua DRM:n käyttöön:

Olemme samoilla linjoilla ja pyrimme omalta osaltamme edistämään vaihtoehtoa DRM:lle, esim. vesileimausta. Äänikirjat ja Elisa Kirjan ruotsinkieliset e-kirjat ovat jo tällä hetkellä vesileimattuja.

On vaikea kuvitella Veli-Matti Mattilaa kirjoittamassa kustantajille avointa kirjettä Ajatuksia kirjallisuudesta, mutta silti laittaisin toivoni ennemmin Elisaan kuin Appleen, jos haluaisin Suomeen Ruotsin kaltaiset vesileimapohjaiset sähkökirjamarkkinat.

Voittaja: Tasapeli. Applen DRM toimii varmemmin kuin Elisan käyttämä Adoben toteutus eikä vaadi erillistä käyttäjätunnusta. Elisan ratkaisu on yhteensopivampi ja suunta on kohti vesileimausta.

Lukusovellus

iBooks on yksi kauneimmista Applen tekemistä sovelluksista. Kirjahyllyn puutekstuuri on viimeistelty ja kirjankansiin luodaan pieni kohokuvio, jotta ne näyttäisivät enemmän oikeilta kirjoilta. Realistinen sivunkääntöefekti oli ensimmäiseen vaiheen iPadin omistajien suosikkielvistelyn aiheita. Niin hieno se on. Sovellus tasapainoilee joidenkin mielestä mauttomuuden rajoilla, mutta minusta välttyy ylittämästä sitä toisin kuin uudemmat Find my Friends ja kumppanit halpoine keinonahkoineen.

iBooks on yksin Applen kauneimmista sovelluksista ja toimiikin sujuvasti.

iBooksin sivunkääntöefekti hakee vertaistaan.

Efektikikkailu menettää nopeasti merkityksensä kirjoja oikeasti luettaessa, mutta alkuinnostuksen hälvettyäkin iBooks toimii hyvin. Alleviivaukset syntyvät napakasti, ja lukukohta synkronoidaan sujuvasti laitteiden välillä. iCloudin julkaisun myötä iBooks on myös tarjonnut toimivan tavan hallita, mitkä ostetuista kirjoista näkyvät milläkin laitteella.

Elisa Kirja on kotimaisten kirjanlukijoiden kärkeä, mutta iBooksiin verrattuna se kiistatta häviää hienouksissa. Perusasiat ovat sentään kunnossa: lukeminen on sujuvaa ja valikot toimivat tehokkaasti. Kesällä julkaistu 1.3-päivitys toi Elisa Kirjaan ominaisuuden hallita eri laitteiden kirjoja samaan tapaan kuin iBooksissa sittemmin iCloudin myötä.

Elisa Kirjan toteutus on pelkistetympi, mutta se sisältää tuen äänikirjoille.

Elisa Kirjan sivunkääntöefekti on yksinkertaisempi.

Äänikirjojen kuunteluun Elisa Kirjan sovellus on iOS-laitteiden omaa soitinta parempi: kirjat voi hakea hyllyyn langattomasti kaupasta ilman iTunesin kanssa taistelua, ja mukana on varta vasten äänikirjoja varten suunniteltuja ominaisuuksia, kuten torkkukytkin ja tuki kirjanmerkeille. Toisaalta lukunopeutta ei voi Elisa Kirjassa säätää.

Voittaja: iBooks

Ostaminen laitteella

iBooksin kirjahylly pyörähtää ympäri kuin satulinnan salakäytävän ovi ja tarjoaa pääsyn kirjakauppaan. Kirjat ovat esillä kovasti App Storesta tuttuun tapaan, ja ostaminen käy vaivatta suoraan Apple-tiliin.

Elisa Kirjassa oli kauppa mukana 1.0-versiossa, mutta se poistettiin sittemmin. Elisa ei ole tarkemmin syitä eritellyt, mutta syyksi voidaan olettaa Applen tiukentunut politiikka sovelluksissa käytävän kaupan suhteen. Apple vaatii, että jos sovelluksen kautta voi ostaa aineetonta sisältöä, sen on oltava mahdollista myös Applen omalla in app -maksutavalla. Näistä maksuista Apple ottaa 30% provision.

Hinnan lisäksi ongelmana on, että tuotteiden hallinnoiminen Applen järjestelmällä on kirjakauppatyyppisessä tapauksessa kovin raskasta ja katalogin maksimikokko on rajoitettu. Niinpä maailmalla Kindle ja Kobokin poistivat kaupan sovelluksistaan. Kobo jopa kertoi, ettei saanut edes kertoa asiasta asiakkailleen, vaan Apple hylkäsi kaikki sovelluksen päivitykset, kunnes Kobo poisti maininnan kaupan poistamisesta ja sen syistä sovelluksen App Store -kuvaustekstistä. Myös Elisa Kirja -sovelluksen App Store -arvosteluissa näkyy käyttäjien turhautuminen kaupan puuttumiseen.

Kuinka vain, iBooks on iOS:lla voittaja kirjojen ostamisen helppoudessa Elisa Kirjaan verrattuna. Androidilla ero on jokseenkin olematon. Jää nähtäväksi, optimoiko Elisa kauppansa selainversion paremmin iOS-laitteiden selaimilla toimivaksi, jolloin eroa voisi kaventaa.

Voittaja: iBooks

Ostaminen tietokoneella

Elisa Kirjan verkkopalvelu on varsin modernisti toteutettu verkkokauppa, joka tarjoaa kauppojen perusominaisuudet: kategoriat, haut, suositukset, kommentit, muistilistat, Facebook-tykkäilyt ja näyteluvut. iBooksilla taas ei ole web-presenssiä lainkaan. Se toimii ainoastaan alun perin musiikkisoittimeksi tarkoitetun iTunesin syövereissä.

iTunes on hyvä musiikkisoitin, mutta selainohjelmana kankea.

On vaikea nähdä, mitä lisäarvoa eriksen asennettava iTunes-kuori tuo kirjavalikoiman selaamiselle, mutta riesaa siitä on. iTunes on kuitenkin selaimena heikompi kuin tarkoitukseen varta vasten tarkoitettu selainohjelma. Erityisesti häiritsee, että kirjojen näytteitä ei voi kurkata saman tien, vaan ne täytyy ensin ladata iOS-laitteeseen ja lukea sieltä.

Kirjojen varsinainen ostoprosessi on oma lukunsa. Se käy molemmissa rekisteröitymisen jälkeen kätevästi, mutta Elisa tuntuu epäonnistuneen viestimään, että Elisa Kirjan kirjojen ostaminen on todella yhtä helppoa kuin Amazonissa tai iBooksissa. Painetaan Osta-nappia ja vahvistetaan ostos. Tämän jälkeen kirja ilmestyy itsestään lukusovelluksen hyllyyn. Mielikuvaero johtunee eniten siiitä, että iBooksissa tunnukset on joutunut luomaan jo aiemmin laitetta käyttöön ottaessaan. Elisalla on hankaluutena lisäksi erillinen Adobe-tunnus, joka lisää alun henkistö kuormaa.

Ostaminen käy Elisalla kahdella klikkauksella siinä missä muissakin kaupoissa.

[Toki asiat voivat mennä vinoon, ja usein ne menevät, jos Adoben kopiosuojaustunnuksen kanssa sattuu tapahtumaan jotain. Toisaalta, en ole vieläkään saanut noudettua kaikkia ostamiani ohjelmia iPadilleni, vaikka iOS 5 -päivityksestä on jo useampi viikko. Tekniikka on viheliäistä.]

Voittaja: Elisa Kirja

Yhteenveto

Näillä kriteereillä vaikuttaa, että Elisa Kirja on suomenkielistä sähköistä kirjallisuutta kaipaavalle iBooksia parempi vaihtoehto. Äänikirjojen kuuntelijalle sähköinen kirja on jo nyt edullisempi vaihtoehto kuin perinteinen cd-pino, jonka joutuu vaivalla siirtämään soittimeen. E-kirjoissa taas saa yhä turhan usein maksaa lisähintaa fyysiseen esineeseen verrattuna.

Itse jään toivomaan Elisa Kirjalta etenkin edullisempia vanhoja kirjoja, luopumista kopiosuojauksista, tukea muistiinpanoille ja alleviivauksille sekä lukemisesta kiinnostuneen yhteisön syntymistä palvelun liepeille.

Testissä VR:n uudistunut lippu­automaatti

Tähän blogiin on tultu jo jonkin aikaa runsain joukoin etsimällä tietoa VR:n lippuautomaattien käytettävyydestä eikä minulla ole ollut tarjota kuin vanhaa merkintää, joka julkaistiin vihreiden lippupömpeleiden julkaisun aikaan. Tässä viimein kokemuksia VR:n uusituista automaateista.

 

Harmittelin viimeksi, ettei automaattien käyttöliittymää ollut kehitetty edellisestä sukupolvesta juuri lainkaan, mutta uusien automaattien ergonomia taas on ratkaisevasti vanhoja huonompi. Tuolloin minulle kerrottiin VR:stä, että ohjelmistopuolelle on luvassa uudistuksia myöhemmin. Nyt tämä hetki on viimein koettanut, kuten joku on saattanut uutisista huomata.

Katleena ilkeili jo VR:lle niin nokkelasti ja Hesari tiivisti oleellisen palvelukulttuurista, etten edes yritä lähteä kilpailemaan. Olkoon tämä teksti asiallinen ja hyväntahtoinen katsaus.

***

Lainataan alkuun uutiskuvaa Hesarista ajalta, jolloin automaatit olivat kiinni. Kun matkustaja tulee automaatille ja huomaa, ettei saa ostettua siitä lippua, voisi luulla, että hän miettii seuraavaksi, mistä sitten saa lipun hankittua. Voisi olla hyvä ajatus kertoa se häiriötiedotteessa.

[Kuvat aukeavat klikkaamalla isommiksi ja kuvasta toiseen selaamalla voi kätevästi hypätä tekstin yli kokonaan.]

Ei tietoa, mistä lippuja voisi ostaa

VR teki mukavasti ja myi lippuja ilman rangaistusmaksua junissa automaattien ollessa suljettuna. Kenties tämän tiedon olisi voinut kertoa automaatissa asiakkaallekin sen sijaan, että huijaa tämän jonottamaan maksulliseen puhelinnumeroon. Hukkaan meni sekin kädenojennus.

***

Saavuin Rautatieasemalle iltakävelylläni kello puoli kaksitoista. Sikäli onnekkaasti, että automaatti ilmoitti tervetulonäytöllään, että varttia myöhemmin lippuvalinnoissa olisi rajoituksia. VR pitää ilmeisesti yhä kiinni perinteistään ja sulkee lippukauppansa joiltain osin yöksi. Ei sitä mitä tahansa saa 15 miljoonalla.

Olisi ihan huomaavaista, että automaatti huomauttaisi kellonajasta selvemmin, kun se kuitenkin itse tietää, paljonko kello on. Nyt tervetulonäytössä vaihtelee vuoronperään kaikenmoista tauhkaa, jonka arvo kaikkiaan on kyseenalainen.

Mitä lienee rajoituksia?

Tiesin vanhastaan, että homma lähtee liikkeelle tökkäämällä näyttöä. Vaan eipä tuntunut lähtevän. Mitään ei tapahtunut, vaikka painoin ihan kunnolla. Kokeilin tuloksetta myös viereistä automaattia ja ehdin jo epäillä, että automaatit on sittenkin taas suljettu, mutta lehdet eivät ole enää jaksaneet uutisoida asiasta.

Tarkemmin katsomalla näin sormeni alla virhesymbolin. Tuollaisia näkyi Windows 3:ssa lapsena. Tapasimme kutsua niitä tennispalloiksi.

Näytön koskettamisesta seuraa virhesymboli sormen alle

Hetken aikaa itseni hölmöksi tunnettuani keksin tökätä näyttöä vielä todella nopeasti. Sepä toimi, ja pääsin kuin pääsinkin käyttämään automaattia. En onneksi ollut yksin avuttomuuksineni. Automaatilla puuhastellessani huomasin vieressä olleen naisen tökkivän näyttöä tuskastuneena. Hän kysyi lopulta minulta apua.

Näytin hänelle maagisen tökkäykseni.

Epäilemättä hän tunsi itsensä idiootiksi. Yritin lohduttaa, etten minäkään ollut tajunnut, mutta tuskin hän uskoi.

Seuraava näkymä pyytää valitsemaan kielen. Fyysisesti automaatit ovat tietty yhä samat kuin ennekin, joten tuttu ergonomiavaje vaivaa niitä yhä vähänkin pidemmällä ihmisellä. Otsikot jäävät ikävästi näytön karmin taakse.

[Tämän artikkelin kuvat on kuvattu sokkona vyötäisiltä. Siksi ne ovat vähän miten sattuu.]

Otsikot jäävät yhä piiloon

Onhan moinen kielivalinta tasapuolinen, mutta aivan ennenkuulumatonta ei olisi käyttää oletuksena yleisintä kieltä ja tarjota mahdollisuutta vaihtaa kieltä lennosta jostain hyvin näkyvästä painikkeesta. Lippusymboleja ei sentään käytetä, mikä on tietty hienoa. On on.

Runsauden pula

Avautuva etusivu näyttää aivan komitean aikaansaannokselta. Siinä on sinänsä hyvin tarjolla pikanapit todennäköisimmille junayhteyksille, mutta ehkä osan muista valinnoista olisi voinut jemmata vähän syvemmälle rauhallisemman vaikutelman saavuttamiseksi.

Voi olla, että tuo toimii hyvinkin ja ainoa haitta on esteettinen. Jos muistelee vanhaa käyttöliittymää, siinä lippuvaihtoehdoille oli varattu oma näyttönsä [jota vastaavasti arvostelin viimeksi epätarkoituksenmukaisesti ympäriinsä ripotelluksi. Olen näemmä nyrpeä kuin Anna Paljakka omissa arvioissaan].

Sivareille on oma luukkunsa

Uudessa järjestelmässä halutaan tuoda aiempaa paremmin esiin mahdollisuus tilata useampia lippuja kerralla. Plussan painamisen jälkeen oikealle ilmestyy miinusnappi. Ratkaisu toimii, joskin näin epätarkalla näytöllä noin pienien nappien tökkiminen on rasittavaa. Tuntuu huvittavalta, että siviilipalvelusmiehillä ja varusmiehillä on omat lipputyyppinsä, mutta varmasti se  on tarpeellista.

Alennus taitaa olla sama 50% kuin opiskelijoillakin, mutta ehkä tuota sitten käytetään johonkin tilastointiin.

Ei tule, kun ei ole

Koska oli ilta, järjestelmän mielestä käsitettä ”seuraava juna Tampereelle” ei ollut olemassa.

Seuraavalle päivälle löytyi listaus, jossa kummittelivat iltapäivälehdestä tutut LOL-junat. Luulin uutisesta, että kyseessä on jokin huomaamaton koodi jossain, mutta näin keskeisellä paikalla tämä tuntuu kieltämättä vitsiltä. Kuinka tästä pitäisi tajuta, että kyse on paikallisjunasta?

Junatyypin kutsuminen tuotteeksi tuntuu yhtä luontevalta kuin matkapuhelimen kutsuminen palvelupäätelaitteeksi.

Lol, tuotteita

Juna valitaan painamalla sitä edustavaa painiketta. Ihan tehokasta ja kosketusnäyttöä hyödyntävää, kuten viimeksi kaipasin. Nyt tulee vastaavasti mieleen, odottaisivatko ihmiset, että oikealta alhaalta pääsisi eteenpäin, kun joissain näytöissä pääsee ja joissain ei.

Aukeavassa näkymässä ei ole kauheasti mietitty, kuinka tieto saataisiin esille havainnollisesti – saati esteettisesti.

Infodesign

LOL-junallakin voi valita nähtäväkseen paikkatiedot. Siellä ei vain näy mitään.

Lol-junan paikkatiedot

Oikeasti suosin itse paikallisjunia aina Tampereelle mennessäni. Ne ovat jokseenkin kohtuuhintaisia eivätkä merkittävästi IC-junia hitaampia. Uudehkot Sm4-junat ovat varsin mukavia ja bonuksena paikan saa valita itse. [Korjattu Sm2-juna Sm4:ksi.]

IC-junan typerässä viherpesuhengessä ekoluokaksi kutsutussa normiluokassa saa valita paikkansa tarkemmin. Vastakkainen paikka tuntuu hassulta valinnalta yksin matkattaessa, mutta ilmeisesti se tarkoittaa, että edessä oleva penkki on käännetty ympäri.

Kenen suhteen vastakkainen?

Maksu tapahtuu tuttuun tapaan varsinaisen näytön viereisellä näytöllä ja näppäimistöllä. Veikkaanpa, että aika moni kuitti jää saamatta, kun tuota nappia ei huomaa painaa eikä siitä osaa varmaksi sanoa, joko se on aktivoitu (nappiin ilmestyy vastaava väkässymboli kuin ylemmässä paikkakuvassa, jos sen valitsee).

Kuittinappi on helppo jättää huomaamatta

***

Tämä oli pikatapa ostaa lippu. Tarvittaessa automaatilla voi säätää tarkemminkin. Jos määränpää ei satu osumaan etusivun listalle, sitä voi etsiä käsin. Asemat-painikkeesta aukeaa virtuaalinäppäimistö.

Omavalintainen määränpää

Näppäimistö on valitettavasti aiempaa ohjelmistoversiota ahtaampi ja nappeihin osuminen on hankalaa. Tai sitten olen vain iPadini pilalle paapoma.

Vaihtoehtojen rajaaminen toimii sentään fiksusti. V-kirjaimella alkavia asemia löytyy 17.

Aiempaa ahtaampi näppäimistö

VA-alulla osataan jo tuoda Vaasa tarjolle. Nappi tosin voisi olla paremman erottuvaa sorttia.

Viisas suodatus, huonosti erottuvat napit

Kun Vaasa on löydetty määränpääksi, näkymä on yhä edellisen vaiheen sekamelska kaikkine pikavalintoineen. Aivan kuin Vaasan juuri valittuani haluaisin sittenkin mennä Kajaaniin.

Tarpeeton ähky

Tarpeeton ähky

Paljon puhuttu paikkakartta on tarjolla myös lippuautomaateissa. Näkymä jaksaa jopa zoomata animoidusti jonkin verran, kun paikkaansa valitsee. Paikan valinta on samalla VR:n vastaus minunkin edellisessä merkinnässä mainitsemaani tilanteeseen, jossa kaveriporukka haluaa matkustaa yhdessä, mutta kukin maksaa matkansa itse. Silti yhä täytyy luottaa, ettei kukaan muu satu sillä aikaa juuri varaamaan paikkoja välistä.

Ei minusta olisi edelleenkään haitaksi, että matkan voisi varata kerralla koko porukalla ja maksuvaiheessa kukin voisi maksaa vuorollaan oman osansa.

Paikkakartta

Todellinen lipun osto jäi tällä kertaa kokematta. Olen matkustamassa joulukuussa Seinäjoelle, mutta VR ei jostain syystä myy lippuja niin pitkän ajan päähän. Tulinpa sentään kokeilleeksi, kuinka kellonaikojen syöttäminen toimii. Kovin kankeasti. On turha toivoa, että maksukorttipuolen numeronäppäimistöä voisi käyttää numerotiedon syöttämiseen, mutta virtuaaliset napit voisivat hyvin olla paljon suuremmat.

Eikö tähän olisi mahtunut kokonainen numeronäppäimistö, ettei tarvitsisi yksi kerrallaan tökkiä? Hyvä sentään, ettei ole otettu mallia digitaalikelloista ja selvitty neljän sijaan kahdella napilla: yksi siirtää numeroita ylöspäin ja toinen vaihtaa, kumpaa kenttää muutetaan…

Muistoja digitaalikelloista ja videonauhureista.

***

Kaikkiaan uusi lippuauttomaatti tuntuu täyttävän tehtävänsä. Perustapauksen flow on varsin looginen, ja alennuslipun ostaminen on jopa helpompaa kuin vanhassa systeemissä, sillä vaihtoehdot tulevat näkyville väkisin. Yhden aikuislipun hankkiminen taas vaatii ylimääräisen painalluksen, sillä järjestelmä ei oleta matkustajan tyypistä valmiiksi mitään. Kosketusnäyttöä käytetään paikoitellen vähän kömpelösti, ja monimutkaisemmat asiat myös tuntuvat monimutkaisilta.

Silmiiinpistävin puute kokonaisuudessa on epäammattimainen ulkoasu. Tieto esitetään monessa näkymässä tarpeettoman epähavainnollisesti ja esteettisyydeltään kokonaisuus muistuttaa 90-lukuisella ilmeellään lähinnä verkkopankkia.

 

Lisää aiheesta: