Käyttöliittymä ei katoa minnekään, vaikka botit veisivät potin

Minä olin vieraana Vikasietotila-podcastissa keskustelemassa aiheesta ”No UI”. Tätä kirjoittaessani en oikein enää muista, mitä tulin sanoneeksi – enkä tiedä, mikä kaikki päätyi lopulliseen lähetykseen. Sen tiedän varmaksi, että kaikkia mielessä olleita asioita en muistanut sanoa, joten tässä niistä tärkeimmät.

Mitä ”No UI” tarkoittaa?

UI tarkoittaa käyttöliittymää, No UI sen puutetta. Lähes poikkeuksetta kyseessä on kuitenkin ennemmin No GUI, eli palvelu, jota käytetään ilman tyypillistä graafista käyttöliittymää.

Onko No UI siis sama asia kuin chat-pohjainen käyttöliittymä?

Ei varsinaisesti. Vuosien varrella No UI:lla on viitattu vähän eri asioihin. Kun lyhenne ilmestyi käyttöön muutamia vuosia sitten, sillä viitattiin yleisesti niin sanottuihin näkymättömiin käyttöliittymiiin. Asioihin, jotka tapahtuvat reaalimaailman vuorovaikutusten pohjalta ilman erillisiä digitaalisia näyttöjä. Oppiva Nest-termostaatti on usein mainittu esimerkki tästä – vaikka siinäkin on kyllä oma graafinen käyttöliittymänsä.

Nest-termostaatti. En tiedä, kuinka se toimii, mutta tekisipä mieli päästä pyörittämään sitä.

Nest-termostaatti. En tiedä, kuinka se toimii, mutta tekisipä mieli päästä pyörittämään sitä.

Tämä tulkinta on jatkumoa jo 80-luvun lopulla keksitylle ubiubiquitous computing -käsitteelle. Samaa ajatusta käsitteli myös Donald Norman 90-luvun suosikkikirjassani Invisible Computer. Cooper.comin artikkeli vuodelta 2012 kuvaa hyvin käsitteen tätä puolta.

Sittemmin No UI -käsitettä on yhdistetty spesifisti mobiilisovelluksiin, joiden pääasiallinen käyttötapa on lukitusnäkymän ilmoitusten seuraaminen. Sovellusta itseään ei välttämättä ole tarvetta juurikaan avata, vaan käyttäjä pysyy tilanteen tasalla seuraamalla ilmoituksia.

Itse törmäsin tähän ilmiöön vähän vahingossa aikoinaan Uutisvahtia suunnitellessamme. Viime aikoina on ilmestynyt useampia sovelluksia, joissa notifikaatioiden seuraaminen on niiden pääasiallinen käyttötapa. Facebook Notify on tunnettu esimerkki tästä.

Tällä hetkellä hallitseva merkitys No UI -käsitteelle tuntuu olevan palveluiden chat-pohjaisuus. Senkin voi jakaa kahtia. Ensimmäinen ryhmä ovat sovellukset, jotka näyttävät käyttöliittymänsä puolesta viestintäsovelluksilta, mutta kyse on vain metaforasta. Esimerkiksi kohuttu Quartz-uutispalvelu ei ole varsinainen keskustelusovellus, vaan käyttäjän tehtäväksi jää painaa jompaa kumpaa tarjolla olevaa repliikkiä, johon sovellus sitten vastaa kuin kyseessä olisi keskustelu.

Toinen ryhmä ovat oikeasti keskusteluun perustuvat botit. Tällä puolella toimii lukuisia startuppeja, minkä lisäksi niin Slackistä kuin Facebookin Messengeristä on povattu merkittävää ekosysteemiä bottipohjaisille palveluille.

Chatiltä näyttävä käyttöliittymä, mitä järkeä siinä on?

Riippuu tilanteesta, ei välttämättä mitään. Yksi viime vuosina paljon hehkutusta saanut chat-pohjainen käyttöliittymä on Slack-viestipalvelun käyttöönottoprosessi. Siinä Slackin botti kysyy käyttäjältä perustiedot ja laittaa asetukset kuntoon. Tämä toimii mukavasti.

Autuaaksi tekevä ratkaisu tämä ei kuitenkaan ole. Pahimmillaan tässä sorrutaan samaan kuin skeuomorfismin eli siirtomuotoisuuden kanssa joitakin vuosia sitten: tungetaan käyttöliittymä väkisin sellaiseen muottiin, johon se ei luontaisesti sovi.

Quartz welcome

Quartz-sovellus ottaa mukavasti vastaan

Quartz-uutistenlukijan käyttöönottoprosessi on hurmastuttava. Tuntuu, että juttukaverina olisi virtuaaliavustaja, joka kertoo kädestä pitäen, kuinka sovellus toimii. Siihen magiikka loppuukin. Sovelluksen käyttö tuntuu teennäiseltä: sillä saa vain yhden uutisotsikon kerrallaan, minkä jälkeen keskusteluksi jää, että joko pyytää aiheesta lisätietoja tai toivoo uutta uutista.

Quartz dialog

Keskustelullisuus jää kovin teennäiseksi

Lopulta jää vähän epäselväksi sekin, kenen kanssa keskustelua edes käydään.

Entä Nyt-liitteen sovellus, meneekö se samaan kategoriaan?

Helsingin Sanomien Nyt-liite julkaisi syksyllä sovelluksen, jossa julkaistaan koosteita verkkosivun suosituimmasta sisällöstä chat-tyylisessä käyttöliittymässä. Tässä oli pohjalla Nytin kokeilu Whatsappissa, jossa se jakoi juttujaan samaan tapaan. Sovellus poikkeaa Quartzista siinä, ettei sovellusta itseään käytetä chättäämällä – leikisti tai oikeasti – vaan keskustelutoiminnolla saa yhteyden toimitukseen.

Nyt chat

Nyt-liitteen sovelluksella voi kirjoittaa viestejä toimitukselle. Kuvan tilanne on lavastettu.

En ole itse vielä keksinyt, miksi kirjoittaisin heille, mutta minä nyt olen sikäli reliikki, että tykkäsin lukea Nytin kommenttejakin.

Kai tässä on silti taustalla muutakin kuin uutuudenviehätystä?

Yksi mahdollinen syy chat-pohjaiselle käyttöliittymälle on sitouttamisen kasvattaminen. Kun vuorovaikutus tuntuu keskustelulta, siihen syventyy tarkemmin ja sovelluksen kanssa viettää pidemmän tovin kuin perinteistä listaa puolihuolimattomasti selaamalla.

Myös mainoksia on luontevaa upottaa keskustelun lomaan aikajanalle, kuten Quartz taitavasti tekeekin.

Sinulla on varmasti jotain tutkimustietoa tästä?

Ei, pelkkää mutua.

Toimiiko leikki-chat-metafora sitten ikinä?

Lark-nimisen kuntovalmentajan kanssa vuorovaikutus tuntuu jo paljon luontevammalta kuin Quartz-sovelluksessa. Lark seuraa käyttäjän aktiivisuutta ja unta puhelimen sensoreiden avulla ja antaa mahdollisuuden syöttää ravintotietoja. Näiden pohjalta se antaa palautetta ja neuvoo käyttäjää elämään terveellisesti.

Lark graph

Lark seuraa käyttäjän aktiivisuutta

Tässäkin sovelluksessa keskustelu jää usein vähiin ja käyttäjän tehtäväksi jää painaa turhauttavasti OK valmentajan monologien välissä, mutta uskottava illuusio syntyy hetkittäin.

Lark dialogue

Lark on nokkela

Aihe on kiinnostava. Minulla on itsellänikin töissä alkamassa yksi projekti, jonka käyttöliittymästä saattaa hyvinkin tulla jonkinlainen leikki-chatti.

Entä bottipohjaiset oikeat chatit, onko niistä mihinkään?

Hyvin luultavasti. Näistä on kohistu viime aikoina paljon. Stratechery-julkaisun Ben Thompson näki vuodenvaihteen tilannekatsauksessaan viestintäpalvelut menossa olevan mobiiliajanjakson keskeisimpänä palvelukategoriana. Hän visioi, että viestintäpalvelu Slackistä kasvaa vielä merkittävä alusta, jonka päälle yritykset rakentavat omia bottipohjaisia palveluitaan.

Facebook Messengerin huhutaan julkaisevan oma bottikauppansa piakkoin, ja Telegram on jo julkaissut omansa. Mikä ihmeellisintä, Facebook Messengerin uudella versiolla pääsee pelaamaan koripalloa tai tilaamaan söpöjä eläinkuvia kirjoittamalla tilauksen botille – katso vaikka.

Muuttavatko chat-alustat koko mobiilin bisneslogiikan?

Se on paljon sanottu, mutta niillä saattaa hyvinkin olla merkitystä. Monen pienen yrityksen ei ole nykyään järkevää investoida omaan mobiilisovellukseen, sillä käyttäjät eivät kuitenkaan käyttäisi sitä riittävän aktiivisesti. Sitä vastoin oman botin rakentaminen suositulle chat-alustalle voi olla kannattava sijoitus.

Siinä missä yritysten verkkosivustot on usein rakennettu informaatio edellä, monet mobiilisovellukset lähtevät liikkeelle tehtävistä, joita käyttäjät haluavat suorittaa. Tämä on yksinkertaistanut asiointia yritysten kanssa. Moniin sovelluksiin on kuitenkin vuosien varrella kertynyt kaikenlaista vähemmän tärkeää ryönää mukaan, ja bottiratkaisuista odotetaan vastaavaa uutta alkua ja mahdollisuutta keskittyä oleelliseen.

Enkä käytettävyyspuoli? Onko chat-pohjainen käyttöliittymä paluu menneen maailman komentorivikäyttöliittymiin?

Jos tehokäyttäjiltä kysyy, komentirivikäyttöliittymät eivät ole menneet minnekään. Kirjoitin aikoinaan tekstiviestipalveluista ja mainitsin Jakob Nielsenin luokittelun käyttöliittymien sukupolville. Graafinen käyttöliittymä hiirineen edustaa tällä asteikolla neljättä sukupolvea, ja kenties elepohjainenkosketusnäyttö suorine vuorovaikutuksineen vieläpä viidettä. Paluu komentoriville tarkoittaisi paluuta viidennestä sukupolvesta toiseen sukupolveen.

Onneksi tilanne ei ole näin synkkä. Fiksu bottipohjainen chattiluukku on paljon joustavampi kuin perinteinen komentorivi. Käyttäjän ei tarvitse osata ulkoa tiettyä syntaksia ja antaa koko komentoa kerralla, vaan botti tulkitsee, mitä käyttäjä tarkoittaa ja kysyy tarkentavia lisäkysymyksiä. Vähän niin kuin ihmisetkin tekevät.

Mikä on chat-pohjaisen käyttöliittymän suurin heikkous verrattuna perinteiseen graafiseen käyttöliittymään?

Graafinen käyttöliittymä on hyvä viestimään käyttäjälle, mikä kaikki on mahdollista ja mikä eri asioiden kulloinenkin tila on. Tyhjä tekstiluukku on orpo lähtökohta. Toimiakseen bottikäyttöliittymän on ymmärrettävä laajasti eri muodoissa annettuja komentoja, ja botin vastaukset tulee suunnitella niin, että ne ohjaavat käyttäjää eteenpäin.

A List Apartin tuore artikkelisarja kokoaa hyviä käytäntöjä tästä.

Tarkoittaako No UI sitä, ettei teitä suunnittelijoita enää tarvita? (Good riddance!)

Ei, ikävä kyllä. Koko fraasi on sikäli pöhkö, että käyttöliittymä ei ole katoamassa minnekään. Se vain muuttaa muotoaan. Jos mieltää suunnittelun vain kuvien piirtämiseksi, siinä tapauksessa voi olla, että suunnittelijoiden tarve vähenee. Toiminnot täytyy silti suunnitella aivan kuin aiemminkin, ja pikselinviilauksen sijaan korostuu suunnittelijan kirjoitustaito.

Yksi mahdollinen hyvä puoli on, että chattipohjaisuus saattaa purkaa siiloja ja helpottaa ohjelmistokehittäjien osallistumista palveluiden suunnitteluun. Monelle kehittäjälle kynnys käyttöliittymäsuunnittelijoiden maailmaan hyppäämiselle tuntuu korkealta, sillä he näkevät suunnittelun piirtämisenä ja kokevat, etteivät voi osallistua, koska ”eivät osaa piirtää” tai hallitse suunnitteluohjelmien käyttöä.

Kuinka puheohjatut avustajat, kuten Siri, Google, Cortana ja Alexa liittyvät tähän kaikkeen?

Puheohjattuja avustajia koskevat pitkälti sama periaatteet kuin chat-pohjaisia botteja. On sinänsä kiinnostavaa, että teknisesti vaikeammat puheohjatut avustajat ovat olleet käytössä jo useampia vuosia, mutta vasta chat-pohjaiset palvelut ovat saaneet kovan pöhinän aikaan.

Poikkeavatko bottisysteemit lopulta mitenkään suuriyritysten automaattisista puhelinvaihteista?

Huonolla toteutuksella bottipohjainen järjestelmä voi takuulla olla yhtä hirveä kokemus kuin puhelinvastaajan valikossa seikkaileminen. Muistan, kuinka tarvoin kerran turhautuneena Soneran itsepalvelussa ja yritin saada puheentunnistusta ymmärtämään sanaa “laajakaista”.

Kun viestini meni lopulta läpi, robotti sanoi jotain tämän kaltaista.

Selvitän yhteytesi tilaa. Tähän menee hetki. Soitan sillä aikaa musiikkia.

Tuo pieni personifikointi sai aikaan sen, että jonotusmusiikki nosti hymyn huulilleni. Kerta se on ensimmäinenkin.

Kuinka haluaisin käyttää puhelinta vaatekaupassa

Vaatekauppojen vaikeuksista on puhuttu vuosikaudet. Verkko vie asiakkaat, ja kivijalka hakee paikkaansa. Kaiken keskellä tuntuu yllättävältä, kuinka vähän ketään tuntuu kiinnostavan, että vaatteiden ostaminen kivijalkakaupasta on ihan perinteisessä käytettävyysmielessä kovin vaikeaa. Tässä tekstissä listaan omia hankaluuksiani ja pohdin ratkaisuja.

Lue loppuun

Älä kompastu kynnykseen – 30 vinkkiä mobiilin sisäänkirjautumispolun suunnitteluun

Sujuva sisäänkirjautuminen on elintärkeää. Se on usein käyttäjän ensimmäinen kohtaaminen palvelun kanssa ja näin mahdollisuus tehdä hyvä ensivaikutelma. Valitettavasti kirjautuminen saatetaan mieltää ratkaistuksi ongelmaksi, minkä vuoksi se suunnitellaan ja toteutetaan laiskasti. Mobiiliympäristössä ongelmat korostuvat entisestään, kun tiedonsyöttö on vaikeampaa.
 

Lue loppuun

Android 4 kk käyttökokeessa: paluupainiketta tulee ikävä

Olen käyttänyt iOS:ia ensimmäisestä iPod Touchista lähtien. Viime kesäkuussa iPhone 4:ni liittyi jatkoksi hajoinneiden Apple-tuotteideni listalle, joten siirryin evakkoon Android-leiriin. Tässä tekstissä listataan huomioita reilun neljän kuukauden Android-taipaleelta. Android-käyttöjärjestelmää, Samsungia ja yksittäisiä sovelluksia käsitellään suloisessa sekamelskassa – vähän niin kuin kuluttajilla on tapana – joten on täysin mahdollista, että tekstissä vahingoitetaan fanipoikia.

Lue loppuun

Testissä mobiilivarmenne

Operaattorit ovat tarjonneet mobiilivarmennetta jo yli vuoden, mutta harva tietää, mistä varsinaisesti on kyse. Kuinka se toimii ja mihin sitä voi käyttää? Kävin aktivoimassa varmenteen ja tutustuin nykytilanteeseen.
 

Disclaimer: Olin aiemmin töissä Elisalla ja tutkin tuolloin mobiilivarmenteen käytettävyyteen liittyviä asioita ja olin mukana määrittelemässä Elisan ja operaattoreiden yhteisiä mobiilivarmenteen käytettävyysohjeistuksia, mutta tässä tekstissä ei tietenkään käsitellä mitään sen salaisempaa.

Mistä on kyse?

Mobiilivarmenne tarkoittaa puhelimen SIM-kortille turvallisesti tallennettuja henkilötietoja. Sen avulla käyttäjä voi todistaa henkilöllisyytensä verkossa tai puhelimessa asioidesaan samaan tapaan kuin verkkopankkitunnuksilla sillä erolla, että järjestelmä on turvallisempi ja vaivattomampi käyttää. Lisäksi mobiilivarmenteen avulla voidaan ainakin teoriassa allekirjoittaa sopimuksia ja korvata perinteinen fyysinen allekirjoitus.

Varmenneprojekteilla on Suomessa jo pitkä historia. Operaattorien yhteisellä mobiilivarmenteella ei ole sinänsä suoraa tekemistä surullisenkuuluisan kansalaisvarmenneprojektin kanssa, mutta jo varmenne-sana tuo monille assosiaatioita eeppisestä epäonnistumisesta. Tämä saattaa olla syy, miksi Sonera on brändännyt oman mobiilivarmenteensa Sonera ID:ksi. DNA:lla on DNA Mobiilivarmenne, Elisa on näemmä osin muuttanut nimen Elisa Varmenteesta Elisa Mobiilivarmenteeksi.

Operaattorien yhteistyö tarkoittaa, että jos jokin palvelu tukee mobiilivarmennetta, se toimii samalla tavalla riippumatta siitä, minkä operaattorin asiakas käyttäjä on. Tässä se poikkeaa pankkitunnistautumisesta, jossa joka pankilla on oma logonsa palvelun kirjautumissivulla.

Mistä sen saa?

Mobiilivarmenteen voi aktivoida operaattorin myymälässä. Elisalla on tarjolla myös itsepalvelurekisteröityminen, mutta sen ensitunnistautuminen toimii vain muutaman pankin tunnuksilla. Voi myös olla, että käyttäjän SIM-kortti on niin vanhaa mallia, että se joudutaan vaihtamaan.

Siirtyessäni vuosi sitten Soneran asiakkaaksi työpaikkaa vaihdettuani kysyin samalla, voiko liittymään saada mobiilivarmenteen. Joko myyjä ei tiennyt, mistä on kyse tai tuote ei ollut oikeasti saatavilla, joten se jäi sillä erää hankkimatta.

Nyt huomasin, että Sonera mainostaa varmenteen olevan saatavilla myös yritysliittymiin vieläpä ilman ylimääräisiä kustannuksia. Aktivointi onnistui kätevästi ymmärrettyäni, ettei kannata kinata myyjän kanssa, että kyseessä on tosiaan mobiilivarmenne ja Sonera ID on vain sen markkinointinimi.

Sain uuden SIM-kortin, jonka kannan raaputuspinnan alla mobiilivarmenteeni tunnusluku piili. Myyjä kehotti vaihtamaan salasanan heti liikkeessä, mutta ei kertonut tarkemmin, kuinka se tapahtuu. Mitään esitettä en myöskään saanut, pelkän kehotuksen käydä lukemassa netistä lisää.

iPhonella mobiilivarmenteen tunnusluku vaihdetaan seuraavasti: Asetukset: Puhelin: Sim-Sovellukset: Sonera ID [riippuu operaattorista]: Asetukset: Vaihda tunnuslukusi

Varmenne oli valmis käyttöön saman tien.

Missä se toimii?

No, tässä se juju on: ei vielä paljon missään. Mobiilivarmenne.fi-sivuilla on pitkä lista palveluita, joissa varmenne käy, mutta valtaosa niistä on kunnallisia virastoja, jotka eivät ainakaan minua liiemmin lämmitä.

Yrityspuolelta mukana on vakuutusyhtiöitä If etunenässä, mutta pankit loistavat poissaolollaan.

Kuinka se toimii?

Kirjaudutaan ensin tietokoneella If:n itsepalveluun, If-kansioon.

System

Kirjautumistavoista valitaan pankin sijaan Mobiilivarmenne ja poiketaan If:n ylimääräisellä ohjesivulla.

Mobiilivarmenne

Päästään kirjautumissivulle. Syötetään puhelinnumero oikeaan luukkuun ja painetaan Jatka.

Tämä ei ole varsinaisesti mobiilivarmenteen oma sivu, vaan Elisan mobiilivarmennetta hyödyntävä tunnistautumispalvelu. Käyttäjälle tällä ei ole merkitystä, mutta tunnistautumista tarvitseva yritys on näin säästynyt omalta mobiilivarmenteen integroinnilta ja liittänyt palveluunsa Elisan tarjoaman tunnistautumisen samaan tapaan kuin yksittäisen pankin verkkopankkitunnistautumisen.

Mobiilivarmenne.fi-sivuston palvelulistausta tutkiessaan huomaa, että useimmat palvelut hyödyntävät Elisan tunnistautumispalvelua. Soneralla toki on käytössään oma toteutus kirjauduttaessa mobiilivarmenteen avulla asiakkaiden itsepalvelusivustolle.

Mobiilivarmenne

Mobiilivarmenne

Selain siirtyy seuraavalle sivulle ja antaa tarkat ohjeet jatkotoimenpiteistä. Käyttäjän tulee ottaa puhelin käteensä ja odottaa sinne saapuvaa viestiä.

puh1

Viesti ei ole tavallinen tekstiviesti, vaan aukeaa suoraan puhelimen näytölle. Turvallisuuden kannalta tärkeää on varmistua, että viestissä näkyvä lähettäjä ja tapahtumatunniste vastaavat selaimessa näkyviä tietoja.

Vaikka kuvakaappaukset näyttävät jonkin verran iPhonen natiivisovellukselta, kyse ei ole varsinaisesta sovelluksesta, vaan iPhonen tavasta näyttää SIM-kortilla toimiva sovellus. Käyttöliittymä on eri puhelimissa vähän eri näköinen, mutta varmenne toimii lähes missä tahansa GSM-puhelimessa.

puh2

Puhelimen päässä käyttäjälle kerrotaan, mitä tietoja hänestä välitetään palveluntarjoajalle. Tavallisissa kirjautumisissa käyttäjästä välitetään sähköinen asiointitunnus, joka on kuin henkilötunnus, mutta ei paljasta ikää eikä sukupuolta. Tarkkaa henkilöllisyyttä ei aina tarvita; palveluntarjoajan olisi mahdollista tehdä myös anonyymi tunnistautuminen, jossa vaikkapa varmistettaisiin, että henkilö on täysi-ikäinen, mutta muuta tietoa ei välitettäisi.

puh3

Lopulta käyttäjä syöttää mobiilivarmenteensa salaisen tunnusluvun. Tunnusluku ei poistu laitteelta, vaan SIM-kortti tarkistaa, onko tunnusluku oikein ja lähettää kirjautumistiedon takaisin palvelimelle.

if 3

Hetken raksutettuaan verkkoselain näyttää tunnistautuneen käyttäjän tiedot. Painetaan Hyväksy-nappia ja ollaan palvelussa.

Monta näyttöä, mutta käytännössä tarvittiin siis puhelinnumero ja itse määritettävä tunnusluku sekä muutama lakisääteinen entterin painallus välissä.

Kirjautumisen voisi tehdä myös pelkällä puhelimella.

puhif1

If:n sivut toimivat huonosti puhelimessa, mutta kun siitä on selvitty, tunnistuspalvelu on sovitettu puhelimen näytölle. Ulkoasu on varsin pelkistetty, mutta sivu sentään toimii myös vanhoissa Nokioissa.

puhif2

Toisessa vaiheessa on tällä kertaa vähemmän ohjeita, sillä puhelin on jo valmiiksi kädessä. Yksi tekninen haaste on, että tunnistusviestin saavuttua puhelimeen useimmilla puhelinkäyttöjärjestelmillä ei pääse enää takaisin selaimeen varmistamaan, että tapahtumatunnus todella täsmää.

puhif3

Yhteenvetonäkymä näytetään samaan tapaan kuin tietokoneella kirjauduttaessa, ja palvelu on valmis käytettäväksi.

Entä puhelun aikainen tunnistautuminen?

En tiedä, onko näitä palveluita vielä käytössä missään, mutta kuten mobiilivarmenteen tietosivuilla mainostetaan, sen avulla voitaisiin ratkaista tietosuojaongelmat esimerkiksi lääkärille soitettaessa. Käytännössä puhelimeen vastaavalla henkilöllä olisi tällöin käytössään tunnistautumispalvelun kaltainen verkkosivu, johon hän syöttäisi asiakkaan puhelinnumeron. Asiakas saisi tunnistuspyynnön puhelimeensa kesken puhelun ja tunnistaisi itsensä lennosta.

Tällöin tapahtuman tunnistekoodi tulisi ainakin periaatteessa sanoa ääneen puhelimessa, jotta käyttäjä voisi verrata sitä tunnistuspyyntöviestissä näkyvään ja varmistua, että pyyntö on oikea.

Eikö tässä ole aika houkutteleva paikka kalasteluun?

Saattaa olla. Jos puhelimeen tulee yhtäkkiä tunnistautumispyyntö, jota ei ole itse tilannut, siihen ei pitäisi tietenkään mennä vastaamaan.

Tätä tarkoitusta varten speksiin on määritelty kuvakaappauksissa vilahtanut erityinen häirinnänestokoodi. Pari vuotta sitten minua huvitti ajatus, että jos en elämässäni vaikka mitää muuta saisi aikaan, ainakin voisin olla mukana istuttamassa miljoonan suomalaisen päähän häirinnänestokoodi-sanahirviötä. No, ihan vielä se ei ole onneksi levinnyt.

Tunnistautumispalvelussa on puhelinnumerokentän alla toinen kenttä, johon häirinnänestokoodin voi syöttää. Jos käyttäjä on kytkenyt koodin käyttöön, tunnistuspyyntöä ei voi lähettää puhelimeen ilman oikean koodin syöttämistä. Näin ulkopuoliset eivät voi lähettää puhelimeen kalastelumielessä tunnistuspyyntöjä.

Operaattorit ovat päättäneet, ettei koodia kytketä oletusarvoisesti päälle. Tässä on potentiaalisesti se huono puoli, että ne henkilöt, jotka eniten koodin suojasta hyötyisivät, eivät myöskään tule kytkeneeksi sitä käyttöön. Koodin voi kytkeä päälle tekstiviestillä, mahdollisesti myös puhelimen SIM-valikosta.

Oma lukunsa on koodin nimitys. Sen on alun perin ajateltu suojaavan tarpeettomien pyyntöjen aiheuttamalta häiriöltä, ei niinkään tuovan turvaa. Jokin turvakoodi-henkinen sana voisi viestiä paremmin, minkä tyyppisestä asiasta on kyse.

Luonteeltaan koodi on salasanan kaltainen, mutta jos sitä kutsuu salasanaksi, käyttäjien tekee kovasti mieli syöttää luukkuun mobiilivarmenteensa tunnusluku.

Elisan tunnistuspalveluun on näemmä sittemmin tullut tuki myös ruotsille ja englannille. Ruotsiksi koodi on suomen tapaan muodossa störningsspärrkod, mutta englanniksi se on  saanut muodon security code. Tämä on sikäli ironista, että ainakin yllä kuvatussa Soneran SIM-kannassa tunnusluku/säkerthetskod on englanniksi myös security code.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Toivoa sopii, että palvelu pääsisi käyttöön Viron tapaan. Suomessa on monta tilannetta, jossa olisi tarpeen tunnistautua sähköisesti nykyistä vaivattomammin. Alku näyttää kyllä valitettavan hitaalta.

Yksi ongelma lienee raha. Operaattorit kokevat tarjoavansa käyttäjille lisäpalvelua, joten ne haluaisivat siitä mieluusti maksun. Tällä hetkellä Elisa tarjoaa varmennetta ilmaiseksi tutustumistarjouksena vuoden loppuun asti – kuten on tehnyt palvelun julkaisusta saakka. Sonera taas ei enää ilmoita palvelulle mitään hintaa.

Operaattorit yrittävät tietty rahastaa myös palvelua käyttäviä yrityksiä. Yksi hyöty yritykselle on, että yksi mobiilivarmennesopimus riittää monen pankkisopimuksen sijaan. Kestää sittenkin aikansa ennen kuin yritykset voivat luopua pankkitunnistautumisesta, joten mobiilivarmennetuki on vain ylimääräinen kulu.

Kuluttajaa vaivaa sama hankaluus. Vaikka mobiilivarmenteen ottaisi käyttöön, pankille pitää yhä maksaa verkkopankkitunnuksista. Joidenkin uutisten mukaan tunnistautumispalvelujen tarjoaminen ei ole kaikille pankeillekaan mikään kultakaivos vaan ennemmin riesa.

Minä avaisin kyllä heti tilin pankissa, joka tarjoaa kunnollisen mobiilisovelluksen ja mahdollistaa tunnistautumisen mobiilivarmenteella.

Appy-ukosta applariin – eli mitä on sovellus suomeksi

There’s an app for that, Apple alkoi mainostaa iPhonea App Storen julkaisun myötä. Hauskoille pikkuohjelmille oli syntynyt hauska pieni sana. Mutta mistä se tuli ja mitä sen pitäisi olla suomeksi?

Alunperin app-sanassa ei ollut mitään erityistä. 2000-luvun taitteessa julkaistussa Mac OS X -käyttöjärjestelmässä siirryttiin Macintosheille ennenkuulumattomasti tiedostopäätteisiin. Tietokoneohjelmien päätteenä oli application-sanasta lyhennetty .app samaan tapaan kuin Windowsilla ohjelmien pääte oli .exe. [1]

Yleisurheilun EM-kisojen maskotin nimi oli Appy (lähde: helsinki2012.fi)

Tiedostopäätteet olivat Macillä piilotettuja, joten tavallisessa käytössä .app jäi useimmille tuntemattomaksi. Käyttöjärjestelmän Mail-sähköpostiohjelmaa saatettiin joskus kutsua selvyyden vuoksi Mail.appiksi, mutta termi app ei ollut nykyiseen tapaan kaiken kansan käytössä.

iPhonen julkaisun ja viimeistään App Storen myötä tilanne muuttui. Apple kutsui puhelinten ohjelmia appeiksi niin kuin oli aiemmin kutsunut tietokoneohjelmia. Yhtäkkiä appit olivat joka paikassa. Ihmiset tuskin mielsivät, että kyse olisi tiedostopäätteestä tai application-sanan lyhenteesttä, vaan ottivat käsitteen vastaan sellaisenaan: konsensus tuntuu olevan, että app on puhelimella käytettävä ilmainen tai edullinen pikkusovellus. Sellainen, jolla on karkkimainen kiva kuvake.

Kuin sattumalta Applelle kävi jälleen hyvä tuuri nimien kanssa. [2] App alkaa kuin Apple. Ihmisten mielissä sanat liittyvät toisiinsa, joten ei ole ihme, että Apple on pyrkinyt estämään kilpailijoitaan kutsumasta omia kauppojaan app storeiksi.

Tätä taustaa vasten on helppoa ymmärtää myös suomalainen tarve omalle sanalle. Puhelinsovellusta ei haluta kutsua sovellukseksi eikä ohjelmaksi, sillä se tuo mieleen vain työpaikan excelin. Lopputuloksena on erilaisia väännelmiä app-sanasta.

Mikä on oma suosikkisi?

Äpsi Voi, tämä sana ärsyttää minua. Minusta on ihan hyväksyttävää piittaamattomuutta, ettei ihmistä kiinnosta app-sanan tausta, mutta voisiko sen verran pyytää, ettei lähdettäisi päättömästi muuttamaan sitä monikoksi.

Suomeksi Beatles-bändin jäsen on perinteisesti biitlesi, mutta siinä monikkosekaannukselle on sentään jokin syy. Jotkut myös iskevät chicksejä ja saavat siitä kicksejä eikä kickien saaminen ole kuin ironista viisastelua. Mutta miksi kukaan ottaisi äppsin tapauksessa käännöslainansa pohjalle monikollisen apps-muodon? Muffinssikin on saatu jo aika hyvin taisteltua muffiniksi.

Appi Tämä on sinänsä loogisempi versio, mutta käytännössä hankala. Ensinnäkin se kuulostaa samalta kuin appi merkityksessä appiukko. Toisekseen se taipuu genetiivissä apin. Tämä on hankalaa teknisessä keskustelussa, kun samaan aikaan sovelluksen kanssa saatetaan puhua siitä, kuinka sovellus juttelee taustajärjestelmän kanssa APIn avulla. Apin APIn kanssa menee helposti suullisesti sekaisin, mistä puhutaan. (Tietty, jos ei itsekään tiedä, niin näin voi kätevästi yrittää vaikuttaa viisaalta.)

Äppi Tähän suuntaan olen itse taipuvainen kallistumaan. Jos en jaksa sanoa sovellus, sanon äppi – kirjoittaisin kyllä appi. Samaan tapaan kuin viittaan tablettiin sanomalla pädi. Hieman surettaa köyhä suomeni, mutta tämä on jokseenkin loogista, ei sekoitu ja sopii suuhun. [3]

Applari Tämä on vähän samaa tyyliä kuin läppärit ja täppärit. Jostain syystä mielikuvani eivät ole kovin myönteisiä. Alan ajatella puklata-verbiä. Applari on toki suuhun sopiva, mutta vähän hankalan pituinen. Tavujakin on jo yhtä monta kuin sovelluksessa. Ja onko tyylilaji jo hieman turhan tuttavallisen hassutteleva?

Applikaatio Tämä tuntuu viralliselta, mutta lopulta aika teennäiseltä. Kuin minkä tahansa sanan voisi suomentaa tekemällä siitä vokaaliloppuisen. Minusta applikaatio tuntuu yhtä hankalalta ja etäiseltä kuin sovellus, mutta on huonompaa suomea. Toisaalta se saattaa olla englantia osaaville ymmärrettävämpi kuin abstrakti sovellus-termi. Yleisradio kutsuu sivuillaan sovelluksia applikaatioiksi – joskin sivu näyttää siltä, etten pitäisi sitä kovin virallisena lähteenä.

Sovelma Vähän vastaavaa keskustelua on nähty aiemminkin. 90-luvulla, kun Javan piti valloittaa myös käyttäjille näkyvä maailma, verkkosivuille upotettuja pikkusovelluksia alettiin kutsua appleteiksi erotuksena applicationista. Suomalaiseksi käännökseksi ehdotettiin tuolloin sovelmaa. (Sanan luoja oli omien sanojensa mukaan Arto Wikla.)

Appletteihin törmää nykyään sen verran harvoin, että sovelmakin voisi olla vapaana uuteen käyttöön. Eri asia sitten, kuinka luontevaksi sitä koetaan.

***

Mielenkiintoista nähdä, mikä termi voittaa tämän taiston sekä päätyykö app-sana tarkoittamaan juuri mobiilisovellusta, vai hahmottavatko ihmiset sen liittyvän myös työpöytäsovelluksiin. Apple itse on jatkanut alkuperäisellä tiellään ja kutsuu myös tietokoneille sittemmin luotua sovelluskauppaansa App Storeksi. Suomeksi Apple puhuu systemaattisesti sovelluksista.

Olen huomannut, että omassa päässäni kytkennät ovat menneet pahasti solmuun. Puhuessani televisio-ohjemista olen useampaan otteeseen sanonut vahingossa äppi.

Lisäys 2015: Kielitohtori.fi-sivulla on päädytty sittemmin aika samaan tulokseen kuin täällä: virallisesti sovellus, puhekielessä appi tai äppi.

[1] Mieleen tulee, onko koko sovellus/application-sana Windows-käyttäjille ylipäänsä tuttu vai onko Windowsilla tavattu sanoa ennemmin ohjelma/program. Tuo saattaa vaikuttaa myös suhtautumiseen app-sanaan.

Sovelluksen ja ohjelman ero on lähinnä semanttinen. Usein sanotaan, että ohjelma on mikä tahansa toimiva koodinpätkä,  mutta sovelluksen pitäisi tehdä jotain käyttäjän kannalta hyödyllistä – yleensä vuorovaikuttaisesti. Niinpä jokainen sovellus on ohjelma, mutta jokainen ohjelma ei välttämättä ole sovellus.

[2] Hieman samaan tapaan Applella kävi aikoinaan tuuri, kun podcasteja alettiin kutsua juuri podcasteiksi iPodin mukaan.

[3] Helsingin yleisurheilun EM-kisojen markkinoinnissa tykättiin sovelluksista niin paljon, että maskotti nimettiin Appyksi ja tehtiin iPhone-kuvakkeen malliseksi pyöreäkulmaiseksi neliöksi. Varsinaista sovellus onkin sitten vähän ankeampi viritys. [Kenties Mahiedine Mekhissi-Benabbad oli menettänyt hermonsa sovelluksen kanssa ja tönäisi siksi syytöntä maskottityttöä.]

Mainitaan vielä hieman aihetta sivuten, että Crapapps on mainio lista esimerkkejä siitä, mitä pahimmillaan tapahtuu, kun lähdetään tekemään sovelluksia Idea edellä.